Jos kylmiltään pitää mainita yksi minuun henkilökohtaisesti eniten vaikuttanut kirja, vastaukseksi on helppo mainita Steven Covey:n eepos – The 7 Habits Of Highly Effective People, suomeksi nokkelasti käännettynä Tie Menestykseen. Ilmeisesti suurin ongelma kirjan nimen kääntämisessä on ollut puute Effective- sanan vastineelle suomenkielessä. Itse tulkitsen sanan tässä merkityksessä tarkoittavan aikaan saavuutta, josta mielestäni kirjassa on pääosin kyse. Vaikuttavuudesta huolimatta en ole ajatuksiani kirjasta vielä kertaakaan avannut tekstin muotoon. Ajankohdan ollessa nyt otollinen, pohtiessamme kuinka onnistumme yhdistelmään tiimiyrityksemme osaamisen mahdollisimman menestyvään muotoon, onkin korkea aika kaivaa kirjahyllystä ja muistin perukoilta Covey:n opit esille. Rehellisesti sanottuna merkittävä motivaatiotekijä tämän esseen kirjoittamiseen on myös kakkossijalle putoaminen esseepankin tiimin sisäisessä pistepörssissä. Viittaan tässä esseessä myös Napoleon Hillin Think And Grow Rich -kirjaan, jota voidaan hyvinkin pitää menestymiseen ohjaavien self-help kirjojen äitinä, tai vaarina.

Uskon vakaasti, ettei menestyminen ole millään tasolla kiinni sattumasta, eikä onnellakaan ole asian kanssa juuri mitään tekemistä. Arpajaisten voittamisessa tai salaman iskemäksi tulemisessa näillä kahdella tekijällä on merkittävästi suurempi vaikutus, muttei niitä tapahtumia juuri menestymisenä voida pitääkään. Määrittelen tässä kontekstissa menestymisen tarkoittavan annettujen tavoitteiden suunnitelmallista saavuttamista, joissa yksittäiset teot voidaan osoittaa olleen harkittuja. Oli tavoite sitten matkustaa avaruuteen tai tienata miljoona euroa. Kohtaan usein argumentteja, jotka yrittävät kumota ensimmäisen väitteeni onnesta ja sattumasta. Väitänkö minä, että Bill Gates olisi voinut menestyä, jos hän olisi syntynyt Yhdysvaltojen sijaan jonnekin maailman köyhimmistä maista? Eikö tämä ole onnekkuutta? Väitän. En väitä, että hän olisi yhtä suurella todennäköisyydellä päätynyt juuri Microsoftin perustajaksi, mutta väitän kuitenkin, että hän olisi silti menestynyt elämässään. Ihminen, joka omaa menestymisen julkihuudetun salaisuuden löytää tavan asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä missä tahansa olosuhteissa.

Think And Grow Rich -kirja perustuu Napoleon Hillin tekemiin syväluotaaviin haastatteluihin aikansa menestyneimmistä amerikkalaisista ja näiden haasteluiden yhtymäkohtien löytämiseen. Kuinka ollakaan menestymisen taustalla vaikuttaa jatkuvasti toistuva kopioitavissa oleva kaavio, joka ei pohjaa onneen eikä sattumaan. Jos esille pitäisi nostaa yksi tekijä se olisi lannistumattomuus (resilient). Menestyvät ihmiset kohtaavat samalla tavalla, jolleivat merkittävästi enemmän, kuin muutkin ihmiset vastoinkäymisiä ja epämiellyttäviä töitä. Menestyjiä he ovat siksi, koska he kykenevät aina tarttumaan toimeen, oli tehtävä, kuinka epämiellyttävä tahansa, jos se vain edistää tavoitteeseen pääsyä. Ja he löytävät aina tavan toimia. Menestyjälle ei ole olemassa tekosyitä. Saattaa olla, että tämä ominaisuus saa heidät myös näyttäytymään muiden silmissä kusipäiltä. Päätökset ja teot voivat olla välillä todella raskaita ja aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia hetkellisesti yksilöiden elämään, aiheuttaen kärsimystä ja mielipahaa niille, jotka seisovat kehityksen tiellä. Toisinaan on pakko antaa potkuja, toisinaan on pakko periä velkoja, jotta tie ja mahdollisuus avautuvat tavoitteisiin pääsemiselle. Menestyjä on lopulta se, joka on saavuttanut tavoitteensa ja kykenee hyväksymään sen hinnan, jolla tavoitteet on saavutettu.

Miksi Tie Menestykseen vaikutti minuun niin syvästi? Lukiessani kirjaa ensimmäistä kertaa vuonna 2016 alkusyksystä painin itse suurten haasteiden parissa. Olimme kasvattamassa vauhdilla silloisen yrityksen liiketoimintaa, jossa toimin osakkaana sekä varatoimitusjohtajana, ja pyrin vimmatusti etsimään tietoa menestymisestä. Lukiessani kirjaa ymmärsin pian, kuinka hukassa olin. Löytääkseni vastaukset minun oli matkattava merkittävästi tekojani syvemmälle oman pääni sisälle ymmärtääkseni tarkemmin oman miksi     -kysymykseni. Miksi minä haluan menestyä? Mitä menestyminen minulle tarkoittaa? Ja vielä merkittävästi syvemmälle pohtimaan, kuka minä ylipäätään olen?

Voin pyrkiä menestymään muuttamalla yksittäisiä tekojani, mutta se olisi sama kuin yrittäisin taistella tuhansia tuulimyllyjä vastaan. Tekojani muuttamalla en ole riittävän vahva muuttamaan tapojani vaan tarvitsen merkittävästi voimakkaamman lähteen tähän työhön, kuin mielenlujuuteni. Työ on aloitettava omien periaatteiden ja arvomaailman tonkimisesta ja uudelleen rakentamisesta. Ja juuri näiden asioiden pariin Covey minut kirjassaan johdatteli.

Menestyminen alkaa usein havahtumisesta. Elämme maailmassa, jossa meihin pyritään jatkuvasti vaikuttamaan ja jossa meille syötetään tuhansia ja tuhansia valmiita mielipiteitä, jotka harvoin ovat edes totta. Ei ainakaan omalla kohdallani. Havahtuminen tarkoittaa tässä tapauksessa kriittisyyden heräämistä, ja uudelleen arviointia mihin kaikkeen omassa elämässäni pystymme itse vaikuttamaan.

Ensimmäinen menestyvän ihmisen tapa on olla proaktiivinen, tapa joka on ehdoton edellytys tavoitteiden tarkoituksenmukaiselle saavuttamiselle. Proaktiivisuus toki tarkoittaa paljoa ollen yksi nykyjohtamisen kulutetuimpia sanoja. Coley vei sanan merkityksen pidemmälle. Ihmisen äärimmäinen vapaus, joka on kaikkein hankalimmin riistettävissä lujalta ihmiseltä, on mielenvapaus. Ihminen on vapaa päättämään, miten hän suhtautuu vallitseviin olosuhteisiin tai tapahtumiin. Reaktiomme eivät ole pakkoja vaan lopulta valinnanvapautemme piirissä. Coley tarkoittikin proaktiivisuudella kykyä johtaa omia reaktioitaan. Menestyjä ei ole olosuhteiden vanki, vaan kykenee hyväksymään vallitsevat olosuhteet ja näin maksimoimaan oman menestymisen mahdollisuutensa. Merkittävänä esimerkkinä kirjassa nousi Viktor Franklinin tarina. Franklin oli toisen maailmansodan aikaan elänyt juutalainen psykologi, joka joutui saksalaisten armoille keskitysleirille. Frankin onnistui kääntämään keskitysleirin armottomat olosuhteet lopulta edukseen, niin että vanginvartijat osoittivat lopulta kateellisuutta Franklinia kohtaan, koska kokivat tämän elävän parempaa elämää, kuin he itse. Vapauduttuaan keskitysleireiltä Franklin on kirjoittanut menestysteoksen -Ihmisyyden rajalla, keskitysleireillä tekemiensä muistilappujen perusteella.

Proaktiivisuuden oppi johdatti minut ensin hyvin hankalaan tilanteeseen, jossa jouduin myöntämään, että kaikilla elämäni vastoinkäymisillä aina epäonnistuneista perhesuhteista fyysisiin loukkaantumisin on yksi yhteinen tekijä, minä itse. Olen aiemmin voinut onnellisesti syyttää kaikkia muita ja luistaa vastuusta, mutten enää. Oppimisen ja kehittymisen kannalta tämä on kuitenkin väistämätöntä. Vastuun kanto omasta itsestään ja omista teoista ja ennen kaikkea rehellisyys itseään kohtaan vaikuttaisivat olevan avain tekijöitä kaiken kehittymisen takana.

Menestyminen onkin lopulta meidän itsemme oma valinta. Tämä tuntuu välillä todella kylmältä ja raadolliselta etenkin uupumuksen kynnyksellä. Toisaalta se taas tuntuu vielä enemmän voimaannuttavalta ja motivoivalta hetkinä jolloin oivallat, että lopulta kaikki avaimet ovat joko jo valmiina omissa käsissäsi tai saavutettavissa olemassa olevilla voimavaroilla. Oleellisinta on pyrkiä tutkimaan mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti tavoitteita asettaessa ovatko ne todella oman vaikutuspiirin saavutettavissa ja kykenetkö ulkoisista tekijöistä riippumattomasti ne saavuttamaan. Äläkä koskaan rakenna siltoja vain pelkkien olettamusten varaan, kuulostivat ne kuinka varmoilta tahansa.