Tampere
28 Oct, Wednesday
9° C

Proakatemian esseepankki

Tietämisen paradoksi



Kirjoittanut: Salla Vaittinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kerran laajennettua mieltä on vaikea palauttaa entiselleen. Tuntuu mahdottomalta kaventaa omaa ajattelua, jos on avarakatseisesti yrittänyt ymmärtää maailmaa, ja oivaltanut jotain uutta.

Välillä tuntuu, että tiedän johtamisesta päivä päivältä vähemmän. Oppimisen käyrä taitaa mennäkin niin, että kun huippuhetki koittaa ja kokee tietävänsä kaiken esimerkiksi juurikin johtamisesta, sieltä tullaan viivana alaspäin ja taas ymmärretään ja opitaan lisää. Toisaalta taas tuntuu, että tiedän johtamisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tässä se hienous ehkä onkin. Johtaminen on seikkailua. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän ymmärtää, ettei tiedä mitään.

 

Nykypäivän ihminen luulee tietävänsä maailmasta paljon. Se on varmasti pahin muoto tietämisestä – luulee että tietää. Maailma on nykyisin niin kaoottinen, ettei sitä yksinkertaisesti pysty yhdet aivot enää ymmärtämään perinpohjaisesti. Se näkyy joskus niin, että viisaimmatkin johtajat tekevät välillä huonoja päätöksiä. Vai onko silloin ollut viisas johtaja? Onko kansa tai jokin muu yksikkö vain luullut jonkun olevan viisas? Vai perustuuko virheet kuitenkin inhimillisyyteen, ihmisiä kun olemme.

Lainaan suoraan kirjasta esimerkkiä, sillä se oli hyvin avaava tietämättömyydestä. Otetaan esimerkki mahdollisimman konkreettisesti. Tiedät varmaan miten esimerkiksi vetoketju toimii, käytäthän sellaista todennäköisesti päivittäin? Kerro minulle mahdollisimman tarkkaan vetoketjun toimintamekanismi vaihe vaiheelta.

 

Niin.

 

Ei se ollutkaan niin helppoa mitä aluksi ajattelit. Todennäköisesti luulit tietäväsi, miten se toimii.

 

Proakatemia  

 

Proakatemia kouluna, ympäristönä ja yhteisönä on melko kompleksinen. Kompleksisella tarkoitan, että on olemassa erilaisia syy-seuraussuhteita ja kompleksisessa ympäristössä muuttuvia tekijöitä muuttuviin tilainteisiin on niin paljon, että ei ole olemassa suoraa syy-seuraus suhdetta. Esimerkiksi yksinkertaisuutta on, että mitä enemmän luet tenttiin, sen paremman arvosanan saat.

En ollenkaan ihmettele sitä, miksi syksyisin uusille apuvalmentajille sanotaan, että ensimmäiseen puoleen vuoteen ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään. Tarvitsee vain ajatella, ymmärtää ja havainnoida. Ymmärtää miten systeemi toimii. Ymmärtää vuosikelloa, miksi se on hioutunut kymmenissä vuosissa sellaiseksi mitä se nyt on. Ymmärtämisen jälkeen tulee kokeileminen ja sen jälkeen oppiminen. Kokeiltua on helppo reflektoida ja siitä oppiminen on kovin hedelmällistä.

 

Otetaan lähempään tarkasteluun Business Leaderit ja johtoryhmä. Aikaisemmin (vielä viime vuonna) Proakatemian johtoryhmä on koostunut jokaisen tiimin BL:stä, apuvasta, mavi-päälliköstä, sekä kv-päälliköstä ja nykyisin myös datapäälliköstä. Eli BL:llä on ollut huomattavan tärkeä rooli omassa tiimissä, mutta myös todella merkittävä rooli yhteisössä. Näkökulmia on useita, muun muassa yhteisöstä vastuunottamisen näkökulma. Nämä tyypit ovat siis olleet vahvoja persoonia paitsi omassa tiimissä, mutta myös yhteisössä.

Kun selailin vanhoja johtoryhmän pöytäkirjoja, huomasin tiheän vaihtuvuuden johtoryhmässä olevan tietyllä tapaa rikkaus, mutta myös haaste. Olisiko Proakatemialla mahdollista kehittää pitkäjänteisempää toimintaa johtoryhmässä?

 

Tämän hetken johtoryhmässä ei istu BL:t (paitsi Motiven BL). Jokaisesta tiimistä on valittu erikseen johtoryhmän jäsen, ja he toimivat vuoden kerrallaan. Tarkoitus on tehdä pitkäjänteisempää työtä yhteisön eteen, reagoida sen hetkisiin yhteisön asioihin sekä oppia johtoryhmätyöskentelystä. Nämä tyypit johtoryhmässä ovat kiinnostuneet kehittämään yhteisöämme, sitä viitekehystä missä tiimit toimivat. Meillä on toimintasuunnitelma; keskitymme ilmapiiriin, kuten esimerkiksi yhteisön luottamukseen ja opintoihin, kuten esseepisteisiin sekä mestaruuteen. Proakatemialla tulee olla mahdollisuus ylittää itsensä, saada tunnustusta hyvästä työstä sekä tietysti tähdätä mestaruuteen. Teemme kevään aikana budjetin, eli suunnittelemme mihin käytämme yhteisiä rahoja. Ajatuksena on sijoittaa johonkin koko yhteisöä kehitettävään sekä asioihin, jotka koskevat meitä kaikkia.

 

Aivan, katsotaan kuinka jo kompleksinen voi vielä kompleksisemmaksi mennä. Proakatemiaa kutsutaan myös kokeiluiden luvattuna maana. Tämäkin on yksi kokeilu, ja olen innoissani johtoryhmän jäsenistä, siitä miten heittäydytään, miten otetaan vastuuta sekä mietitään monelle täysin uusia asioita uudessa ympäristössä. Pirun ketterää.

 

Palatakseni tietämisen paradoksiin, koin vauhtisokeutta viime syksynä. Siirsimme syksyn johtoryhmän kanssa projektoreiden ja prosemmojen päivää jokaisen kuun ensimmäisestä keskiviikosta jokaisen kuun toiseen keskiviikkoon.

Miksi?

Jotta tiimien talousihmiset saisivat parempia ja paikkaansa pitäviä lukuja ajoissa yhteiseen aamupäivään. Joskus kuun ensimmäinen keskiviikko saattoi olla ensimmäinen tai toinen päivä.

No, tämä muutos sujui kovin helposti. Yhteisö oppi nopeasti uuden päivän. Toinen keissi oli, kun pohdimme loppusyksystä johtoryhmässä tätä uudistusta, jos tiimeistä valittaisiinkin yhteisövastaavat johtoryhmään. Tammikuussa jokaisesta tiimistä oli yhteisövastaava. Vaikutti siltä, että asiat tapahtuvat todella nopeasti isossakin yhteisössä ja että se olisi niin sanotusti normi.

No, ei se ole.

 

 

Yhteisö

 

Mennään seuraavaan ajatukseen mikä on mielen päällä; Proakatemiapäivä.

Ihmisen yksi perustarve on kuulua johonkin porukkaan, johonkin yhteisöön. Olemme opiskelijoina sen suhteen hyvässä asemassa, sillä saamme kuulua omalla persoonallamme isompaan joukkoon – Proakatemian yhteisöön.

Proakatemiapäivän yhtenä teemana oli ryhmäidentiteetti. Millainen tyyppi proakatemialainen on? Tähän tuli monenlaisia vastauksia kovasta työntekijästä herkkään ajattelijaan, luottavaisesta suunnittelijasta nopeaan haastajaan. Yllättävää on kuitenkin myös se, minkälaisia kiistoja meillä on. Ne määrittävät meitä mahdollisesti enemmän kuin yhtenäisyydet. Puhumme paljon kahviomme siisteydestä ja kahvin keittämisestä – miten sen ei pitäisi olla vaikeaa tai niin aikaa vievää, etteikö ehtisi laittaa mukiaan astianpesukoneeseen tai keittää lisää kahvia. Ehkä nämä asiat ovat juuri niitä, minkä kautta pääsemme asian ytimeen. Jos tämän esseen lukija väittää, ettei ole näistä asioista kiinnostunut tai ei ole huolestunut yhteisömme kahvion kunnosta, ei todennäköisesti ole proakatemialainen. Eivät Jyväskylän Tiimiakatemia tai mikään muu tamperelainen yritys tai koulu ole kiinnostunut meidän kiistoistamme tai erimielisyyksistämme. Yhteisöissä on aina erimielisyyksiä, ja sillä on merkitystä kuinka niin sanotusti laadukkaita erimielisyytemme ja huolenaiheemme ovat.

Tiedätkö vai luuletko että sinulla ei ole aikaa laittaa kahvikuppiasi astianpesukoneeseen?

Niimpä.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close