Tampere
27 Nov, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Terve konflikti on avain yhteiselle päätökselle | Ajatuksia johtamisesta osa 1



Kirjoittanut: Emilia Taivainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Keväällä 2018 meidän tiimissä oli aika valita uusi organisaatio. Olin koko kevään ja oikeastaan kouluun pääsystä asti miettinyt, että haluan jossain vaiheessa hakea tiimin business leaderiksi. Hurmassa business leader hoitaa kaikkia tiimin yleisiä asioita, valmistelee palavereita, tiedottaa, aikatauluttaa ja on yhteydessä esimerkiksi akatemian muihin tiimeihin. Pitää niin sanotusti kaikki langat käsissään. Minulla ei suoranaisesti ollut keväällä aiempaa kokemusta valmentamisesta tai johtamisesta. Johtajan rooliin asettuminen ja asioiden haltuun ottaminen on kuitenkin aina ollut luontevaa. Minusta kuitenkin tuntui, että samat piirteet joita pidän itsessäni vahvuutena voisivat olla minulle juuri niitä haasteita johtajana. Nämä ajatukset osittain vaikeuttivat minun päätöstä hakea kyseiseen rooliin keväällä. Nopeus on esimerkiksi samalla vahvuuteni ja samalla haasteeni. Keväällä pelkäsin, että se tulisi näkymään minussa johtajana liiallisena äkkipikaisuutena, ”kaikki tänne heti nyt” -tyyppisesti. Keväällä jo tiimiläisen roolissa huomasin etteivät päätökset miltei kahdenkymmenen hengen tiimissä vain voi olla niin nopeita, kuin yksin tehdessä. Näin onneksi kuitenkin nopeudessani, tehokkuudessani ja määrätietoisuudessani kokoajan positiivisen puolen Hurman hyväksi. Tehokkuus on osa minua ja tiesin, että Hurma sitä tarvitsee. Nämä ajatukset saivat minut lopulta hakemaan business leaderiksi ja tulemaan valituksi. Minulla on paljon heikkouksia, mutta nyt minulla on myös aivan mahtava paikka kehittää niitä.

”Ehdottomasti paras kirja minkä luin kesän aikana oli Patrick Lencionin Viisi toimintahäiriötä tiimissä. Sain kirjasta älyttömästi inspiraatiota ja oivalluksia, joita aion varmasti hyödyntää tulevalla kaudellani.” Tämän pätkän olin kirjoittanut ylös jo kesän alussa. Nyt ollaan kuitenkin jo hypätty vähän ajassa eteenpäin ja tässä kirjoitellessani omaa kauttanikin on jo takana ensimmäinen kuukausi. Tässä esseessä haluan nyt avata muutamia kohtia kirjasta, jotka olivat mielestäni parhaita ja joita olen jo osittain päässyt viemään käytäntöön.

 

Palaute

 

Kirjassaan Lecioni kirjoittaa seuraavasti: ”Ken sanoo aina, että hänen tehtävänsä on luoda paras mahdollinen joukkue, ei luotsata yksittäisten urheilijoiden uria”. Omalla kaudellani en halua, että meidän tiimi on vain joukko yksilöitä, jotka ajavat omaa etuaan. Haluan, että kehitämme Hurmaa yhdessä ja yhdessä keskustellen. Palautteen antaminen ja vastaanottaminen on yksi niistä monista asioista, jotka kehittävät tiimiä eteenpäin. Miten palautetta sitten annetaan ja vastaanotetaan tiimissä on jokaisen tiimin oma asia. Mielestäni kirjassa on hyvä vertaus tiimitoiminnan ja urheilujoukkueen välillä. Lencioni kirjoittaa, että eihän valmentajakaan tule erätauolla sanomaan jokaiselle pelaajalle erillisessä huoneessa, mitä seuraavassa erässä tulee tehdä. Näin toimittaessa eihän esimerkiksi pakilla olisi mitään hajua siitä, mitä ohjeita esimerkiksi hyökkääjälle on annettu. Tästä syystä haluaisin muuttaa palautteen antoa Hurmassa läpinäkyvämmäksi. Haluaisin, että esimerkiksi kaikki minuun kohdistuva palaute käytäisiin tiimin edessä kaikkien kuullen. En näe mitään järkeä, että palaute annetaan ainoastaan minulle henkilökohtaisesti, sillä kaikki minun teot vaikuttavat koko tiimiin ja kaikki tiimin ongelmat ovat koko tiimin ongelmia. Mielestäni myöskään yksilöiden kehityskeskustelut eivät ole tiimin näkökulmasta tarpeellisia.

Näin ajattelin kesällä, kun olen aloittanut kirjottamaan tätä esseetä. No mikä on sitten tämän hetkinen tilanne ja miten aion nämä ajatukset konkreettisesti toteuttaa vai aionko? Palautetta omasta toiminnastani olen lähtenyt pyytämään yksilöiltä ohimennen kahvipöytäkeskustelujen lomassa. Toivon, että näin palautteen antamisesta saadaan entistä helpompaa ja rutiininomaisempaa. Lisäksi aion kauden puolessavälissä järjestää avoimen keskustelutilaisuuden koko tiimille, jossa tiimin on tarkoitus antaa minulle palautetta. Tämä on mielestäni hyvä ajankohta, sillä tämän jälkeen pystyn vielä korjaamaan toimintaani jos se on tarpeen. Kirjoitin aiemmin myös siitä, että haluan luopua kokonaan kehityskeskusteluista tiimiläisten kanssa. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että sellaiset henkilöt jotka niitä haluavat ovat niihin myös oikeutettuja. Niinpä aion omalla kaudellani järjestää kehityskeskustelut vapaa-ehtoisina. Tiimissä yksilö voi sopia minun kanssa ajan keskustelulle, johon molemmat osapuolet valmistautuvat, mutta kenenkään ei ole pakko.

 

Tehokkuus

 

Kirjoitin esseen alussa, että keväällä koin tiimin tarvitsevan minun tehokkuuttani. Tässä voisikin olla vaikka tuleva mottoni, jonka otin lainauksena kirjasta:  ”On parempi tehdä jonkinlainen päätös kun ei päätöstä lainkaan. Erinomainen tiimi käsittää sen, että on parempi tehdä rohkeasti päätös ja olla väärässä — ja sitten muuttaa suuntaa yhtä rohkeasti—kuin että aina jaariteltaisiin.” Tätä mottoa olen noudattanut ja aion noudattaa. Tähän mennessä olen pyrkinyt aina valmistelemaan kaikki palaverit todella hyvin. Oli sitten kyseessä Hurman viikkopalaveri tai Hurman johtoryhmän tapaaminen. Hyvällä valmistelulla olen pystynyt takaamaan asioiden etenemisen ja joutuisan päätöksen teon. Tämä ei kuitenkaan ole aina ollut helppoa. Käyn jatkuvasti kamppailua siitä, valmistelenko asioita liikkaa. Mitkä asiat on hyvä valmistella todella valmiiksi, miltei ehdotusta myöten, ja mitkä taas ovat sellaisia, että liika valmistelu voi ohjata liikaa tiimiläisten ajattelua. Yhteiset päätökset pitää kuitenkin olla yhteisiä, eikä sellaisia että tiimi vain myötäilee minun ehdotustani, välttää konflikteja ja tyytyy ratkaisuun. Kauhukuvani on, että lopulta minulla on vain kourallinen päätökseen sitoutuneita ihmisiä, vaikka yritin vain jouduttaa päätöksentekoa.

Lencioni kirjoittaakin kirjassaan, että monet välttelevät konflikteja tehokkuuden nimissä, vaikka todellisuudessa terve konflikti säästää aikaa. Eli Lencionin mukaan pääsen kuitenkin lopulta parempaan lopputulokseen, jos en tuo valmiita ideoita tiimin eteen. Luon vain mahdollisuudet terveelle konfliktille. Terveessä konflikti tilanteessa saadaan kaikkien näkökulmat ja ideat mukaan, jonka jälkeen on helpompi sitoutua päätökseen. Päätöksestä voidaan myös oikeasti puhua nimellä yhteinen päätös.

Sopu tiimissä, joka syntyy sillä, että vältetään konfliktit politikoinilla on keinotekoista sopua. Sopuun täytyy kulkea konfliktien kautta. Lencionin mukaan luottamuspulan vallitessa tiimiläiset välttelevät konflikteja, eivät uskalla sanoa omia mielipiteitään. Luottamus on siis myös yksi osa-alue, jota haluan Hurmassa omalla johtamiskaudellani kehittää. Pyrin lisäämään luottamusta tiimin sisällä esimerkiksi delekoimalla hoidettavia asioita ja uskomalla siihen, että jokainen tiimissä osaa hoitaa asian huippu hyvin.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close