Tampere
28 Sep, Wednesday
8° C

Proakatemian esseepankki

Tiimipelaajaksi



Kirjoittanut: Iiris Ryhänen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Voiko ihminen muuttua yksilökeskeisestä tiimihenkiseksi? Suoraa vastausta minulla ei tähän ole. Uskon, että jos ihmisellä on halu muuttua ja kyky kasvaa ja kehittyä, niin tämä on mahdollista. Aloitin katsomaan Netflixistä Korealaista sarjaa nimeltä Hometown Cha-cha-cha, joka sai minua pohtimaan sitä, voiko ihminen muuttua yksilökeskeisestä tiimihenkiseksi. Luin myös esseen tueksi Marjo Huhtalan Asenne Johtaja (2015) kirjaa, josta sain vinkkejä, miten auttaa henkilöitä tulemaan tiimihenkisemmiksi ja paremmin osaksi yhteisöä.

 

Ennen Proakatemialle tuloa olin hyvin yksilökeskeinen siinä, mitä opiskeluun tuli. Koin, että tapani tehdä oli usein parempi kuin muiden ja halusin tehdä kaiken itse. Uskoin, että paras jälki tuli, kun minä päätin ja minä tein kaiken heti alkuun. Akatemialla olen kuitenkin vaihtanut täysin asennettani ja oppinut sen, että olenkin aika tietämätön. Minun ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka tietävät esimerkiksi yritystoiminnasta huomattavasti enemmän kuin minä. Minut on ympäröity lahjakkailla ja hyvin erilaisilla ihmisillä, täältä löytyy vaikka minkälaista osaamista. Olen oppinut tiimitekemisen taian, voi saada niin paljon parempaa jälkeä aikaseksi, kun saa mahdollisimman monen näkökulman ja äänen esille. Kaiken tämän muun oppiminen on näyttänyt minulle myös, kuinka oma asenne vaikuttaa muiden toimintaan. Jos olen itse jo lähtökohtaisesti sillä asenteella, että minun ideani ja toimintatapani ovat parhaita, se huokuu muille ja voi jopa estää joitain sanomasta ideoitaan, jotka voisivat olla omiani parempia.

 

Hometown Cha-cha-cha päähenkilö hammaslääkäri Yoon Hye-jin muutti Seoulista pieneen kylään ja perusti sinne oman vastaanoton.  Kyläläiset näkivät hänet ylimielisenä, mitä hän kyllä olikin, vaikka oli kovan kuorensa alla hyväsydäminen. Yoon Hye-jin ei osannut tulla muita vastaan eikä ymmärtänyt yhteisön merikitystä, koska ei ollut sellaista aikasemmin kokenut. Hän ei myöskään ymmärtänyt anteeksipyytämisen tärkeyttä, vaan oli kovapäinen, eikä myöskään osallistunut yhteisön tapahtumiin, jotka eivät olleet niin kivoja, esimerkiksi viikottainen siivouspäivä. Kun Hye-jin alkoi osallistumaan tapahtumiin ja näyttämään välittämisen ja pyysi anteeksi tarvittaessa, niin hän alkoi pian sulautumaan osaksi yhteisöä. Hänellä oli kuitenkin apunaan kylän päälikkö Hong Du-shik??, joka näki hänen sisäisen hyvyytensä jo alussa. Hän oli se, joka patisti Hye-jiniä pyytämään anteeksi ja olemaan kivempi muille. Ilman Du-shikia Hye-jin ei olisi varmasti tehnyt mitään ja olisi jäänyt yhteisön ulkopuolelle, jolloin myös hänen yritystoimintansa olisi kärsinyt valtavasti. Kun Hye-jinin hyväsydämisyys alkoi näkymään muille kyläläisille, alkoi hän saamaan asiakkaita ja hän alkoi tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.

 

Mitkä tekijät voivat sitten vaikuttaa individualistisen ajattelutavan muodostumiseen? Pohtimiseni tuloksena oli muun muassa kasvuympäristö, jossa on täytynyt pärjätä yksin, tai ei ole ollut esimerkiksi sisaruksia, joiden kanssa olisi joutunut oppia jakamaan asioita. Hye-jin oli elänyt hyvin kilpailuhenkisessä ympäristössä hammaslääkärinä ja elänyt itseään varten eikä vastuussa muille, muuta kuin työnsä kautta. Hän kävi juhlissa, jossa oli hänen vanhoja koulukavereitansa, jotka vain vertailivat itseään muihin, mahtailivat saavutuksillaan ja pyrkivät näyttämään paremmilta kuin muut. Vaikka tapahtumat ovatkin sarjasta, niin monet kohtaavat tämänlaisia tilanteita elämässään. Ei ihme, että tuonlaisessa ympäristössä helposti kovettuu ja muuttuu samanlaiseksi, voi olla vaikeaa olla aito ja haavoittuvainen. Uskon, että tiimityötaitoja ja muiden kanssa työskentelyä voi kuitenkin harjoitella.

 

Mitkä tekijät sitten voivat vaikuttaa tiimihenkisyyden muodostumiseen? Uskon, että kun ympäristö on turvallisen tuntuinen ja ympärillä on suuri joukko ihmisiä, niin oppii elämään erilaisten persoonien kanssa ja ymmärtää, kuinka jokaisen täytyy antaa tasapuolinen panoksensa yhteisen hyvän vuoksi. Huhtala mainitsee kirjassaan Asenne johtaja:”Ihmisellä on vahva tarve kuulua joukkoon. Ja heti sen jälkeen hän haluaa tulla nähdyksi yksilönä ja kokonaisvaltaisena toimijana, jolla on vaikuttamismahdollisuuksia.” (2015, 267). Kun on kasvanut ja toiminut vain itselleen, voi Proakatemialla työskentely olla erittäin haastavaa. Täytyy itse olla valmis ja halukas oppimaan paremmaksi tiimityöntekijäksi. Täytyy päästää irti siitä ajatuksesta, että tekee kaiken parhaiten itse ja tekee mieluiten yksin. Yksi suurimmista asioista mitä olen oppinut täällä, on se, kuinka tiimissä on voimaa. Kun uskaltaa luottaa muihin ja arvostaa muiden näkemyksiä, niin alkaa yhteistyö jo sujumaan paremmin ja tuloksetkin ovat parempia. Sarjassakin tarvittiin molemminpuolista ymmärtämistä ja kunnioittamista kyläläisten ja Hye-jinin välillä, jotta Hye-jin alkoi kuulumaan yhteisöön.

 

Pohdin paljon, miten voin Kipinän Hr henkilönä kehittää tiimimme henkeä ja saada jokainen sitoutuneeksi ja kokemaan kuuluvuutta. Kirjasta opin, kuinka täytyy osallistaa ja sitouttaa ja saada tiimiläinen kokemaan kuuluvansa osaksi prosessia ja voivansa vaikuttaa. Osallistamiseen kuuluu muun muassa delegoimisen oppiminen. Johtajan täytyy pystyä jakamaan vastuuta ja luottamaan tiimiläisiinsä. Kun tiimiläinen saa osakseen vastuuta, tuntee hän olonsa tärkeäksi ja merkittäväksi. Sen takia suosittelen vastuun jakamista. Helppoahan se on tehdä kaikki vaan itse, kun tietää että hommat tulee varmasti tehdyksi, mutta tiimille siitä ei ole hyötyä. Mielestäni on erittäin tärkeää antaa mahdollisuudet epäonnistua ja kasvaa. Yksin tällaisen kasvun ja muutoksen tekeminen voi olla hankalaa, sarjassakin Hye-jin tarvitsi Du-shikin patistusta ja suoraa puhetta. Haluaisinkin olla yksi Kipinän Du-shikeista, joka pystyy sanomaan suoraan ja näkemään ihmisten sisäisen lempeyden.

 

Toivon jokaisessa tiimissä olevan armollisuutta muita kohtaan ja aikaa oppia ja kasvaa. Pyrin itsekin olemaan avoimempi ja tsemppaavampi. Pyrin myös jakamaan vastuuta ihmisille ja saada tiimihenkemme vielä paremmaksi, jotta kenelläkään ei tulisi ulkopuolisuuden tunnetta. Tietysti muillakin tarvitsee olla sen verran itsetuntemusta, että tunnistaa itsessään puutteita siinä mitä tiimihenkisyyteen tulee, jotta sitä voi harjoittaa. Jokaisen tarvitsee rehellisesti tulla vähän vastaan. Se on jo ensimmäinen yhteistyö harjoitus tällä matkalla.

Lähteet:

Hometown Cha cha cha, 2021

Asenne johtaja, Marjo Huhtala, 2015

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close