Tampere
27 Jan, Thursday
-0° C

Proakatemian esseepankki

TIIMIOPPIMISESSA VASTUU ON MEILLÄ



Kirjoittanut: Jenni Rupponen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Marraskuussa 2021 aloitin Tiimimestareiden ensimmäisellä, Oppimisen, lähijaksolla. Tiimimestareiden matkalla on paljon opettajia, jotka ovat hakemassa tiimioppimisen ja -valmentamisen malleista uusia työkaluja omaan työhönsä. Sain huomata prosessin alusta ah, niin tutun hämmentymisen ja turhautumisen – mitä tämä on, mitä tässä pitäisi tehdä, miksi valmentajat eivät anna valmiita työkaluja? Itse tiimioppimismalliin jo tottuneena sain myhäillä vieressä ja samalla myös reflektoida – näin hukassa sitä oltiin vielä vuoden alussa itsekin. Viiden hengen pikkutiimissä pääsin vähän kokeilemaan omaa valmentajuuttani ja pikkutiimi kehittyikin huimasti tuon 48 tunnin aikana.

 

MITÄ ON TIIMIOPPIMINEN?

Proakatemialla ja Saawassa käsittelemme paljon sitä, mikä on tiimi ja miten se toimii. Tuntuu, että kuitenkin nyt Tiimimestareissa pysähdyin oikeasti ensimmäistä kertaa sen äärelle, mitä tarkoittaa tiimioppiminen. Ehkä pidämme tiimioppimisen käsitettä jo niin itsestäänselvyytenä, että sen määritteleminen yhdessä unohtuu meiltä. Tai kyseistä käsitettä heitellään keskusteluun silloin tällöin tyyliin ”sitä se tiimioppiminen on”, mutta harvoin siihen pureudutaan sen enempää. Mitä se tiimioppiminen siis on? Tiimimestareissa lähdimme määrittelemään käsitettä seuraavasti.

Tiimioppiminen on kollektiivista ajattelua. Dialogin avulla syvennämme ja laajennamme ajatteluamme. Ideaalissa dialogitilanteessa jokainen puheenvuoro jatkaa edelliseen, vie ajatusta eteenpäin ja luo mahdollisuuden synnyttää jotakin uutta. Väärinymmärtämisen vaara on aina olemassa, mutta tiimioppimisessa ei pitäisi olla tilaa olettamiselle. Aina on lupa kysyä tarkentavia kysymyksiä, jos ei ihan saa kiinni toisen ajatuksesta – mitä oikeastaan tarkoitat tuolla? Kuten yksi oppimistiimimme jäsenistä kiteytti tunnettuun sanontaan: ”When you ASSUME you only make an ASS of U and ME.”

Tiimioppimisen perustana toimii luottamus. Tämä vaatii psykologisen turvallisuuden tunteen luomista. Jokaisella meistä on perustarve tulla kuulluksi ja nähdyksi, kohdatuksi. Meidän on ymmärrettävä, että tunneäly ja tietoinen äly toimivat usein eritahtisesti ja saattavat olla ristiriidassa keskenään. Miten erotamme siis asiat ja tunteet toisistaan? Miten pitkälle niiden erottaminen on tarpeellista? Tunteiden näyttäminenkin pitää olla sallittua. Tulee kuitenkin muistaa, että tunteiden näyttäminen ja sanoittaminen on eri asia, kuin turvallisuuden tunnetta rikkovat hallitsemattomat tunnepuuskat. Itse koen, että tärkeintä turvallisen ilmapiirin luomisessa on se, että tilaa annetaan kaikille. Kuunnellaan aidosti ja odotetaan omaa vuoroa. Kysytään toiselta lisää, kunnioitetaan ja ollaan kiinnostuneita myös muusta kuin siitä, että saadaan oma sana sanotuksi.

Turvallisuuden tunne lisää tiimin resilienssiä eli kykyä sietää vastoinkäymisiä. Parhaat innovaatiot syntyvät turvallisessa ilmapiirissä, kun on lupa heittäytyä hulluun luovuuden tilaan. Turvallisessa ilmapiirissä myös niin tiimin kuin yksilöidenkin konfliktien sietokyky kasvaa – huomataan, että konflikteja ei tarvitse pelätä ja ne voidaan ratkaista ilman, että turvallinen ilmapiiri kolhiintuu ainakaan kovin pitkäksi aikaa.

Tiimissä on aina erilaisia ihmisiä ja meidän tulee hyväksyä myös eri vaiheet ja tiimityöskentelytavat. Viime aikoina olen saanut huomata tämän olevan haastavaa. Esimerkkinä mietin juurikin tuota Tiimimestareiden Oppimisen lähijakson ensimmäistä iltaa. Viiden hengen pikkutiimissäni kaikilla oli hirveästi asiaa, kaikki halusivat päästä ääneen, eikä kukaan oikein malttanut odottaa vuoroaan. Minä, joka en yleensä jää sanattomaksi, istuin hiljaa suurimman osan ajasta. Illalla olin todella uupunut tästä kaikesta ja mietin, olenko ollenkaan oikeassa paikassa ja onko minusta tähän. Olin kuitenkin antanut tästä palautetta pikkutiimilleni ja seuraava aamu alkoi aivan eri hengessä. Ja kuten aiemmin mainitsin, pikkutiimi kehittyi huimasti ja oli ilo seurata muiden oivalluksia ja saada niitä myös itse.

Kiteytettynä tiimioppiminen on siis ajattelun laajentamista yhdessä turvallisessa ilmapiirissä. Sytytään ja synnytetään yhdessä. Tarkoituksena ei ole saada valmista, vaan tuoda, ottaa, ajatella yhdessä, mennä syvemmälle ja viedä käytäntöön.

 

KIRJALLISUUS TUKEE TIIMIOPPIMISTA

Oppimisen lähijaksolla yksi asia, mistä sain paljon irti, oli se, että kävimme pikkutiimissämme läpi lukemaamme kirjallisuutta aiheeseen liittyen. Omassa tiimissäni Saawassa kuulen ajoittain kipuilua siitä, että pajoissa puhutaan mielipiteistä ja faktatieto ja oikeat teoriat jäävät helposti vähemmälle. Itse en täysin allekirjoita tätä (keväällä asia oli ehkä eri, mutta mielestäni olemme kehittyneet asiassa hurjasti), mutta tiiminä olemme tarttuneet tähän ja pyrkineet tekemään pajoista sellaisia, että niistä ihan oikeasti oppii. Jotta voimme puhua faktan ja teorioiden pohjalta, on meidän kuitenkin ensin hankittava tieto jostakin. Tässä kirjallisuus on avainasemassa.

Palaan nyt kuitenkin siihen, että jaetaan tietoa siitä, mitä olemme lukeneet ja oppineet. Proakatemialla tähän välineenä on toki esseet, mutta toivoisin tätä enemmän myös arkiseen keskusteluun. ”Hei mä luin tämmöisen kirjan ja siinä oli tähän asiaan tosi hyvä pointti!” Ehkä myös ihan perinteiset kirjaesittelyt voisivat tuoda lisää mielenkiintoa kirjallisuutta kohtaan.

Tiimimestareissa tosiaan kävimme läpi lukemaamme kirjallisuutta. Minusta oli hurjan mielenkiintoista kuulla, millaisia kirjoja muut olivat lukeneet ja mitä he olivat niistä saaneet irti mahdollisesti omaan työhönsä. Opin jo toisten esittelyistä uusia asioita ilman, että itse olen edes lukenut kirjaa. Samalla voi herätä mielenkiinto jotain aihetta tai kirjaa kohtaan ja näin saada kipinän lukemista kohtaan. Esimerkiksi yksi pikkutiimistäni oli lukenut dialogiin liittyvän kirjan ja nosti sieltä esille ajatuksen, että yhteisöllisyys on joukko taitoja. Yhteisöstä ja yhteisöllisyydestä kiinnostuneena tämä oli minullekin uusi näkökulma aiheeseen ja sai tuntosarveni nousemaan – tätä aihetta on pureskeltava lisää! Ilman kirjallisuuden läpikäymistä yhdessä tämä arvokas ajatus ei olisi välttämättä löytänyt tietään minulle asti.

 

KUKA KEHITTÄÄ JUURI MEILLE SOPIVAT TYÖKALUT?

Suurin kipuilu pikkutiimimme opettajien keskuudessa oli tarve työkaluille. He olivat tulleet Tiimimestareihin etsimään työkaluja omaan opettamiseensa. Kun valmiita paketteja ei ollutkaan luvassa, oli turhautumisen taso korkealla. Odotettiin, että Tiimimestareiden valmentajat antaisivat jotain valmista pureskeltavaa, mutta kätösiin annettiinkin vain epämääräinen prosessi.

Olemme tottuneita toimimaan vastaanottajina. Koko koulujärjestelmämme perustuu siihen, että opettaja opettaa ja oppilaat opettelevat. Ihmislajina olemme muutosvastarintaisia ja kun meidän nyt tiimioppimisen kautta pitäisikin tehdä asiat toisin, voi se alkuun tuntua jopa vastenmieliseltä. Yhtäkkiä meidän onkin otettava vastuu oppimisestamme ihan uudella tavalla.

Omassa pikkutiimissämme lähdimme lähijakson loppusynnytystä varten kehittämään työkaluja käytäntöön vietäväksi. Kehittelimmekin prototyypin Tiimiboksista, joka sisälsi erilaisia kysymyksiä tiimin toimintaa tukemaan sekä tehtäväkirjan, joka auttaa reflektoimaan ja viemään asioita käytäntöön. Ehkä tästä kuullaan vielä!

 

Kaiken kaikkiaan Tiimimestareiden Oppimisen lähijakso syvensi oppimaani siitä, mitä tiimioppiminen on ja mitä sen avulla voidaan saavuttaa. Pääsin myös reflektoimaan omaa matkaani ja sitä, missä vaiheessa oma prosessini on menossa. Valmentajuus kiinnostaa minua hurjasti ja olen toivottavasti matkalla sitä kohti. Uskon, että Tiimimestareilla on minulle vielä paljon annettavaa tällä matkalla.

 

LÄHTEET

Tiimimestarit Oppimisen lähijakso, dialogi ja omat muistiinpanot

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close