Luin Jari Salmisen kirjoittaman kirjan ”Taitava Tiimivalmentaja” ajatuksissani kirjoittaa sen pohjalta essee, aiheena jollakin tapaa tiimi. Kirjan takakansi lupasi johdattaa minut tiimityön kliseiden ja teoreettisen jargonin taakse, auttaa ymmärtämään syvällisemmin tiimitoiminnan luonteen, tiimitoiminnalla saavutettavat hyödyt sekä tiimitoiminnan onnistumisen edellytykset. Sen, miten joukosta ihmisiä valmennetaan huipputiimi ja millaista johtamista tarvitaan tiimin eri kehitysvaiheissa. Kun kirja oli luettu, muistiinpanot tehty ja oli aika aloittaa kirjoittaminen, aloittaminen ja aiheen rajaaminen muodostui yllättävän vaikeaksi. Käsite ”tiimi” on ajatuksissani kasvanut ja muuttanut muotoaan radikaalisti viimeisen puolen vuoden aikana, yhtenä isona osasyynä opiskelu Proakatemialla. On kevät 2018 ja teen liiketoimintaa kolmessa tiimissä, joista jokaisessa toimin vastuuroolissa. Tässä syy, miksi valitsin ko. kirjan. Koska koin esseen kirjoittamisen vaikeaksi, päätin käyttää kirjan tarkastelussa esimerkkihenkilöä, joka kokee oivalluksia elämän eri vaiheilta.

Peruskoulu oli loppusuoralla vuonna 2009, ja teinipoika mietti, että mitäköhän tässä pitäisi tehdä. Ravintola-ala kiinnosti ja ajatuksen tukena oli kokemus kahdesta ravintolasta ravintolatyöntekijänä. Pienestä pitäen teinipoika oli suunnitellut, että minusta tulee kokki, mutta yläasteen aikana heräsi ajatus omasta ravintolasta. Teinipojan ajatus käytännöstä oli, että kokki tekee ruokaa ja ihmiset tulevat syömään, ei hajuakaan liiketoiminnan pyörittämisestä. Teinipojan ajatukset olivat todella yksinkertaiset ja samaan aikaan todella sekavat. Tulevaisuuden kannalta hänen onnekseen äiti sai ylipuhuttua teinipojan lukioon ostamaan lisäaikaa tulevaisuuden suunnittelulle, vaikka valmistuminen lukiosta oli aikaisemman koulumenestykseen perusteella pelottava haaste. Lukeminen ei ollut teinipojan sanavarastossa kovinkaan kulutettu sana.

Lukion kolmannella vuonna 2012 oli mahdollisuus osallistua Nuori Yrittäjyys Ry:n järjestämälle yrittäjyyskurssille. Yrittäjäperheestä lähtöisin oleva teinipoika innostui kurssista, ja ravintola-ala kun kiinnosti, teinipoika rakensi liikuteltavan myyntikojun ja rupesi myymään makkaraa, hodareita, kahvia ja mehua erinäisissä tapahtumissa lukiokaverin kanssa. Yrittäjyyskurssin myötä aukesi mahdollisuus päästä tutustumaan Proakatemiaan, yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutukseen. Siinä kun teinipoika istui seuraamassa niin sanottua pajaa, tilaisuutta, jossa ihmiset istuivat piirissä ja keskustelemassa asioista, homma alkoi kiinnostaa. Ei kirjoja, ei tenttejä, ei opettajia, ei lukujärjestystä. Tänne on päästävä.

Proakatemiaopinnot alkoivat syksyllä 2016 ja teinipojasta oli kuoriutunut nuoren miehen alku, niin sanottu välimallijätkä. Välimallijätkä oli tutustunut Proakatemiaan ja koulutusmalliin jo Proakatemialla opiskelevien kavereiden kautta ja tiedosti koulun ainutlaatuisuuden, tavan jolla opintoja suoritetaan. Yrittäjyys käsitteenä oli tuttu perheen kautta ja tiimijohtaminen oli seksikäs sana, jonka välimallijätkä ymmärsi enemmänkin projektijohtamisena. Tiimityöskentely oli välimallijätkälle tuttua joukkueurheilun kautta mutta tiimioppiminen oli näin jälkeenpäin sanottuna vielä täysi kysymysmerkki. Keskustelua, jota teinipoika oli seurannut tutustumiskäynnillä 2012 kutsuttiinkin dialogiksi. Välimallijätkä yritti ymmärtää miten dialogi eroaa keskustelusta, miten muiden näkemyksistä ja kokemuksista voi oppia ja mitäs helevettiä tarkoittaa yhdessä ajatteleminen?

Välimallijätkä ihmetteli Proakatemian alkupuolella pitkään tiimivalmentajan roolia tiimissä. Mitä tarkoitti kun sanottiin, että valmentaja on äänessä kun tilanne ei sitä välttämättä tarvitse, ja päinvastoin. Myöhemmin välimallijätkä ymmärsi, että ristiriitatilanteista ja tiukoista paikoista selviäminen ilman valmentajan tukea kasvattaa tiimiä henkisesti monelta eri kantilta. Sama asia näkyy yksilötasolla esimerkiksi perehdytyksessä johonkin tehtävään sekä tiimeissä, joissa ei välttämättä ole valmentajaa vaan mahdollisesti jonkinlainen johtaja. Asioiden itseoivaltaminen käytännön tilanteissa jättää paremman muistijäljen kuin kertominen siitä, että asia on näin ja toimii tällä tavalla. Mikään ammattiryhmä tai substanssiosaaminen ei saa dominoida tiimityötä liikaa, jotta tiimiläisten välille ei synny kuiluja. Roolituksessa pitää miettiä missä roolissa kukakin on parhaimmillaan ja mitä kukakin haluaa oppia. Alan asiantuntijaa ei välttämättä kannata asettaa esimiesasemaan vaikka hän tuntisikin alan parhaiten, sillä alalla johtaminen voikin olla täysin eri asia. Tästä voi syntyä seuraavanlainen skenaario: menetetään asiantuntija ja saadaan vastineeksi huono esimies. On myös eri asia johtaa teknisiä asioita ja ihmisiä, koska molemmat vaativat eri taitoja ja luonteenpiirteitä.

Välimallijätkästä on pikkuhiljaa kasvamassa nuori mies. Nuori mies on ymmärtänyt, että yrittäjyys on elämäntapa jota hän haluaa elää, mutta yksin yrittäminen on raskasta ja yritystoiminnan eteenpäin vieminen hidasta verrattaessa tiimiyrittäjyyteen. Tiimissä on uskomaton voima, kunhan tavoitteet ja päämäärä ovat selvillä, toimintamallit yhdessä sovittu, ymmärretty ja hyväksytty sekä pelisäännöt kaikilla takaraivoon tatuoituna. Nuori mies on ymmärtänyt oppimisen olevan ikuista ja päässä on edelleen kysymyksiä asioista, joista saattaa olla jo käytännön kokemuksia mutta vastauksia kysymyksiin on monta. Mihinkään, itse asiassa aika harvaan kysymykseen on vain yksi oikea vastaus. Jokainen asia on niin tilanteesta riippuvainen, että kokemuksesta voi olla hyötyä mutta vastaus voi olla väärä juuri tämän tilanteen kannalta. Esimerkiksi yksilöiden haastaminen ja eteenpäin tökkiminen – ajaako se yksilöä ja tiimiä eteenpäin vai luoko se vain huonolaatuista stressiä?

Nuori mies on myös ymmärtänyt, että yksilöiden osaamisen kartoittamisesta on valtava hyöty tiimin rooleja suunniteltaessa, mutta pelkkä kartoittaminen ei riitä. Tietojen ja taitojen hyödyntäminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi vaatii tiimiltä hyviä vuorovaikutuksen taitoja, ja osaaminen sekä kokemukset on siirrettävä käytäntöön mahdollisimman tehokkaasti. Tämä luo keskinäistä luonnollista riippuvuutta toisistaan. Kaikkien ääni pitää saada kuuluviin, introvertteja tulee rohkaista astumaan esiin joita ekstrovertit eivät saa jyrätä. Tässä asiassa nykypäivän sähköinen viestintä on hyvä työkalu; kyselyiden ja viestintäapplikaatioiden kautta jokainen saa sanottua asiansa ilman läsnäolon painetta. Keskinäisen viestinnän toimiminen kasvattaa myös luottamusta ja uskoa tiimin toimintaan, kun jokaisen mielipide on otettu huomioon. Näin saadaan myös moniulotteinen mielipide asioihin. Tiimin yhteinen matka on tärkeämpi kuin päämäärän saavuttaminen, sillä yhteiset kokemukset konkretisoivat kaiken puhumisen sekä suunnittelun ja mittaa tiimiläisten sitoutumisen tason. Projektin aloitusvaiheessa tekeminen on tärkeämpää kuin puhuminen koska energinen alku vahvistaa jäsenten sitoutumista tiimiin. Energinen alku ei kuitenkaan ole lupaus toimivasta tiimistä tulevaisuudessa. Tiimin rakentaminen on pitkä prosessi, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, uskoa ja sitoutumista. Kaikkien näiden asioiden harjoittelua nuori mies jatkaa kiikareissaan oma ravintola, jossa on töissä joku muukin kuin kokki, joka ei ainakaan ole nuori mies itse.