Tampere
21 Apr, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Tehokkuus & vapaa-aika



Kirjoittanut: Arttu Asunta - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Celeste Headlee
Do Nothing
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Ennen työntekijöille maksettiin palkkaa suoritettujen työtehtävien perusteella. Asiat kuitenkin muuttuivat teollisen vallankumouksen aikaan. Sen sijaan, että tehtaan omistajat maksoivat työntekijöille palkkaa tiettyjä tehtäviä kohden, he alkoivatkin maksaa palkkaa tunneissa. Tämä johti dramaattiseen muutokseen siitä, mitä ihmisten odotettiin työaikanaan tekevän. Toisin sanoen ihmisten työmäärä lisääntyi merkittävästi. Kun maksat työntekijöille sen mukaan, kuinka monta tuntia he kellottavat, muutat heidän asenteitaan koskien aikaa – ja etenkin vapaa-aikaa. Kun teollisuuden työntekijät oppivat asettamaan rahallisen arvon tunnille ajastaan, tunnin vapaa-aika alkoi tuntua ikään kuin hemmottelulta. Kun vapaa-ajan taloudelliset kustannukset kävivät ilmeisemmiksi, aloimme ajatella vapaa-aikaa tuhlauksena. Itse asiassa se on yhtä totta tänä päivänä kuin silloin. Ei siis ole mikään yllätys, että on usein vaikea irrottautua töistä kun palaamme kotiin. Tutkijat käyttävät termiä ”saastunut aika”, kuvaamaan sellaista vapaa-aikaa, jonka koemme sellaiseksi, että pitäisi vastata sähköposteihin, puheluihin ja miettiä kaikkea liiketoimintaan tai työhön liittyviä asioita. Tämän ”saastuneen” ajan seurauksena monet ihmiset eivät koskaan tunne oloaan oikeasti vapaaksi vapaa-ajallaan. Tämän on kerrottu olevan nykyaikaisten, joustavien työaikataulujen ja jatkuvan tavoitettavuuden suurimpia haittoja modernissa yhteiskunnassa. Työskennellessä päivittäin yhdeksästä viiteen, oli helppo tietää, milloin työnteko päättyi ja milloin vapaa-aika alkoi. Nyt kun ajat ovat joustavia, nämä kaksi maailmaa menevät todennäköisemmin päällekkäin. Saastuneen ajan haittoja on lukuisia. Burnoutit, ahdistus, stressi ja jaksaminen yleisesti heikkenee, kun omaa aikaa ei löydy tarpeeksi tai se on saastunut muilla ajatuksilla levon ja rauhoittumisen sijaan. Todellisen tauon tekeminen työstä lisää luovuutta ja tuottavuutta ja voi jopa vahvistaa immuunijärjestelmää. Tutkimusten mukaan ylitöiden teko kasvattaa tulojamme vuodessa vain noin 6 prosenttia. Erittäin heikko vaihtokauppa, jos kyseessä on uupumus ja stressi, jotka tämä ylitöidenteko pahimmassa tapauksessa aiheuttaa.

Mutta mitä ihmettä? Meidänhän on vain pidettävä työ ja henkilökohtainen elämä erillään, ja ongelma on ratkaistu, eikö? No, ei aivan. Yksi suurimmista asioista, mitä tulee tähän vallitsevaan tehokkuuden ihannointiin, on että se on levinnyt työpaikoilta henkilökohtaiseen elämään yleiseksi asenteeksi.
Yksi tapa huomata ”tehokkuuden” tunkeutuminen henkilökohtaiseen elämäämme on ajatus viettää “laatuaikaa” perheen kanssa. Mikä tekee tästä ajasta laadukkaan? Millaista on ei-laadukas aika perheen ja ystävien kanssa? Laatuaika on vain perheversio tehokkuudesta työpaikalla. Todellisen tauon nimenomainen tekeminen on nykyisin avainasemassa. Olen itse pyrkinyt jättämään työ- ja muu-kuin-vapaa-ajan asioihin vastaamisen seuraavalle päivälle. Tämän täytyy olla tietoinen päätös ja sen eteen on tehtävä töitä. Olen vasta hiljattain havahtunut siihen, kuinka olen tavoitettavissa lähes kellon ympäri. Tästä irtautuminen on saanut minut voimaan hieman paremmin. Selkeät rajat mahdollistavat toimivuuden.
Laadukkaan ajan käsite kuitenkin olettaa, että voimme ja meidän pitäisi saada kerrytettyä perhevelvollisuuksistammekin palkitsevia ja mieleenpainuvia tunteja, jotta tätä ”laatuaikaa” ei heitettäisi ”hukkaan”.

Kiireellisyyden sosiaalinen aspekti

Runsas vapaa-aika kertoi aikoinaan vauraudesta ja korkeasta sosiaalisesta asemasta, mutta nykyisin nämä ovat kääntyneet päälaelleen. Nykyään korkeakoulututkinnon suorittaneet työntekijät työskentelevät kaksi kertaa todennäköisemmin yli 40 tuntia viikossa verrattuna kouluttamattomiin ihmisiin. Tässä valossa ei ole yllätys, että kiireisyydestä on tullut niin arvostettu ominaisuus. Halumme jakaa saavutuksiamme sosiaalisessa mediassa ja tehdä muille selväksi, että kiireisyys on arvostettavaa. Sadat “ystävät” Facebookissa tai Instagramissa eivät yksinkertaisesti voi korvata lämpimän, reaalimaailman yhteisön emotionaalisia yhteyksiä. Inhimillinen läheisyys on heikentynyt pyrkimyksissämme tehdä elämästämme tehokkaampaa – tosiasia, jonka seurauksia ei voi jättää huomiotta. Oman mausteensa soppaan tuo tietysti myös vallitseva tilanne. Eristys ei ole vain emotionaalisesti tuskallista. Muiden vaarojen lisäksi se voi lyhentää elinikääsi ja jopa lisätä riskiäsi sairastua erilaisiin vakaviin sairauksiin.

Työelämässä sähköpostit ja tekstiviestit ovat usein hyödyllisiä. Ne voidaan lähettää milloin tahansa riippumatta siitä, voiko henkilö, johon otat yhteyttä, puhua sillä hetkellä. Molemmilla on omissa laitteissaan samat viestit ja sisällöt, joten näissä ei ole varaa aiheuttaa sekaannuksia tai väärinymmärryksiä. Näistä hyödyistä huolimatta menetämme paljon, kun emme kuule ihmisen ääntä. Yksi sen suurimmista vahvuuksista on se, että se voi humanisoida puhuvan, tuoda puhujalle kasvot, inhimillisyyden. Äskettäin tehty tutkimus osoitti, että suvaitsemme paremmin erilaisia mielipiteitä, kun kuulemme niiden ilmaisun ääneen verrattuna lukemiseen kylmästi tekstistä. Itselleni on todella tärkeää tietyissä tilanteissa kuulla toisen ääni, sanojen painotukset, naurua ja tunteita esimerkiksi puhelun välityksellä. On ollut suorastaan mahtavaa, kun Antti on soittanut minulle suoraan, eikä vain laittanut kylmää viestiä, mustaa valkoisella. Tekstiviestit eivät jätä tilaa avoimelle keskustelulle, kuulumisten vaihtamiselle tai muulle ihmisten väliselle, tavalliselle jutustelulle. Pandemian aiheuttamat rajoitukset kokoontumisissa ja työelämässä yleisesti ovat vaikuttaneet eniten juuri tällaisten tilanteiden muodostumiselle. Olemme puhuneet Apajassa, että näitä tällaisia “kahvipöytäkeskusteluja” kaivataan toden teolla, sillä harvan meistä tulee soitettua toiselle, ihan vain jutellakseen, mitä sinulle oikein kuuluu. Mikään määrä emojeita ei vastaa tätä emotionaalista vaikutusta, ja se tekee aitojen yhteyksien luomisen sähköpostilla tai viesteillä vaikeaksi. Ei voida kiistää, etteikö sosiaalinen media olisi auttanut ja tukenut tehokkuuskulttuuria sen noustessa valtaan. Se on ihanteellinen paikka kerskailla kaikesta, mitä olet tehtäväluettelostasi saanut suoritettua.

Oletko juuri päättänyt päivän kymmenennen kokouksen? Laita twiitti siitä, kuinka kiireinen olet. Leivoitko monimutkaisen kakun Gordon Ramseyn opastamana? No, miksi et jakaisi kuvaa Instagramissa! Juokse maraton hyväntekeväisyyden puolesta? Älä unohda kertoa siitä kaikille Facebook-ystävillesi!

Minua henkilökohtaisesti ärsyttää tämän tyyppiset ihmiset. Se on iso osa nykyaikaa, helppoa ja jopa luonnollista kertoa elämästään kerralla monelle ihmiselle. En ole itse kovinkaan aktiivinen sosiaalisessa mediassa postailun suhteen, vaikka lähes kaikissa valtavirran medioissa minulla onkin tilit. Tämä on tietysti suuren suuri väylä harjoittaa henkilöbrändäystä aktiivisella postailulla, mutta mikä on se perimmäinen tarve kertoa muille, kuinka hiton kiireinen ja ”menestynyt” olet ja kuinka upeita juttuja teet? Egon pönkitystä? Tarve saada hyväksyntää? Pitää jotakin kulissia yllä? Jos kertoisin päivittäisistä tekemisistäni sosiaalisessa mediassa, kertoisin asiat tietysti siten, että niillä olisi mahdollisimman kultaiset reunukset ja vaikuttaisin tärkeältä tyypiltä siinä, mitä ikinä teenkään. Kehittelin tähän oman pienen harjoitteen. Kirjoita yhdestä tavallisesta arkipäivästäsi teksti. Ensin rehellisesti, mitä kaikkea olet tehnyt ja saanut aikaan. Tämän jälkeen rakenna tekstisi siten, että julkaisisit sen sosiaalisessa mediassa, vaikuttaen tehokkaalta ja kiireiseltä tyypiltä, jota muut ihannoivat. Miten tekstit eroavat? Oma esimerkkini:

Rehellinen teksti:

Heräsin 08.20, katsoakseni aamu-uutiset 08.30 kahvikupposen äärellä. Uutisten jälkeen avasin tietokoneeni ja lähetin yhden sähköpostin mahdollisesta yhteistyöstä. Söin hieman aamupalaa ja lähdin rakentamaan verkkosivuja ja verkkokauppaa joulumyyntiä varten. Kun olin aikani vääntänyt verkkosivuja, pidin lounastauon. Samalla tauolla soitin ajan fysioterapeutille. Tauon jälkeen hoidin maksuja verkkopankissa. Iltapäivällä jatkoin verkkosivujen tekemistä. Työpäivä loppui noin klo 16-17. Illalla katselin Netflixiä ja myöhemmin pelasimme Among Us -peliä ystävieni kanssa. Menin nukkumaan noin klo 23.30.

Kultareunuksinen idolointiteksti:

”Mahtavasti nukuttujen yöunien jälkeen heräsin tavalliseen tapaani katsomaan aamu-uutiset, jotta olen heti kartalla päivän polttavista aiheista. Tuoretta kahvia siemaillessa oli hyvä samalla käydä läpi päivän työtehtävät. Päiväni koostui yhteistyökumppaneiden kanssa yhteydenpidosta, verkkosivujen ja verkkokaupan rakentamisesta sekä yrityksen talousasioiden hoitamisesta. Ehdinpä varaamaan lounastauolla myös ajan fysioterapiaan! Tehokkaasti suunniteltu päivä se onnistuu aina! Onnistuneen työpäivän jälkeen vietin laatuaikaa avovaimoni sekä ystävieni kanssa. Saatoimme jopa ottaa lasilliset viiniä. 😉 Oi, kuinka ihanaa on rentoutua mahtavan päivän jälkeen läheisten kanssa ja valmistautua seuraavaan päivään rauhassa. Toivottavasti sullakin oli tehokas ja työntäyteinen päivä!”

Tällaisten postausten kautta on todella helppo myös lähteä vertailemaan itseään muihin. ”Voi kuinka hienosti tuo osaa järjestää päivänsä, ompas ihanan kiireistä ja glamourinhohtoista elämää.” Ja sitten näitä postauksia kommentoidaan omien päivien kiireisyydellä ja voilà, vertailualusta on valmis. Minusta tällaiset postaukset ovat aivan helvetin ärsyttäviä. Ylipäänsä itseään pönkittävät kulissi-ihmiset menevät jostain syystä kategoriaan ”en seuraa, en kommentoi, ei kiinnosta”. Vai olenko sittenkin vain kateellinen muille? Kommentoi alle, mitä mieltä sinä olet.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close