Takana on taatusti oman elämäni mielenkiintoisin, rankin ja opettavaisin puoli vuotta. Itkua, turhautumista, naurua, väsymystä, iloa ja epätoivoa. Kaikista näistä ja monesta muusta tunteesta koostui team leader kauteni. Hyppäsin suoraan tuntemattomaan vailla minkäänlaista kokemusta tiimin johtamisesta. Ensimmäinen esseeni, joka kertoo epäonnistumisen pelosta, pohjustaa hyvin sitä, kuinka uskalsin heittäytyä ja lähteä ”epäonnistumaan”. Epäonnistuinkin, monessa asiassa vieläpä. Koin myös onnistumisia, vaikka niiden tunnistaminen on itselleni vaikeampaa. Kuitenkin tässä sitä ollaan, tiimini tuskin vihaa minua ja itsekin tunnen selviytyneeni, vaikka välillä syvissä vesissä luovuttamisen partaalla käytiinkin. Opin ennen kaikkea itsestäni ja kehityin ihmisenä. Sain tutkailla tiimiä eri kantilta kuin taas tiimiläiseni varmasti tutkailivat minua ja saivat jonkinlaisen käsityksen ihmisenä, johtajana ja tiimiläisenä.

LÄHTÖTILANNE

Tammikuussa lomalta palattuamme, kun meidät jaettiin kahteen eri tiimiin, minut valtasi melkoinen shokki. Jaot eivät menneet lainkaan toivomallani tavalla ja suurin osa ystävistäni oli ja on edelleen toisessa tiimissä. En tuntenut kuuluvani tiimiin ja uskon, että monella oli silloin sama fiilis – osalla edelleen. Kuitenkin tuttuun tapaan itselleni, ensimmäiset päivät menivät vahvasti ylireagoiden tilannetta. Tiimimme äänesti Juhan business leaderiksi (BL), minut team leaderiksi (TL), Essin HR:ksi ja talouspäälliköksi äänestimme Janin. Muodostimme yhdessä johtoryhmän eli joryn. Silloin ehdolle asetuttuani koin, että team leaderina olisin järjestelmällinen sekä hyvän organisointikyvyn omaava ja jokseenkin hyvä ihmistuntija. Nämä pystyn edelleen allekirjoittamaan, mutta ehkä pienemmällä mittapuulla. On eriasia johtaa itseään sekä suunnitella ja pitää kiinni omista aikatauluista kuin 16 muun ihmisen. Nautin kuitenkin järjestelmällisyydestä, sekä asioiden ylös kirjaamisesta. Uskon, että se helpotti tiimiläisiäni hahmottamaan aikataulujamme ja järjestämään siten omansa siihen rinnalle.

MATKA

Lähdimme liikkeelle väärällä tavalla, minun ja BL:n kommunikaatio ei tuolloin ollut parasta mahdollista. Emme olleet aina samalla sivulla siitä, mitä olimme tekemässä ja mihin menossa. Vastuunjako oli osittain hieman epäselvää. Meidän olisi pitänyt koko joryn voimin olla enemmän yhteydessä ja toimia pienenä tiiminä. Tiimin johtaminen, jossa kaikki ovat tasavertaisia omistaessaan samankokoisen osuuden yrityksestämme, oli vaikeaa. Me emme olleet valmiita johtajia, eikä tiimimme ollut valmis johdettavaksi. Emme osanneet jakaa tehtäviä tasaisesti ja niin, että jokainen pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan, sillä emme tunteneet toisiamme juurikaan. Olisimme myös voineet pyytää apua omissa tehtävissämme, vähentääksemme omaa kuormaamme.

Luottamuksen puute näkyi tiimissämme vahvasti ja ymmärtäähän sen, sillä meidät oli juuri heitetty samaan tiimiin vailla päämäärää ihmisten kanssa, joita emme juurikaan tunteneet. Yritystä perustaessa yritimme kaikki tehdä yhtä ja samaa asiaa kerrallaan, kun olisimme voineet jakaa vastuut pienempiin ryhmiin ja siten tehostaa tekemistämme. Emme luottaneet toisten päätöksentekokykyyn ja siihen, että joku toinen pystyy hoitamaan asian yhtä hyvin kuin itse, ellei jopa paremmin. Myös vastuunotto esittäytyi tiimissämme vahvasti poissaolollaan. Meidän olisi joryna ehkä ollut parempi määrätä tehtäviä tiimiläisten tehtäväksi, kuin kysellä ”Kuka haluaa ottaa koppia?”, sillä silloin oli yleensä kovin hiljaista, tai samojen ihmisten käsi nousi pystyyn. Emme osanneet motivoida tiimiläisiä ottamaan vastuuta. Annoimme myös mahdollisuuden vapaamatkustukselle, emmekä osanneet tai uskaltaneet puuttua siihen. Team leaderina pelkäsin liikaa sitä, mitä ihmiset mahdollisesti ajattelevat minusta, jos puutun liikaa tai kyseenalaistan muiden toimintaa. Itse luotin siihen, että jokainen on valmis panostamaan tiimiimme ja sen toimivuuteen. Koin kuitenkin monia pettymyksiä sen takia. Jälkeenpäin ajateltuna en tiedä, millainen johdettava tiimiläinen olisin itsekään ollut, jos suunta, rooli ja tehtävät eivät olleet selkeät. Minun oli helpompi sitoutua tiimiin, sillä minulla oli selkeä ja tärkeä rooli. Toivon, että seuraavat johtoryhmäläiset saavat tiimimme motivoitumaan ja sitoutumaan tekemiseemme ja siihen vaaditaan myös jokaiselta tiimiläisiltämme suurta panosta ja ryhtiliikettä.

Kävimme keskusteluja siitä, mitkä pitäisi olla tiimimme tavoitteet. Emme kuitenkaan milloinkaan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, sillä tiimissämme on paljon erilaisia ihmisiä. Osalla tavoitteet ovat maineen ja mammonan puolella ja osalla taas tiimin ja henkisen hyvinvoinnin kannalla. Joryna oli vaikea tehdä minkäänlaisia päätöksiä, sillä meillä ei ollut tiimissä yhteistä ymmärrystä siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Emme osanneet joryna rakentaa suuntaa tai tavoitetta.  Kävimme myös keskustelua siitä, tarvitseeko meillä edes olla yhteistä tavoitetta. Päädyimme kuitenkin hyvin yksinkertaiseen tavoitteeseen. Tavoitteemme oli saada tehtyä kirjapisteet aikataulussa valmiiksi, sillä olimme kuulleet, että ne jäävät Proakatemialla yleensä roikkumaan. Teimme yhteisen aikataulun kirjapisteille ja tiimimme noudatti niitä hienosti.

Koronapandemia sekoitti pakkamme täysin ja jouduimme taas hyppäämään tuntemattomaan ja tekemään kaikki suunnitelmat uudelleen. Kuvittelimme poikkeustilan kestävän muutaman viikon, mutta sillä mentiinkin koko loppu kevät. Alkuun saimme kovan buustin ja yritimme etsiä erilaisia projekteja. Kuitenkin teimme nopeasti jorylla päätöksen siitä, että kenenkään ei ole pakko osallistua sellaisiin projekteihin, jossa tarvitsee poistua kotoa, sillä tiimiimme ja sen lähipiiriin kuuluu riskiryhmäläisiä. Koimme, että tiimimme ja lähipiirimme terveys on tärkeämpi, kuin yksikään projekti. Yrityksemme tilillä oli kuitenkin sen verran rahaa, että saimme kustannettua minimaaliset kulumme niillä. Tiimiläisillä oli siis vapaat kädet projektien tekemiseen, ilman painostusta. Projektien saaminen oli vaikeaa, sillä koko maailman tilanne muuttui kertaheitolla, eikä kukaan tiennyt mitä tuleva tuo tullessaan. Tiimimme ongelma oli myös se, ettemme tarttuneet tarjolla oleviin projekteihin, ehkä odottaessamme jatkuvasti jotakin parempaa. Enkä itsekään omalla esimerkilläni edistänyt tilannetta.

Suurin linjaveto, jonka teimme joryn kanssa sai kannatusta onnekseen myös tiimiltä. Linjaveto siitä, että projektien tekeminen on vapaaehtoista ja siitä, että panostamme käynnissä oleviin kursseihin, kirjapisteisiin ja tiimiytymiseen Zoomin välityksellä. Rakensimme joryn kanssa Excel-taulukkoon kalenterin, johon oli merkattu kaikki ”ulkopuolinen” pakollinen, kuten myynnin- ja markkinoinninkurssit, pajat, Proakatemiapäivä ja tiimidiili yms. Jo tässä kohtaa kalenteri näytti täydeltä, mutta saimme sinne mahdutettua viikkopalaverit ja muutaman tunnin tiimiytymistä viikkoa kohden. Kalenteri toi selkeyttä tiimimme toimintaan ja sen hahmottamiseen. Tässä kohtaa koimme johtoryhmän kanssa onnistumisen, sillä saimme tiimiltä hyväksynnän ja kiitoksen.

TL:nä koin, että tiimimme yksi suurin ongelma oli viestintä. Oikean viestintäkanavan löytäminen ja viesteihin reagointi olivat ongelma. Ikävin tunne oli välinpitämättömyydentunne, kun yritti saada viestiin vastauksia niin vain pieni osa reagoi. WhatsAppiin hukkuivat tärkeät viestit, kun taas kaikki eivät käyneet Teamsissa säännöllisesti. Loppua kohden opin sen, että todella lyhyet, ytimekkäät ja informatiiviset viestit punaisilla huomiohuutomerkeillä menivät parhaiten perille, kun sen laittoi molempiin kanaviin.

PÄÄTÖS

Team leader kaudestani jäi paljon käteen, enemmän kuin tässä esseessä kirjoitan. Paljon sellaisia asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa toisin ja paljon sellaista, mitkä huomasimme toimivan tiimillemme. Asioista, jotka olisi pitänyt hoitaa toisin, opin eniten. En ollut valmis johtamaan tiimiämme, mutta sain kuitenkin kokemuksen, joka varmasti kannattelee ja opettaa pitkään. Matkan varrella olisi pitänyt tutustua johtamisen kirjallisuuteen, mutta omien voimavarojen ja ajanpuutteen vuoksi se jäi tekemättä. Kuitenkin tulevaisuudessa, kun alan tutustua johtamiseen, saan varmasti oivalluksia siitä, miten olisi ollut hyvä toimia. Peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty ja uskon, että saan vielä joskus kokeilla johtamista jossain määrin enemmän oppineena.

Minun ja BL:n välillä viestintä parantui jatkuvasti kevään edetessä. Annoimme toisillemme palautetta ja aloimme ymmärtää toisiamme paremmin. Viimeiset kuukaudet vedimme tiukasti samaa köyttä koko joryn kanssa, jolloin saimme huomattavasti avarrettua omaa katsomustamme ja näkökulmia asioihin ja tehtyä tiimin kannalta parhaita ratkaisuja.

Olisimme kaivanneet enemmän avoimuutta ja rehellisyyttä puolin ja toisin tiimin kanssa. Palautteen pyytäminen omasta toiminnastani pitkin kautta olisi auttanut kehittymään hurjasti. Pelkäsin kuitenkin palautteen pyytämistä ja sitä, etten osaisi ottaa sitä vastaan vaan pahoittaisin mieleni. Olisi itsekin ollut tärkeää antaa tiimiläisille hyvää ja rakentavaa palautetta, eikä vain päässään pyöritellä, mikä kaikki on mennyt pieleen Koen, että vastuullani on paljon siitä, missä olemme nyt. Enkä usko, että monikaan on erityisen tyytyväinen. Toisaalta taas tiimiyrittäjänä ajattelen, että on meidän jokaisen vastuulla kääntää laivan suuntaa, mikäli siihen on tarvetta. Olen antanut itselleni aikaa palautua ja pohtia mennyttä kevättä rauhassa ja palata siihen vasta nyt. Kuitenkin asioiden käsittely ja ymmärrys vievät aikaa, ja opin lisää ensi syksynä, kun näen mihin suuntaan tiimimme silloin lähtee muiden ohjauksella. Kevät oli erityisen rankka mitä lähemmäksi loppua pääsimme. Koko tiimimme henkinen väsymys huokui jokaisesta Zoom -palaverista ja pajasta. Kesäloma tuli siis oikeaan aikaan, ehkä jopa hieman liian myöhään. Toivon ja uskon, että syksyllä lähdemme uudella buustilla kohti haasteita, projekteja ja tiimin kehittämistä uuden joryn ohjaamana ja tukemana. Teimme myös fiksun vedon siinä, että valitsimme ennen kesälomaa uudet kapteenit laivallemme, Johanneksen ja Tuijan. Näin heillä on aikaa miettiä mennyttä kevättä ja suunnata laiva kohti uusia tuulia, joita tarvitsemme. TL pestistä jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis, sillä uskalsin ottaa vastuuta, onnistua ja epäonnistua monen osaavan ihmisen edessä.