Tiimimestarit alkoivat minun osaltani reilu viikko sitten. Ilmoittautuessani en oikein tiennyt mihin olin lähtenyt mukaan. Olin vain kuullut vanhemmilta opiskelijoilta, että tämä on kurssille osallistuminen on ns. “once in lifetime”-kokemus. Viime vuonna minulla heräsi isompi halu päästä kehittymään tiimiläisenä ja oppimaan toisessa ympäristössä tiimityöskentelystä oman tiimini Saawan ulkopuolella. Tiimimestareihin osallistumisella haluan kehittää itseäni ja oppia uutta ryhmässä työskentelemisestä. Tämä on yksi tavoitteistani, jonka olen osannut kirkastaa itselleni vasta hiljattain. Uskon Tiimimestareiden avulla pystyväni paremmin reflektoimaan matkaani akatemialla. 

Kävin muiden osallistujien esittelyt läpi orientaatiota edeltävänä iltana, saadakseni pienen pintaraapaisun muiden taustoista ja tavoitteista. Lukiessani vastauksia alkoi mieleeni hiljalleen hiipua epätoivoinen ajatus – mitä minä oikein teen täällä?  En todellakaan kokenut olevani yhtä pätevä tai ammattitaitoinen, kun muut osallistujat. Olenhan vain pieni opiskelija, jolla on opintoja vasta vuosi takana. Tässä kohtaa voin paljastaa, olevani suuri yliajattelija ja todella itsekriittinen omaa pätevyyttäni kohtaan (työstän tätä koko ajan). Dramaattiselta tunnepurkaukselta kuulostava epätoivon tuska, kuitenkin tyyntyi, ja sain jopa unen päästä kiinni. 

Aamu valkeni ja oli aika suunnata kohti tiimimestareita ensimmäistä tapaamista. Minun onnekseni samaan ryhmään osallistui yksi oma tiimiläinen Saawasta. Matkustimme yhtä matkaa tapaamiseen. Keskustelimme yhdessä, siitä kuinka ei oikein kumpikaan tiennyt mihin oli ryhtynyt.  Saapuessamme paikalle kaikki jännitys, pelko ja riittämättömyyden tunne katosi. Sain nollattua mieleni kaikista epävarmuuksista, aiemman juttelutuokion ansioista.  

Vastaanotto oli todella lämmin ja koin oloni todella tervetulleiksi. Valmentajat kertoivat heti kuinka hienoa saada Proakatemian opiskelijoita Tiimimestareihin mukaan. Olin ällistynyt. En osannut odottaa tällaista vastaanottoa heti ovesta sisään astuessani. Päivämme alkoi hyvinkin tutulla check-in kierroksella. Jokainen esitteli itsensä ja odotuksensa vuorollaan. Oli mahtavaa päästä tutustumaan jokaiseen, kuulla jokaisen taustasta ja huomata että parilla muullakin saattoi olla pieni kysymysmerkki päänsä sisällä.  

Kävimme pienryhmissä läpi jokaisen odotuksia, tuntemuksia ja tavoitteita. Päivän aikana valkeni paljon samoja elementtejä, mihin törmää myös akatemialla mm. check-in kierros, dialogitimantti, prosessiin luottaminen, lukuohjelma ja oppimissopimus.  Orientaatiossa meille kerrottiin enemmän kurssin rakenteesta ja mitä tulee tehdä ennen jokaista lähikertaa. Jokainen lähikerta käsittelee erilaista aihetta. Seuraavalla kerralla aiheenamme on oppiminen. Seuraavaksi kerraksi tulee lukea kirja aiheesta oppiminen ja laatia itselleen oppimissopimus. Saimme matkaamme Johannes Partasen kirjan: Kirja Kirjoista (2020), josta löytää lyhyitä esitelmiä kirjoista jaettuna jokaisen kerran eri aiheen pariin. Selaillessani kirjaa läpi koin suureksi ilokseni lukeneeni jo valmiiksi monia teoksia. Samalla löysin myös paljon uutta mielenkiintoista lukemista.  

Nyt jälkeenpäin ajateltuna Tiimimestarit ylittivät odotukseni. Jännityksestä tulikin positiivinen yllätys. Itsensä mukavaksi tunteminen epätietoisuudessa ja pelkkään prosessiin luottaminen, on kiitos vuoden opiskeluiden Proakatemialla. Alussa vähättelin omaa kokemustani “vain vuoden opiskelua”, minkä nyt ymmärrän olevan erittäin ihanteellinen tilanne. Innoissani odotan jo seuraavaa kertaa.  Loppuun vielä lempi kolahdukseni ensimmäiseltä kerralta:

 “Jos aloittaessa tiedät, mihin tulet lopettamaan, mitään ei tapahdu alun ja lopun välillä”.