Osallistumme Promisian Tommin kanssa Stuttgartin ”kevätkouluun” ja alla hieman tarinaa siitä.

Aamujunamme on hetki sitten kääntynyt ja puksuttaa jo vauhdilla kohti lentokenttää ja kotisuomessa odottavaa esseepisterajaa. Niinpä ajattelinkin tässä yön pimeinä tunteina vielä kirjoitella hivenen ajatuksia tältä saksanreissulta, mikä kieltämättä ostettiin vähän kuin ruosteeton wäyrynen, sokeana ja lapsen uskossa. Essee muodosta poiketen käytän tässä motorolan muotoa, näin ollen pyrkien myös itselleni selventämään ajatuksia.

Mitä hyvää

• Oma itsevarmuus ja kielitaito. Tämä on itselleni pitkästä aikaa matka, jossa tarvitsee virallista englantia suuremmin ja ensimmäinen matka, jossa tarvitsee akateemista englantia. On ollut ilo huomata, miten hyvin olen luennoilla pysynyt mukana vain muutaman sanan googlaten ja englantia natiiveina puhuvien kanssa kommunikointi on ollut ongelmatonta. Toki varmasti voisin käyttää rikkaampaa kieltä, mutta näin enimmäkseen itseoppineena olen todella tyytyväinen. Sillä on myönnettävät, että varsinkin tuo akateeminen osuus puheessa jännitti ennen reissua.
• Ryhmä. Kurssimme koostuu ainakin Suomalaisista, Saksalaisista, Belgialaisista, Kanadalaisista, Jenkeistä, Mexicolaisista ja muistaakseni yhdestä britistä. On ollut todella mukava tutustua tuohon ryhmään, jakaa ajatuksia ja unelmia tulevaisuudesta.
• Kaupunki ja kokemus: Olen kyllä suuresti tykästynyt kaupunkiin ja kulttuuriin. Täällä on tavattoman helppoa ja halpaa liikkua, sekä suhteellisen rauhallista. Asuntomme sijaitsee noin 600m ylärinteeseen stutgartin keskustasta. Parvekkeella kun viinilasi kädessä kuuntelee lehtien havinaa, ei voisi uskoa olevansa Helsinkiä suuremman kaupungin keskustan laidalla. Lyöttäydyttiin myös bubista paikallisten matkaan johonkin karaokebaariin ja siitä klubille. Oli kyllä hauska päästä ilmeisesti suht suosittuun paikalliseen yökerhoon paikallisen sisään puhumana, kenet olimme tavanneet vasta hetkeä aikaisemmin.

Mitä kehitettävää

• Opetustyyli: Proakatemian hienouden ja erikoisuuden huomaa kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun menee keskustelemaan aiheesta ulkomaisten opiskelijoiden kanssa. Nämä olivat kauhuissaan siitä, kuinka tunneilla pitäisi aktiivisesti osallistua, kertoa omia kokemuksiaan ja pohdiskella asioita syvällisesti tiimissä. Itse taas olin syvästi järkyttynyt niistä super kuivista opettajan kolmen tunnin monologeista liittyen myyntiin ja markkinointiin. Opetus olikin osittain kumpaakin, joten joka vaiheessa joku oli järkyttynyt.
• Opetuksen taso ja ihmisten motivaatio: Syystä tai toisesta luulin tulevani kurssille, jossa ihmisillä on selkeä yhtenäinen linja ja pohjaa bisnesosaamisesta. Todellisuudeksi paljastui, että olemme Tommin kanssa harvoja yrittäjyyteen ja tiimitoimintaan suuntaavia, sillä valtaosa paikalla olleista vaihtareista olivat mediapuolen ihmisiä. Hivenen ehkä enemmän vielä yllätti se, että valtaosa kurssille osallistujista ei todellakaan tiennyt, mitä kurssilla tullaan tekemään, vaan he olivat paikalla helppojen noppien toivossa, tai jonkun valvovan opettajan pakottamana. Tämä on kyllä osaltaan heijastunut myös opetuksen tasoon. Muutenkin ehkä odotin aavistuksen vaikeampaa sisältöä, sillä nyt opetus on vastannut ensimmäistä vuottamme kuntokadulla.
• Harhaanjohtamista vai ovelaa markkinointia? Tämä kyseinen kurssihan myytiin meille, sillä että paikallinen yliopisto toivoi akatemialaisia paikalle ja oli valmis hyvittämään 1270e maksavan kurssimaksun. Jälkikäteen ajateltuna en usko kenenkään tuota maksaneen, vaan kaikki ovat tulleet jonkun kutsumina. Tai ainakin todella toivon, ettei tuota ole kukaan maksanut, sillä sitten mahtaa harmittaa vielä enemmän.

Mitä opin

• Kielitaidon kehittämisen tuossa jo mainitsinkin, mikä on ollut varmasti isoin oppi tällä reissulla. Tämän lisäksi ainakin ihmissuhdetaidot ovat parantuneet entisestään, kun joudut selviämään valtaosan ajasta vieraalla kiellellä. Myös arvostus proakatemiaa ja omaa osaamista kohti on noussut huomattavasti, nyt kun on seurannut opiskelijoita ja opetusta yhdessä maailman johtavista teollisuusmaista. Tämän vuoksi onkin hyvä ajoittain rikkoa omaa kuplaansa ja suunnata sen kuuluisan mukavuusalueen ulkopuolelle.

Mitä käytäntöön

• Inner why: Oman suunnan ja tarkoituksen kirkkaana pitämistä, miksi tehdä jotain mikä tuntuu väärältä.
• ”vaahtokarkkihaaste”: Tämä ja varsinkin sitä seuraava video olivat todella opettavia. Kestävät rakenteet rakennetaan ylhäältä alaspäin.
• Lisää englannin käyttöä yhä vai aktiivisemmin
• Ehkäpä uudestaan tämän tyyliselle kurssille

Loppusanoina voitaneen siis todeta, että sitä ammatillista oppia ei saatu mitä tultiin hakemaan, mutta tietynlaisena lomana ja kielikurssina tämä on mennyt varsin hyvin.

Laitan alle vielä joitain linkkejä, joista voi katsella tämän kurssin itselle isoimpia oppeja:

https://www.youtube.com/watch?v=IPYeCltXpxw

https://www.youtube.com/watch?v=H0_yKBitO8M&t=81s

https://www.youtube.com/watch?v=mJr3khAThHk

tätä viimeistä ”ankkaa” käytimme siis kuvaamaan fyysisien prototyypin ja tarinan merkitystä. Ensin kasattiin Ankka, josta piti muovata jotain joka kuvaa kotimaataan ja myöhemmin jotain, joka kuvaa sen hetkistä tunnetilaa.