Tampere
21 Apr, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Tiedä oikeutesi



Kirjoittanut: Silvia Laurila - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Mallioikeus
Rainer Oesch
Marja-Leena Rinkineva
Heli Hietamies
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Maailmassa on monenlaisia virallisia oikeuksia; ihmisoikeus, perusoikeus, kansalaisoikeus, äänioikeus ja niin edelleen. Mitä ovat oikeudenhaltijan oikeudet? Mitä on oikeuksista maksettava hinta eli vastuu?

 

Oikeudenhaltija

Oikeudenhaltijaksi kutsutaan tässä kontekstissa henkilöä, joka on luonut jonkinlaisen mallin. Oikeudenhaltija omistaa kaikki oikeudet luomukseensa, ja se onkin mallioikeuslain 1 §:n mukaan oikeudenhaltijan tärkein oikeus.

Tämä puolestaan tarkoittaa muille kuin mallin luoneille, että toisen luomaa mallia ei saa käyttää eikä hyödyntää ilman oikeudenhaltijan nimenomaista lupaa. Luvaksi käsitetään viralliset sopimukset, jotka ovat hyvinkin yksityiskohtaisia ja syväluotaavia, jotta mahdolliset porsaanreiät vältettäisiin.

Kuitenkin, puheen ollessa laittomasta kopioinnista, voisimme mielestäni jopa ajatella tämän laatuisen oikeusloukkauksen varkautena. Teon vääryydestä huolimatta loukkauksia oikeudenhaltijaa kohtaan tapahtuu yllättävänkin paljon – osa vilpittömin tarkoituksin, osa tahallisesti.

Tästä syystä on erikoisen tärkeää, että oikeudenhaltija tunnistaa ja reagoi loukkauksiin oikealla tavalla. Loukkaus sananakin kertoo, että sen tehdessään henkilö osoittaa epäkunnioitusta ja tuottaa vahinkoa toista henkilöä kohtaan, henkilöä, jolla on oikeus olla tulematta kummankaan edellä mainituista toimista kohteeksi. Ja usein vahinkoja todellakin seuraa; oikeudenhaltija tuntee loukkauksen kuluina, jotka liittyvät asian ratkaisuun, tai vaihtoehtoisesti jää vaille hänelle kuuluvia myyntituloja.

 

Vastuu

Oikeudenhaltijan tulee valvoa, tuleeko hänen oikeutensa loukatuiksi. Tämän voi tehdä myös ulkopuolinen havainnoija, joka voi olla esimerkiksi mallisuoja-asiamies tai viranomaiset. (Joskin, viranomaiset ryhtyvät toimiin hyvin harvoin omatoimisesti; vaaditaan oikeudenhaltijan omaa aktiivisuutta.) Erikoisen valvonnan alla on syytä pitää kilpailijoita ja markkinoita, sillä nuo kaksi sanaa kiteyttävät suurimman riskiryhmän.

On tärkeää, että oikeudenhaltija on orientoitunut oikeuksistaan; mikä on suojattava malli tai elementti, miksi sitä suojataan ja mikä on suojausluokka.

 

Plagiaatit ja kopiointi

Siitä pääsemmekin aiheen pariin, mikä on hyvin voimakkaasti kytköksissä edellä mainittuun; kopiointi, plagiointi, väärennökset ja laittomat jäljennökset. Tämän laatuisten rikkeiden valvominen ei kuitenkaan – onneksi – ole ainoastaan oikeudenhaltijan vastuulla; rikkeitä valvoo myös tulli, jos oikeudenhaltija tekee mallinsa kopioinnin ja väärennysten varalta valvontahakemuksen. Tullin menettely Rainer Oeschin kirjan Mallioikeus mukaan ”perustuu EU:n neuvoston ja komission asetuksiin tulliviranomaisten teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavia tavaroita koskevista toimenpiteistä”. Käytännössä tämä tarkoittaa tullin velvollisuutta pysäyttää oikeudenhaltijan valvontahakemuksessaan mainitseman ja kuvaaman tuotteen kopiot ja väärennökset. Tähän liittyy säädös, jonka mukaan oikeudenhaltijan on ilmoitettava tietyn aikarajan sisällä, mitä toimenpiteitä haluaa suoritettavan. Jos aikaraja ylittyy, tulli saa luovuttaa tavarat eteenpäin.

Voimme ajatella, että tulli on huomannut rikkeen ja ilmoittanut siitä nyt oikeudenhaltijalle. Oikeudenhaltijan tulee reagoida – mutta miten?

Tapoja on monia. Ensinnäkin on todettava, että tuomioistuin ei ole kannattavin vaihtoehto; se tuo epäkorrektia mainetta ja haitallista julkisuutta molemmille osapuolille. Ensisijainen tapa on siis neuvottelut, eli lähestytään loukkaavaa osapuolta kirjeitse. Kirjeessä loukkaajaa pyydetään keskeyttämään ja lopettamaan toimintansa. Loukkaajan tulee siis saada tietää, että loukkaa toisen oikeuksia. Mikäli loukkaava osapuoli on vilpitön ja toimii korrektisti, neuvotteluja jatketaan seuraavasti; käsitellään menettelyt ja ehdot, joiden lopputuloksena loukkaaja korvaa aiheuttamansa vahingon oikeudenhaltijalle.

 

Konfliktitilanteet

Edellä mainittu on ihannetilanne; asia saadaan ratkaistuksi asiallisesti ja vähin äänin. Joskus kuitenkin tarvitaan niin sanottuja järeämpiä keinoja, etenkin, jos tiedetään ennalta neuvottelukirjeen lähestymistapana olevan hyödytön. Syitä kirjeen hyödyttömyyteen voi olla esimerkiksi osapuolten raju näkemysero. Riidat ratkaistaan tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä.

Tuomioistuimessa todisteet ovat erityisen tärkeitä. Ilman kunnollista näyttöä tuomioistuimelle ratkaisun löytäminen hankaloituu huomattavasti. Tässä sivutaan jälleen erityisen tärkeänä pidettävää markkinoinnin ja kilpailijoiden valvontaa. Jos näyttöä on tarpeeksi, oikeudenhaltijalla on välittömästi oikeus vaatia tuomioistuinta antamaan kieltotuomio. Kieltotuomio tarkoittaa loukkaavan toiminnan välitöntä pysäyttämistä.

Kieltotuomion jälkeen tähdellisiä ovat seuraavat toimenpiteet; loukkaajan on maksettava kohtuullinen korvaus rikkomuksestaan. Kohtuulliseksi katsotaan yleisesti ottaen summa, jonka loukkaaja olisi maksanut, jos olisi hankkinut teoksen tai mallin käyttöönsä laillisesti. Kyseessä on siis käyttölupamaksu.

 

Direktiivit

Viime aikoina on kuitenkin tullut vähäisiä muutoksia direktiiveihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että direktiivimuutokset olisivat läpeensä uusia, tai että vanhat menettäisivät merkityksensä, ei suinkaan; oikeudenhaltija on kautta aikojen kyennyt tekemään direktiivimuutosten mukanaan tuomia toimia, joskin mahdollisesti erilaisin vaatimuksin tai ennakoivin menettelyin.

Kuitenkin, kohtuullinen korvaus käsitetään eri valtioissa eri tavoin. Suomessa korvauksia ei lasketa käytännön perusteella, sillä lakipykälät tähän asiaan liittyen ovat harvassa. Puolestaan Ruotsissa kohtuullisen korvauksen määritelmä katsotaan käyttäen Götan hovioikeuden vuonna 1994 säädettyä asetusta.

Korvauksen maksettuaan loukkaajan tulee velvollisuuden alaisena muuttaa tuotetta, mallia tai teosta siten, ettei sen enää katsota loukkaavan oikeudenhaltijan luomusta. Toinen vaihtoehto on panna malli talteen – mahdollisesti odottamaan aikaansa – niin kauaksi aikaa, kuin oikeudenhaltijan luomuksen suoja-aika on voimassa. Kolmas vaihtoehto on tuhota ja hävittää loukkaavat ja laittomat teokset.

 

Marimekko

Mallioikeuksista puhuttaessa, ja etenkin, kun sivutaan Suomen tilannetta tuolla alueella, ei voi olla ajattelematta Marimekon saamia useita loukkaussyytteitä; tapauksia on useampia, joista kenties tuorein on taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin 1980-luvulla suunnitteleman keramiikkalaatan kopioiminen kuosiksi. Tilanne on ollut epäselvä, ja loppujen lopuksi Marimekko on kiistänyt loukkaussyytteen. Kopioinnista syytettiin tarkalleen ottaen Marimekon suunnittelijaa, Kristina Isolaa. Isola on saanut syytteitä kopioinnista ennenkin, ja joka kerran Marimekko on kiistänyt syytökset, joskin yhtiö on ilmaissut olleensa asiainlaitaan pettynyt ja järkyttynyt. Tapauksia on puitu eri uutismedioissa runsaastikin, mikä puolestaan on – joka kerta – hyvin ikävää ennen kaikkea loukkaussyytteen saanutta yhtiötä tai tahoa kohtaan. Edellä mainitusti voidaankin jälleen todeta, miten asian ratkaisu hiljaisuudessa ja yksityisyydessä on erittäin korrektia ja toivottua.

Marimekon tapauksissa se kuitenkin kiisti kaikki syytteet. Julkisuudessa ei kerrota, millaisia toimia on jouduttu tekemään; onko Marimekko suorittanut joitain korvauksia asianosaisia kohtaan, vai onko asia jäänyt syytteen tasolle.

 

Lopuksi

Oikeudet ja etenkin suojausasioihin liittyvät oikeudet ovat laajoja ja monimutkaisia asioita. On erittäin tärkeää olla tietoinen oikeuksistaan, jotta säästyy epäoikeudenmukaiselta kohtelulta niin oikeustoimihenkilönä kuin yrittäjänäkin. Yrittäjän tiedostaessa riskit, omat vastuunsa ja oikeutensa, heijastuu se myös bisnekseen ja on osaltaan luomassa vakaampaa tulevaisuutta.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close