Tiimiakatemia

Johdanto

Koen, että olemme viime aikoina keskittyneet Empiriassa erittäin vahvasti tiimiytymisen tärkeyteen. Viime aikoina kuulostaa hassulta omaankin korvaani, olenhan ollut Proakatemiassa vasta tästä syksystä alkaen.

Siitä huolimatta olen ehtinyt tässä lyhyessä ajassa nähdä, että Empirian mielenkiinto ja pääpaino tänä syksynä on ollut vahvasti syvän tiimiyhteyden luomisessa.

Mikä riittää?

Voiko tiimiin ja tiimiytymiseen keskittyä sitten “liikaa”? Vastaus ei ole yksiselitteinen, mutta on helppo unohtaa että usein luomme syvempiä ihmissuhteita työskennellessämme toistemme kanssa sekä auttamalla toisiamme pienissä askareissa ja työtehtävissä, sen sijaan että varta vasten tiimiytyisimme sitä varten varattuna tiimipäivänä ja selkeällä aikataululla. Tästä syystä yhteinen tekeminen projektimuodossa on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin pitkäjänteinen keskustelu dialogipiirissä.

Molemmille on kuitenkin annettava aikansa ja paikkansa. Pelkkä suoraviivainen projektiluonteinen tekeminen pysähtymättä miettimään, mitkä ovat yhteisiä tavoitteitamme ja motivaatioitamme, ei varmasti ole myöskään suora tie ikuiseen kunniaan ja ehtymättömään mammonavirtaan.

Yksilötasolla ihmiset kokevat myös tiimiytymisen hyvin monille eri tavoilla. Toiselle “morjenstaminen” aamulla riittää luomaan hyvää tiimihenkeä koko päiväksi, toinen kaipaa taas syvää yhteyttä useamman tunnin keskutelutuokiossa. Kuten sanottua, yksiselitteistä vastausta siihen mikä on tarpeeksi tiimiytymistä, tai mitä tiimiytyminen edes tarkoittaa on vaikea löytää.

Tiimiä ei myöskään ole ilman vastuuta. Tiimillä on vastuu suorittaa oma tehtävänsä, oli se mikä hyvänsä, koska ilman tehtävää eli jonkinlaista tavoitetta tiimillä ei ole olemassaolon perustetta. Ja siinäkös ongelma vasta onkin.

Kokonaisvaltaisen vastuun lisäksi tiimissä on läsnä myös yksittäisten tiimiläisten vastuu. Tämäkin aihe on helppo tulkita todella monella eri tavalla, ja yksilönvastuusta saakin mutrusuuhun päättyvän huutokeskustelun hyvin helposti aikaan. Kuten arvasit; tässäkään ei ole oikeaa vastausta.

Retoriikan ja metaforien taakse en voi minäkään loputtomasti kuitenkaan piiloutua, joten pakataan reppu täyteen vaaleaa leipää ja lähdetään etsimään vastausta kotikonnun ulkopuolelta.

Ensimmäisenä matkallamme törmäämme puussa kiikkuvaan punasinipöksyiseen seittilinkoon.

Minä: “Hei sinä ööh…. hämähäkkimies!”

Hämähäkkimies: “Juuh notta mitä solet vailla!”

M: “Mikä on kantasi yksilön vastuusta?”

H: “Aa joo toi! Ööh…With great power comes great responsibility!”

M: “Pahoittelut, en tavaa lontoota. Näkemiin!”

Pohdinta

Itselleni tiimiytyminen tarkoittaa ehkä eniten sitä, että tuemme toisiamme täydellä sydämellä kyseenalaistamatta toistemme motiiveja. Tällaiseen tilanteeseen päästään vain avoimuuden kautta, ja sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Katsomalla peiliin tiedän, että voisin itse lisätä tätä avoimuutta jakamalla enemmän omia henkilökohtaisia kokemuksia ja onnistumisia, sekä myös tietenkin epäonnistumisia.

Loppujen lopuksi on minunkin myönnettävä, että kaiken keskiössä on kuitenkin aika, ja sitä tiimiytyminen todellakin tarvitsee, merkitsi tiimiytyminen itse kullekin mitä tahansa.