Halusin keskittyä kirjassa lukuun, joka käsittelee tiimin viiden toimintahäiriön ymmärtämistä ja voittamista. Nämä toimintahäiriöt on nimetty seuraavasti: luottamuspula, konfliktien pelko, sitoutumisen puute, vastuun välttely, tulosten huomiotta jättäminen. Avaan näitä aiheita omien kokemuksieni kautta.

1. Luottamuspula

”Tiimin rakentamisen yhteydessä luottamus on tiimin jäsenten keskinäistä uskoa siihen, että toisten aikeet ovat hyvät ja ettei ryhmän piirissä ole mitään syytä olla puolustuskannalla tai varovainen. Käytännössä tiimiläisten täytyy oppia olemaan luontevasti haavoittuvainen toistensa seurassa.” (Lencioni 2014, 203)

Luotan tiimiläisiini. Luotan heihin niin, että he hoitavat heille annetut tehtävät ja tekevät niissä parhaansa. Tiedämme toisistamme paljon ja luotan siihen täysin, että kenelläkään ei ole syytä satuttaa ketään kääntämällä heidän arkoja asioitaan heitä vastaan.

Minun on kuitenkin vaikeaa luottaa joidenkin kohdalla siihen, että toisen aikeet ovat hyvät itseäni kohtaan. Tämä sama ongelma minulla on myöskin henkilökohtaisessa elämässä. Luottamuksen rakentumiseen menee aikaa, toisten ihmisten kohdalla kauankin. Joudun tiimini kesken käyttämään välillä paljonkin energiaani siihen, miten olen ja mitä sanon, ja joinakin päivinä jopa valmistaudun jo etukäteen puolustautumaan, mikäli vaikeita tilanteita ilmenee. Ehkä se johtuu omasta herkkyydestäni ja siitä, kuinka joskus asioita ilmaistaan hyvin kärkkääseen sävyyn.

Kirjan mukaan hyvässä tiimissä, jossa vallitsee luottamus, tiimiläiset mm. pyytävät toisiltaan apua. Olen yrittänyt tsempata itseäni pyytämään apua, mutta se on hurjan vaikeaa. Tuntuu alentavalta myöntää, että ei ehkä selviä yksin jostain asiasta tai ei ymmärrä/tiedä miten jokin asia menee. Usein avun pyyntö tai jonkin asian varmistaminen kuitataan tiimissämme tyhmäksi kysymykseksi ja asia jää siihen. Joka kerta tiimiläisteni reagointi saa minut hämmentymään ja vannon, että en enää koskaan kysy keneltäkään neuvoa, pärjään kyllä itse. Haluaisin kylläkin itse auttaa muita enemmän ja toivoisin, että myös minulta pyydetään apua.

Kun tiimin luottamus on kunnossa, tiimissä osataan pyytää anteeksi ja osataan antaa anteeksi epäröimättä. Mielestäni tämä asia taitaa olla tiimissämme vielä hieman harjoittelun alla, mutta kehittyy koko ajan. Uskon, että tiimissämme annetaan ainakin työssä sattuneet virheet anteeksi, jos sellaisia tapahtuisi. Persoonien välisissä erimielisyystilanteissa en ole varma.

Kirjassa sanotaan, että kun tiimissä vallitsee luottamus, odottavat tiimiläiset innoissaan tilaisuuksia työskennellä ryhmänä. Mielestäni tämä toteutuu tiimissämme hyvin – yhteiset tapahtumat kuten mökkipajat, myyntipäivät yms. ovat odotettuja ja lähentävät tiimiämme.

2. Konfliktien pelko

”Kaikki upeat kestävät suhteet edellyttävät syventyäkseen hedelmällistä konfliktia. On tärkeää erottaa hedelmällinen ideologinen konflikti tuhoisasta taistelusta ja persoonien välisestä politikoinnista. Ideologinen konflikti rajoittuu käsitteisiin ja ajatuksiin ja välttää henkilökohtaisuuksiin meneviä ilkeämielisiä hyökkäyksiä.” (Lencioni 2015, 210)

Tiedän, että konflikteja tarvitaan, mutta en pidä niistä. Tietenkään tiimimme 16 henkilöä ei voi olla kaikista asioista samaa mieltä ja päätökset täytyy silti pakosti tehdä. Yleensä konfliktitilanteet ovat kyllä tiimissämme hyvin hoidettu, ne ovat dialogin omaisia ja niissä on kiinnostavaa olla mukana tai seurata niitä. Päätökset pystytään hoitamaan tarvittaessa nopeastikin, vaikkakaan aina kiirehtimiseen ei olisi tarvetta.

Konfliktien pelkoni on yhteydessä luottamuspulaan. En haluaisi, että konflikteissa olisi mukana omia eikä kenenkään muidenkaan tunteita. Toivoisin, että asiat ratkaistaisiin asioina eikä kenenkään koskaan tarvitsisi pelätä henkilökohtaista hyökkäystä. Tiedän, että monet asiat ovat jääneet kaihertamaan minua ja muitakin. Onneksi olemme kuitenkin tiimissämme jo onnistuneet luomaan ideologisia konflikteja ja uskon niiden kehittyvän ajan kuluessa ja luottamuksen edelleen rakentuessa niin, että onnistumme hyödyntämään jokaisen tiimiläisemme mielipiteitä ja näkökulmia.

3. Sitoutumisen puute

”Tiimissä sitoutuminen on toimintaa, johon sisältyy kaksi asiaa: selkeys ja hyväksyntä. Erinomaiset tiimit tekevät selkeitä ja ajankohtaisia päätöksiä ja siirtyvät eteenpäin mukanaan jokaisen tiimiläisen täydellinen hyväksyntä – niidenkin, jotka olivat päätöstä vastaan.” (Lencioni 2015, 215)

Kirjan mukaan kaksi suurinta syytä sitoutumisen puutteeseen ovat halu yksimielisyyteen ja varmuudentarve. Niin tiimimme, kuin kirjankin mukaan on hyvä, että päätökset tehdään nopeasti, vaikka siitä ei aina ole varmuutta onko se oikea. On hyvä, että asioita ei jäädä vatvomaan. Tässä mielestämme onnistumme. Sen huomaa heti, jos tiimimme ei pysty sitoutumaan, silloin palataan samaan aiheeseen helposti uudelleen ja se yllyttää tiimiläisiä jälkiviisauteen. Tällöin päätös on saattanut jäädä epäselväksi.

Mutta yksimielisyydessä saattaa olla vielä parannettavaa. On edelleenkin mahdotonta, että kaikki tiimimme jäsenistä olisivat päätöksistä aina samaa mieltä, eikä omaa tahtoa tarvitsekaan saada aina läpi. Se riittäisi, että oli päätös mikä tahansa, jokainen tuntee, että heidän oma mielipiteensä on kuultu ja otettu aidosti huomioon. Tällä tavoin tiimiläinen seisoo tiimin yhteisen päätöksen takana, jonka tiimi on lopulta tehnyt.

4. Vastuun välttely

”Tiimityön yhteydessä se tarkoittaa erityisesti tiimin jäsenten valmiutta vaatia toiset tiimiläiset tilille suorituksesta tai käytöksestä, joka saattaa vahingoittaa tiimiä. Olennaista tälle toimintahäiriölle on sietää kiusallisia tilanteita ihmissuhteissa.” (Lencioni 2015, 220)

Ymmärrän, että tiimin tulee vaatia toisiltaan tekoja tai tietynlaista käyttäytymistä. Näin he osoittavat kunnioitustaan toinen toistaan kohtaan ja tuovat odotuksensa esille. Kirja kehottaa vertaispaineen luomiseen, joka onkin tehokkain keino korkeiden suoritusvaatimusten ylläpitämiseksi. Tämä on tietenkin tärkeää tiimissä, jotta tiimi menestyy ja kehittyy.

Muutamat tiimiläisemme ovatkin kunnostautuneet pistämällä joitakuita tiimitovereistaan kunnon ”piinapenkkiin”. Heillä on varmasti hyvä tarkoitusperä, ja varmaankin loukkaantumisilta on tässä asiassa haastavaa välttyä, mutta silti toteutustapa on mielestäni ollut väärä. Mielestäni on tullut kunnon tylytystä, vaikka on varmasti yritetty olla hyvällä asialla.

Tiimissämme on myös henkilöitä, jotka ovat hyvin läheisiä keskenään. Toivottavasti hekin uskaltavat vaatia toisiltaan edistystä, vaikkakin he voivat pelätä vaarantavansa kallisarvoisen ihmissuhteen. Tosiasiassa se voi vain huonontaa ihmissuhdetta.

5. Tulosten huomiotta jättäminen

”Tiimin äärimmäinen toimintahäiriö on tiimiläisten taipumus huolehtia jostakin muusta kuin ryhmän yhteisistä tavoitteista.” (Lencioni 2015, 224)

Kun tiimillä ei ole selkeitä yhteisiä tavoitteita se jää junnaamaan paikoilleen ja harvoin päihittää kilpailijoitaan. Mielestäni tiimimme on onnistunut asettamaan selkeitä yhteisiä päämääriä esimerkiksi kirjaesseiden kanssa ja juuri menneillä myyntipäivillä. Tavoitteita voitaisi pyrkiä luomaan vielä enemmän ja samoin keskustella palkitsemisesta. Palkintoja meidän tiimissämme ole käytetty. Hyvänä edistyksenä otimme juuri käyttöön kehukanavan, jossa voimme antaa toisille kehuja esim. hyvästä työstä.

Yhteenveto

”Vaikka tässä onkin tullut paljon tietoa, todellisuudessa tiimityössä on perimmältään kyse muutaman periaatteen noudattamisesta pitkän ajan kuluessa. Menestys ei ole henkevän, monimutkaisen teorian hallitsemista vaan pikemminkin sitä, että otetaan käyttöön terve järki sekä rutkasti kurinalaisuutta ja sinnikkyyttä.” (Lencioni 2015, 227)