käsittelen esseessäni yrityselämän monipuolista tietotaitoa ja sitä, miksi on hyvä ymmärtää yhteistyökumppaneiden alasta vähän pintaraapaisua enemmän. Jokainen voi varmasti samaistua tilanteeseen, jossa on hämmästellyt teatterissa tai keikalla tilan ja esiintyjien luomaa taianomaista ympäristöä. Jokaisen lavasteen ja meikin takana on kuitenkin vain työtään tekevä ihminen, jolla on omat arjen huolet ja murheet kannettavana. Tuntuuko kauhuleffa vähemmän pelottavalta, kun tietää, ettei näyttelijöille oikeasti satu mitään ja kaikki on vain silmänlumetta. Poistuuko sirkuksesta jännitys, kun huomaa, että trapetsitaiteilijalla onkin turvavaljaat piilossa vaatteiden alla.

Kuluttajina katsomme usein vaaleanpunaisten lasien läpi toisten tekemistä tai osaamista. Jollekin meistä esimerkiksi it-alan osaajan työ voi vaikuttaa uskomattomalta heprealta ja olemmekin valmiita maksamaan työstä suuria summia tajuamatta, mitä työsuorite oikeasti sisältää. Muusikkona minulle on tuttuja tilanteet, jossa studiossa työskennellessä asiakas on aivan äimän käkenä, kun teen äänenkäsittelyssä aivan perus asioita, jotka eivät vaadi aikaa eikä vaivaa. Voiko siis tällaisen illuusion luomalla laskuttaa asiakasta enemmän alasta riippumatta?

Siirrytään hetkeksi asiakkaan saappaisiin ja kuvitellaan tilanne, missä asiakas A tarvitsee graafisen suunnittelun palveluita logon tekemiseksi palveluntarjoaja B:ltä. Asiakastapaamisessa palveluntarjoaja B esittelee asiakkaalle kalliita laitteitaan ja referenssejään ja kertoo logon luomisen vaikeudesta ja luomistyön haastavuudesta. Tällä B voisi saada A:n tarvitseman työn kuulostamaan suurelta projektilta, joka tulisi kalliiksi asiakkaalle. Työsuorite on todennäköisesti kohtuullisen helppo B:lle. Hän on tottunut pyörittämään vektoreita ja hänellä voi olla pöytälaatikossa jo valmiiksi tehtyjä logopohjia. Oletetaan että asiakas olisikin perehtynyt graafisen suunnittelun perusasioihin hieman ennalta ja tietäisi, ettei kyseessä olekaan suuren luokan projekti, niin olisiko asiakkaalla oikeus hilata hintaa alemmaksi aliarvioimalla työmäärää ja sen haastavuutta ja täten rikkoa illuusio.

Jokainen yrittäjä ja ammatinharjoittaja tietenkin hinnoittelee itse itsensä, eikä siihen ole muilla sen kummemmin sanomista. Olisi kuitenkin ammattimaista pystyä selittämään vaadittavan työsuoritteen hinnoitteluperuste asiakkaalle, jolloin kumpikin ymmärtää, mistä asiakas maksaa. En sano, että teatterissa tai sirkuksessa jokaiselle katsojalle täytyisi selittää kaikki temput ja apukeinot etukäteen, sillä alana se perustuu illuusion luomiseen ja sitä asiakkaat odottavatkin.

Kilpailutus ja alaan tutustuminen tuovatkin yrityselämässä tietynlaisen neuvotteluaseman yhteistyökumppaneiden kanssa ja todennäköisesti yhteisymmärrys löydetään huomattavasti helpommin.

On helppo luoda illuusio oman työn haastavuudesta ja yrittää neuvotella hintaa ylöspäin sen verukkeella, mutta jatkuvien asiakassuhteiden kannalta on järkevää olla maalailematta turhia fantasiapilviä yhteistyön ylle.