Tampere
23 Feb, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Tiimihenki ei ole ilmaista tavaraa



Kirjoittanut: Jenni Rupponen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olemme Saawan kanssa pitkään saaneet palautetta siitä, että hyvä tiimihenkemme näkyy yhteisössä myös ulospäin. Pajoissamme ristipölyttäneet henkilöt ovat kiitelleet lämpöä ja naurua ja toisaalta sitä, miten hankalienkin asioiden äärellä ollaan avoimia ja läsnä. Saawan tiimipöydän ääressä on aina ollut porukkaa ja meiltä on matalalla kynnyksellä voinut tulla kysymään asiaa kuin asiaa. Nuoremmat tiimit ovat kiittäneet esimerkistä, jota Saawa tiiminä näyttää.

Mikään tästä ei ole itsestäänselvyys tai tullut ilmaiseksi. Myös Saawa on käynyt sudenkuopissa katselemassa, miltä se muta maistuu. Kertaalleen valmentajankin on pitänyt puuttua tilanteeseen ”Kissa pöydälle ja puhutaan konfliktiresilienssistä” -tyyppisellä pajalla. Erimielisyyksiä on ollut ja on edelleen. Useampi tiimiläinen on jossain kohtaa harkinnut jättävänsä leikin kesken ja siirtyvänsä esimerkiksi monimuoto-opiskeluun. Muutama tiimiläinen on akatemiamatkan varrella lähtenyt tavoittelemaan jotain toista unelmaa. Ne, jotka ovat jääneet, ovat päättäneet sitoutua ja tiiminä olemme pystyneet luomaan sellaisen ympäristön ja mahdollisuuksia, että jääminen on ollut kannattavaa.

Mitä Saawassa sitten on tehty, jotta olemme pystyneet rakentamaan tiimin, joka näyttää esimerkkiä ja jää elämään? Tässä joitakin esimerkkejä, mitä itselleni tulee vuosien varrelta mieleen. Jotakin olemme tehneet alusta asti oikein.

Tavoitteena yhteisössä näkyvä tiimi

Heti ensimmäisenä vuonna yksi tavoitteistamme oli se, että haluamme olla yhteisössä näkyvä tiimi. Olimme läsnä johtoryhmässä sekä yhteisön tapahtumissa. Juttelimme ihmisten kanssa yli tiimirajojen. Kiitosta ansaitsee tässä myös vuotta vanhemmat tiimit Waure ja Revena, joilta saimme paljon sparrailuapua mm. talousasioissa. Myös Evisionin porukasta sai paljon apua mm. nettisivuasioissa ensimmäisten projektien tiimellyksessä – ja ostimmehan heiltä Kahvila Lempi -liiketoiminnankin. Heti ensimmäisenä vuonna meillä oli sekä oman tiimin projekteja että yli tiimirajojen olevia projekteja ja näin saimme ”jalansijaa” yhteisössä.

Mikäli jossain tapahtumassa saawalaisia oli välillä vähemmän, muistuttelimme tiimiä myös tästä yhteisestä tavoitteestamme ja siitä, mitä voimme yhteisölle omalla läsnäolollamme antaa ja sitä myötä myös saada. Yhteisössä näkyvyyteen on liittynyt myös se, että akatemialle tullaan tekemään hommia ja ollaan myös henkisesti läsnä, tervehditään ja jutellaan ihmisille. Tämä on luonut tiimiimme yhteisöön päin suuntautuneen kulttuurin, joka on kantanut koko Proakatemian läpi.

Panostamme tasapainoiseen, avoimeen dialogiin

Toinen ja ehkä merkittävin tavoite, mikä meillä on alusta asti ollut, on hyvä dialogi. Olemme keskittyneet siihen, että dialogi on tasapainoista ja kaikki saavat äänensä kuuluviin. Tätä oli erityisen hauska opetella pandemia-aikana zoomin äärellä, jolloin pajoihin liittyi paljoin ”älä härvää” -tyyppisiä sääntöjä. Mutta onnistuimme kuitenkin alusta asti kehittämään dialogitaitojamme. Alkuun keskityimme mm. siihen, että omat puheenvuorot eivät olleet liian pitkiä ja että odotettiin pieni hetki, ennen kuin avasimme oman suumme edellisen puheenvuoron jälkeen.

Dialogin tasoa olemme tarkkailleet jatkuvasti ja sen sujuminen on varmasti ollut aaltoilevaa. Mikäli motorolassa tai kuukausikyselyssä on noussut esille, että dialogin laatu on heikentynyt, olemme tehneet toimenpiteitä sen parantamiseksi. Olemme vuosien varrella antaneet palautetta myös, mikäli joku on toistuvasti alkanut dominoida dialogia tai mikäli joku on ollut usean pajan ajan vain hiljaa. Dialogin onnistuminen on meidän jokaisen vastuu. Jokaisen on kuunneltava ja kunnioitettava sekä puhuttava suoraan.

Suoraan puhumista olemme myös harjoitelleen vuosien varrella. Tiimissämme on muutama henkilö, jolle tämä on luontaisempaa ja asioiden sanoittaminen onnistunut toisinaan paremmin. Välillä haasteita on ollut siinä, mitä asioita ollaan valmis kuulemaan. Toisinaan asioiden käsittely on voinut mennä vatvomiseksi. Olemme kuitenkin kasvaneet yhdessä kohti avoimempaa, rehellistä ja välittävää kulttuuria.

Tahdomme toisillemme hyvää

Itse näen merkittävänä käännekohtana tiimissämme toisen vuoden kevään. Toinen vuosi tiimissämme oli aallokkoista, eikä tiimihenki aina todellakaan ollut parhaimmillaan. Odotukset ja vaatimukset eri tiimiläisten osalta eivät vastanneet toisiaan. Tästä syntyi erilaista purnausta, hämmennystä ja juoruamista.

Juurikin tänä keväänä oli jo aiemmin mainitsemani valmentajamme pitämä konfliktireslienssi-paja. Iso osa ongelmaa oli se, että emme uskaltaneet ottaa vaikeita asioita tai jonkun tiimiläisen sitoutumattomuutta tai huonoa käytöstä puheeksi sen pelossa, että palautetta ei oteta vastaan hyvin. Paja auttoi meitä ymmärtämään, että mikäli haluamme mennä eteenpäin, on konfliktit kohdattava. Muuten pienestäkin asiasta kasvaa ajan saatossa suuri, kun sitä ei sanoiteta ääneen ja käsitellä. Käytämmekö pienen asian käsittelyyn hetken aikaa vai annammeko sen kasvaa ja myrkyttää ilmapiiriämme jopa kuukausien ajan?

Saman kevään lopulla teimme sopimuksen: selän takana puhuminen päättyy tähän. Mikäli jokin toisen tiimiläisen toiminnassa häiritsee, mene juttelemaan suoraan tälle tiimiläiselle. Mikäli joku alkaa valittaa sinulle toisen tiimiläisen toiminnasta, keskeytä tilanne ja kehota kaveria menemään juttelemaan suoraan palautteen kohteelle. Kaikki tuntuivat sitoutuvan hyvin pitkälle tähän uuteen toimintatapaan ja näin saimme katkaistua negatiivisen juoruamisen kierteen.

Tämän jälkeen olemme pystyneet rakentamaan hyvää, tervettä tiimihenkeä. Palautetta on pystytty antamaan entistä avoimemmin ja sitä on harjoiteltu lisää koko kolmosvuoden ajan. Olemme lanseeranneet myös ”Sinä loistat” -palkinnon, jotta voimme juhlia arjen onnistumisia. Palkinnon on voinut koska tahansa kuka tahansa jakaa toiselle tiimiläiselle. Psykologisen turvallisuuden taso ja samalla tiimihenkemme on kasvanut.

Lopuksi

Hyvään tiimihenkeen vaikuttaa näiden asioiden lisäksi varmasti moni, moni asia, joita kaikkia voisi olla hankala nimetä. Yksi on varmasti se, että projektit on pidetty aina lähellä tiimiä ja olemme kaikki voineet olla ylpeitä toistemme saavutuksista. Osa on myös sattumaa – muistan kun vuosikurssimme tiimit jaettiin, totesi yksi tiimiläisistämme, että tähän porukkaan osui paljon ”vanhasieluisia” tyyppejä. Herkkyys ja empatiakyky ovat olleet tiimimme vahvuuksia, mikä voi johtua myös pitkälle siitä, millaisia ihmisiä tiimiimme on osunut. Vaikeiden asioiden sanoittaminen ja herkkänä tilanteissa oleminen ei aina ole mukavaa, mutta se kasvattaa ja maksaa itsensä takaisin. Myös huumori on ollut läpi matkan kantava voima.

Koitin olla kirjoittamatta hirveää ”oma kehu haisee” -esseetä. Halusin kuitenkin vielä jollain tavalla käsitellä taustoja siihen, miksi Saawa on hyvää fiilistä myös ympärilleen jakava tiimi. Ja toki samalla avata ajatuksia sen taustalla, kun olen useamman kerran sanonut, että tiimihenki ei tule ilmaiseksi. Ehkä sen takia tästä voi ollakin ylpeä – hyvän tiimin eteen on tehty töitä. En vaihtaisi tiimiä mistään hinnasta. Kiitos, Saawa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close