”Onko pirtelökone turha, koska ette myy tarpeeksi pirtelöä, vai ettekö myy pirtelöä, koska teillä ei ole laitetta?”

Tällä lauseella alkaa jo pitkään elokuvien katselulistalla ollut The Founder, McDonald’sin alkutaipaleesta kertova tositarina. Elokuva oli mielestäni äärimmäisen hyvä ja ajankohtainen minulle. Olen hieman hukassa oman tulevaisuuteni kanssa. Tiedän vain sen, että haluan luoda jotain uutta ja omaa. Siksi tämä elokuva potkaisikin minun tyhjäkäynnillä ollutta moottoriani.

Lyhyesti McDonald’sin alku: se oli menestystä, sitten myynti tasoittui. Drive-in-konseptissa oli ongelmia: ne houkuttelivat epämielekästä asiakaskuntaa, kuten teinejä, huligaaneja ja rikollisia. Palvelu: ruoan tulo kesti ikuisuuden ja tilaus saattoi olla väärä. Tarjoilijoita kopeloitiin, eikä siten muistaneet tilauksia. Kulut: henkilökuntaa tarvittiin paljon, astioita särkyi ja oli hurjasti juoksevia kuluja. Sitten Dick ja Mac McDonald oivalsi, että he myyvät enimmäkseen vain kolmea asiaa: hampurilaisia, ranskalaisia ja limua 87% myynnistä, päättivät he keskittyä niihin. He karsivat ruokalistaa radikaalisti. He miettivät, mitä muuta turhaa löytyisi –ja sitä löytyi. Tarjoilijoiden sijaan ruoka haetaankin itse ja astioiden tilalle tulikin paperikääreet. Roskaväki karsiintui ylimääräisestä savukekoneesta ja jukeboksista. Halusta kehittää jotain erilaista, parempaa ja omaa konseptia, seurasikin tärkein supistus: odostusaika. 30 minuutin odotusaika supistuikin 30 sekuntiin. Näin ollen heidän piti muuttaa tuotantolinjojaan.

He käyttivät luovuuttaan suunnitellessaan uutta valmistuslinjaa ravintolaansa. He piirsivät tenniskenttään kuvitteellisen keittiön. Kuuden tunnin päästä he saivat kaiken toimimaan. He osasivat käyttää leania suunnitteluissa. Näin syntyi heidän Speedee – järjestelmä.

Kuitenkin he yliarvioivat ihmisten oppimiskyvyn ja uusi konsepti sai huonon vastaanoton. Ihmiset huutelivat autoista tarjoilijoita ja eivät tajunneet kuinka toimia. Loppujen lopuksi yksi saapui paikalle ja näin ollen loputkin tulivat. Sana levisi ja he löivät läpi yhdessä yössä.

”Sinnikkyys. Mikään ei voi korvata sinnikkyyttä. Ei lahjakkuus. On lukematon määrä lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät menesty. Ei äly. Huonosti menestyvät nerot ovat jo lähestulkoon klisee. Ei koulutus. Maailma on täynnä koulutettuja typeryksiä. Vain sinnikkyys ja määrätietoisuus ovat voittamattomia. Näytä maailmalle, ettei sinua voi päihittää. Että sinusta tulee tyyni, terveempi ja loputtoman tarmokas. Jos tavoittelet näitä asioita joka päivä, saavutat tuloksia kuin itsestään. Vaikka ajatus tuntuisi utopistiselta, tulevaisuutesi on omissa käsissäsi. Sukupolveni merkittävin keksintö on se, että ihmiset voivat muuttaa elämäänsä muuttamalla omia asenteitaan. Kuten Ralph Waldo Emerson sanoi: ihminen on päivittäisten ajatustensa summa.”

Näitä sanoja Ray Kroc (Michael Keaton) kuunteli vinyylilevyltään käynnistäessään aamuaan. Tämä mies on se, kuka vei tämän kaikkien tunteman pikaravintolaketjun liikkeelle. Hänellä oli erittäin vahva usko veljesten luomaan konseptiin. Hän uskoi, että kultaiset kaaret voisivat olla uusi risti tai lippu. Näin ollen jälleen kerran sitkeys palkittiin.

Tässä elokuvassa tuli esille paremmin kuin hyvin se, että eri vahvuusalueita omaavia ihmisiä tarvitaan yrityksissä. Veljekset osasivat kehittää keittiön toimimaan, Kroc osasi myyntiä ja markkinointia, tavan viedä yritys eteenpäin. Lopulta Kroc tapasi finanssialalla olevan miehen, kuka sai tämän oman uransa kukoistukseen. Kroc ei tajunnut, millä alalla hän oli. Hän ei ollut hampurilaisalalla vaan kiinteistöalalla. Imperiumia ei rakenneta 1,4% osuudella 15 sentin hampurilaisesta. Se tehdään omistamalla tontti, jolla hampurilaiset paistetaan. Joten Krocin tarvikin ostaa tontteja. Tämä takaa tasaiset tulot ja suuremman pääoman laajentamista varten. Näin ollen hän saikin rahaa ja valtaa ja yritys siirtyikin hänen omistukseensa.

Sain paljon irti elokuvasta. Elokuvassa oli hyviä pointteja kustannusten ja ajan minimointiin. Esimerkkinä yrityksellä oli ongelma suurten sähkökulujen kanssa, johtuen jäätelöiden kylmiöistä. Tästä ratkaisuna keksittiinkin pirtelöjauhe. Soveltaessa on pysyttävä ajan hermolla asioissa. Ratkaisu saattaakin tulla lukemasta artikkelista tai jostakin toisesta asiasta, mihin on törmännyt maailmalla.

Tästä ajatuksena (oman liiketoiminnan lisäksi) mieleen tuli, että miten Totalissa voisi kehittää jokaisen omaa työtehokkuutta? Miten kukin meistä saisi omaa tehokkuutta lisättyä. Mitä työkaluja siihen tarvitaan, että asiat nopeutuisi puolella? Tai mitä jättää pois. Tätä voimmekin pohtia seuraavassa soluesseessä.