Aloitin tänä keväänä vihdoin oman Tiimimestarit-matkani, joten reflektoin tässä esseessä kokemuksiani matkan alusta. Tiimimestarit on Tiimiakatemia Globalin järjestämä valmennusohjelma, jossa he valmentavat tiimivalmentajia ja vahvistavat yhteisöllistä toimintatapaa sekä jatkuvaa oppimista. Valmennusohjelma haastaa yhteisöjä ja ihmisiä tekoihin ja valmennuksissa vahvistetaan yhteisoppimisen ja yhteiskehittämisen taitoja. Valmennuksen oppimisprosessi koostuu treeneistä eli valmennuksen lähijaksoista, tiedonhankinnasta eli kirjojen ja muun syventävän materiaalin lukemisesta, oppimissoluista sekä käytännön kehitystyöstä omassa työssä. (Tiimiakatemia Global.)¨

Ensimmäisen lähijakson ensimmäinen päivä

Takanani on nyt valmennuksen ensimmäinen lähijakso sekä sitä ennen tapahtunut orientaatiokerta. Lisäksi olen aloittanut tiedonhankinnan valmennuksen tueksi eli aiheisiin liittyvien kirjojen lukemisen. Orientaatio tapahtui Zoomissa, jossa kokoonnuimme Tiimimestarit-ryhmämme kanssa tutustumaan toisiimme, kuulemaan valmennuksen sisällöstä sekä vaihtamaan ajatuksia odotuksistamme. Siitä muutaman viikon päästä olikin aika suunnata ensimmäiselle lähijaksolle, joka sijoittui ryhmällämme Morvan maalaishotelliin.

Valmennuksen ensimmäisellä lähijaksolla aiheena oli oppiminen. Ennakkotehtävänä lähijaksolle oli lukea kaksi aiheeseen liittyvää kirjaa sekä valmistella oma oppimissopimus. Tämä ennakkotehtävä oli itselleni helppo toteuttaa, sillä oppimissopimus löytyi valmiina ja aiheeseen liittyviä kirjojakin olen lukenut tasaisesti Proakatemian aikana. Muokkasin olemassa olevaa oppimissopimusta hieman sekä kuuntelin yhden kirjan ennen Morvaan matkaamista. Valitsin lukemiseksi Rolf Dobellin kirjan Paremman elämän taito: 52 reittiä onnellisuuteen. Lisäksi palautin mieleeni juuri pari kuukautta sitten lukemani Viisi toimintahäiriötä tiimissä -kirjan pääpointit.

Valmennuksen ensimmäinen lähijakso jännitti minua ennakkoon hieman, sillä olin kuullut lähijaksoista vaihtelevia kokemuksia proakatemialaisilta. Yritin kuitenkin suhtautua kuulemiini kokemuksiin neutraalisti ja pitää mieleni avoimena uudelle kokemukselle. Ryhmässäni ei ole muita stipendiaatteja Proakatemialta, joten en tuntenut ryhmästä ketään ennakkoon. Joihinkin ryhmäläisiin olin tutustunut hieman orientaatiokerralla Zoomissa, mutta mietin, tunnistaisinko noita henkilöitä edes kohdatessani heidät Morvassa kasvotusten.

Saapuessani Morvaan sain ensin majoittua huoneeseeni ja sen jälkeen suuntasin lounaalle. Lounaalla ehdin laskeutua Morvan tunnelmaan ja tutustua jo hieman ryhmäläisiini, kunnes suuntasimme dialogitilaan koko ryhmämme kesken. Ryhmässämme on noin 25 henkilöä, joka on ilmeisesti sieltä suurimmasta päästä. Istuuduimme Proakatemialtakin tuttuun dialogirinkiin ja valmentajamme pohjustivat hieman valmennusjakson aihetta sekä avasivat kolmen päivän aikataulua. Sen jälkeen kävimme check-in-kierroksen, jossa jokainen pääsi avaamaan hieman fiiliksiään ensimmäisestä lähijaksosta. Check-inin jälkeen valmentajat pyysivätkin kahdeksan vapaaehtoista, joista tuli tämän lähijakson lillatränaret. He toimisivat siis lähijakson apuvalmentajina. Sen jälkeen iso ryhmämme jaettiin neljään pienempään tiimiin ja saimme tiimillemme lillat, jonka jälkeen suuntasimme omaan tilaan tutustumaan toisiimme paremmin.

Meidän tiimimme suuntasi Morvan saunan takkahuoneeseen, jossa sytytimme ensimmäisenä takan ja rupesimme juttelemaan niitä näitä. Vietimmekin tässä pikkutiimissä koko loppuillan ja kävimme läpi myös oppimissopimuksemme. Illan tavoitteena oli siis ennen kaikkea tiimiytyä tällä pienemmällä porukalla. Oppimissopimusten lisäksi puhuimme fiiliksistämme ensimmäisestä päivästä sekä jaoimme ajatuksia ja kokemuksia jokaisen työelämästä. Yksi tiimiläisistä esitti meille myös kysymyksen, että missä työtehtävässä olemme olleet onnellisimmillamme, joka herätti tiimissämme paljon keskustelua. Pohdin asiaa myös omalta kohdaltani ja kirjoitin itselleni ylös, että minun pitäisi listata ylös asiat, joista ylipäätään nautin ja katsoa saisiko niitä yhdistelemällä luotua erilaisia mahdollisuuksia töiden suhteen. Ensimmäinen ilta päättyi yhteiseen illalliseen sekä iltapalaan, jonka jälkeen osa jatkoi saunomaan ja osa vetäytyi huoneisiinsa.

Lähijakson toinen päivä ja synnytys

Seuraavana päivänä aloitimme taas aamulla aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme dialogirinkiin koko ryhmän kesken. Aamun dialogissa jaoimme ajatuksia edellisestä päivästä ja nostimme koko ryhmälle esiin asioita, joita olimme pienemmissä tiimeissä käsitelleet. Mielestäni oli esimerkiksi mielenkiintoista kuulla eri organisaatioiden haasteista ja kirjoitin vihkooni ylös kysymyksen: Mistä saada aikaa tiimioppimiseen kustannustehokkuuteen tähtäävässä maailmassa? Puhuimme myös ylipäätään tiimioppimisesta ja kirjoitin vihkooni ylös valmentajamme jakaman ajatuksen siitä, ettei helppo oppiminen kehitä vahvoja taitoja. Jaoimme ajatuksia myös siitä, kuinka tekeminen yhdessä luo tiimin ja kuinka tiimit vaativat yhteistä aikaa. Toisaalta jokaisella tiimillä on kuitenkin yleensä myös elinkaarensa.

Aamun dialogin jälkeen jakauduimme taas samoihin pikkutiimeihin, joissa vietimme edellisen päivän illan. Jatkoimme tiimin kanssa omalla check-in-kierroksella, jonka jälkeen kävimme läpi vielä yhden oppimissopimuksen ja juttelimme niitä näitä. Lounaan jälkeen päätimme laittaa pikkutiimimme puoliksi ja suuntasimme kävelylle kolmen hengen porukoissa samalla jakaen ajatuksia lukemistamme kirjoista ja pohtien pääteemaa tiimimme synnytykselle. Tiimimestareissa synnytyksessä siis luodaan uutta tietoa, ideoita ja ratkaisuja tiimeittäin. Synnytyksen tarkoituksena on ratkaista tiimille tärkeä päivän polttava ongelma tai kiteyttää valmennuksen antia ja tulokset esitellään muille.

Jaoin kävelyllä ajatuksiani lukemastani Rolf Dobellin kirjasta Paremman elämän taito: 52 reittiä onnellisuuteen. Kirjassa Dobelli mainitsee, että on tärkeää korjata kurssia koko ajan, sillä täydellistä alkuasetelmaa ei ole olemassa. Dobelli vertaa tätä autolla ajamiseen: ratista täytyy pitää kiinni ja tehdä jatkuvasti pieniä mikroliikkeitä sen eteen, että auto pysyy tiellä sekä haluamassamme kurssissa. Jos ratista päästää irti, auto päättää itse mihin se päätyy. Sama pätee niin elämän kuin esimerkiksi liiketoiminnan suhteen, molemmat vaativat jatkuvia korjausliikkeitä, jotta päätyisi haluamaansa suuntaan. Myöskään täydellistä alkuasetelmaa ei ole olemassa eli koskaan ei tule täydellistä aikaa perustaa esimerkiksi yritystä. On vain aloitettava jostain ja korjattava kurssia matkan edetessä.

Dobelli puhuu kirjassaan myös mustalaatikkoajattelusta, joka kuuluisi hänen mukaansa kuulua myös liiketoimintaan. Mustalaatikkoajattelu vertautuu nimenomaan lentokoneen mustaan laatikkoon, josta voidaan onnettomuuden sattuessa päätellä mitkä olivat syyt onnettomuuden takana. Liiketoiminnassakin saattaa sattua mahalaskuja, mutta on tärkeää ymmärtää mistä mahalasku johtui ja korjata virheet. Tosiasiat on siis hyväksyttävä, etenkin ne, joista ei itse pidä.

Tämän lisäksi jaoin ajatuksiani Patrick Lencionin kirjasta Viisi toimintahäiriötä tiimissä ja kuinka etenkin luottamuksen puute on yksi isoimmista kompastuskivistä tiimille. Lencionin mukaan luottamuksen puuttuminen voi aiheuttaa esimerkiksi sen, että tiimiläiset epäröivät pyytää ja antaa apua, epäilevät auttaa oman vastuualueensa ulkopuolella, kantavat kaunaa, välttelevät ajanviettoa yhdessä sekä piilottavat virheensä ja heikkoutensa. Luottamus aiheutti kävelyseurueessamme paljon ajatuksia ja valitsimmekin sen yhdeksi teemaksi, jota ehdotimme kävelyn jälkeen tiimillemme synnytyksen aiheeksi.

Kävelyn jälkeen palasimme kuuden hengen tiimillämme jakamaan ajatuksiamme kirjoista vielä yhteisesti ja päätimme jatkaa luottamuksen teemalla synnytykseen. Päätimme ottaa luottamuksen rakentamisen teemaksi omiin käytännön kehitystöihimme, joita lähdemme lähijakson jälkeen viemään eteenpäin omissa organisaatioissamme. Luottamus sopi teemaksemme myös siksi, että koimme luottamuksen lähteneen rakentumaan hyvin nopeasti omassa tiimissämme, jonka koimme johtuneen muun muassa siksi, että vietimme tiimimme ensimmäiset hetket juuri Morvan tunnelmallisessa takkahuoneessa, jossa yritimme ensitöiksemme saada takkaan tulen. Koimme, että tulen luominen vei isoimmat jännitykset pois ja pääsimme aloittamaan tutustumisen rennoissa merkeissä. Toisaalta koimme tiimissämme merkitykselliseksi myös toisena päivänä tehdyn kävelyretken, joka oli myös kivaa toiminnallisuutta dialogiringissä istumisen rinnalle. Toisen päivän iltana jaoimme isossa ryhmässä synnytysten tulokset ja annoimme toisillemme palautetta.

Kolmas päivä: motorola sekä seuraavat stepit

Kolmannen päivän aamun aloitimme pikkutiimissä, jossa kävimme ensin motorolan tiimimme työskentelystä sekä synnytyksestämme. Tiimissämme vallitsi kollektiivinen ajatus siitä, että toimimme tiiminä hyvin yhteen ja olimme hieman yllättyneitäkin siitä, kuinka nopeasti luottamus lähti rakentumaan tiimimme kesken. Olimme myös tyytyväisiä ensimmäisen lähijakson antiin sekä omaan synnytykseemme.

Aamun motorolan jälkeen kokoonnuimme vielä jakamaan ajatuksia koko ryhmän kesken. Jaoin check out -kierroksella, että päällimmäiseksi lähijaksolta jäi mieleen oma pikkutiimi sekä kysymys siitä, mistä tiimioppimiseen löytyy aikaa kustannustehokkuuden aikakaudella. Mielestäni oli mielenkiintoista päästä kuulemaan eri organisaatioiden haasteista ja saada näin myös kosketuspintaa juuri työelämän haasteisiin. Proakatemialla meillä on kaikki aika ja rauha tiimioppimiselle, mutta monessa organisaatiossa siinä ollaan vasta alussa ja ajankäyttöä tarvitsee pohtia esimerkiksi tarkemmin.

Vielä ennen kotiinlähtöä kävimme läpi mitä tapahtuu seuraavassa lähivalmennusjaksossa ja mitä meidän tulisi tehdä ennen sitä. Kokoonnumme esimerkiksi vielä ennen seuraavaa lähijaksoa pikkutiimimme kesken jakamaan kokemuksia kehitystyömme edistymisestä ja mahdollisesti antamaan tukea ja vinkkejä muiden kehitystöille. Ensimmäinen lähijakso Tiimimestareissa oli itselleni positiivinen ja avartava kokemus. Odotan innolla myös seuraavia lähijaksoja uusien teemojen parissa.

Lähteet:

Dobelli, R. 2018. Paremman elämän taito: 52 reittiä onnellisuuteen. Jyväskylä: Atena.

Lencioni, P. 2014. Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Tampere: Päivä.