Tampere
22 Oct, Tuesday
9° C

Proakatemian esseepankki

Tehdään meistä luovia



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Luova Laboratorio on syntynyt kahden ihmisen tarpeesta tehdä jotain merkittävää. Jotain sellaista, mistä voisi olla hyötyä muille. Se on Sami Mikkolan ja Martta Tervosen ideoima ja toteuttama kirja, johon on haastateltu 15 luovaa työskentelijää ja julkisuudestakin tuttua henkilöä. Lukiessani kirjaa kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että jokainen noista luovista ammattilaisista käsitti sanan ”luovuus” omalla tavallaan. Silti, vaikka näkökulma oli jokaisella hyvin omanlaisensa, näkökulman takana oleva ajatus toistui jokaisella. Niin taiteilijat, kuin bisneselämän ammattilaisetkin olivat sitä mieltä, että luovuus on asioiden tekemistä uudella tavalla, taitoa poiketa totutuista ajattelumalleista ja katsoa normaalista poikkeavasta perspektiivistä. Se ei tarkoita, että luova ihminen on aina joku taidemaalari tai muusikko, vaan luovuutta on joka ammatissa. Luovuutta on ihan arkipäiväisissä asioissa. Luovuttaa voi olla vaikka se, kun keksit viikata vaatteesi uudella tavalla matkalaukkua pakatessasi, jotta vaatteesi mahtuvat sinne paremmin.
(Siskolta opittu vinkki; kun olet viikannut matkalaukkuusi vaatteita niin, että se näyttää täydeltä, voit täyttää vaatepinojen välit ”vaaterullilla”, jolloin saat yhä enemmän vaatetta mahtumaan siihen samaan laukkuun).

”Miten mä palvelen toisia niin, että mä en hukkaa itteeni?” -Lauri Järvilehto

Luovuus voi oikeastaan olla luonteenpiirre yhtä lailla kuin luotettavuus tai huumorintaju. Se ei ole mitattavissa, eikä kahden ihmisen eri yhteyksissä käytetty luovuus ole verrannollista keskenään. Ovatko siis kaikki ihmiset luovia?

Luovuuden kategorisointi johonkin tiettyyn piirteeseen tai käyttäytymismalliin urauttaa ajattelua. Jos et usko olevasi luova niin tuskin sitä koskaan oletkaan. Aiemmin kirjoittamassani esseessä käsittelin Carol Dweckin teoriaa kahdesta mindsetista, jotka jakavat ihmiset ajattelumalleiltaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä näkee lahjakkuuden synnynnäisenä ja muuttumattomana, toiset ajattelevat lahjakkuuden olevan opittua (jälkimmäiset mahdollistavat itselleen uuden oppimisen, eivätkä selittele menestystä tai epäonnistumista synnynnäisellä lahjakkuudella).  (http://esseepankki.proakatemia.fi/kuulen-mita-haluan-kuulla-opin-mita-haluan-oppia/ ) Ensimmäinen ryhmä ihmisiä ovat niitä, jotka ovat joko päättäneet olevansa, tai ei olevansa luovia. Ja usko tai epäusko itseen ohjaa tekemistä.

Oikeastaan nuo kirjan haastatellut luovat ihmiset, jotka ovat onnistuneet saavuttamana laajaa tunnettuutta sillä omalla jutullaan ovatkin ottaneet omat oikeudet tehdä asioita omalla tavallaan. He ovat ottaneet oikeudekseen tehdä sitä mistä tykkäävät. Ja silloinhan -tai ainoastaan silloin, ihminen kykenee olla luovimmillaan. Mutta jos jokainen ottaisi tämän oikeuden käyttöönsä ja kykenisi kohdentamaan oman luovuutensa omaan intohimoonsa, tekisi sitä sitten välittämättä yhteiskunnan asettamista odotuksista, niin sellainen maailma olisi täynnä yksinäisiä ihmisiä. Koko maailma pyörisi entistä enemmän yksilöiden omien napojen ympärillä.

Kirjassa selkeä käytäntöön peilaava esimerkki luovuuden mahdollistamisesta oli Hyvät ja Huonot uutiset -formaatista. Siinä luovuus pääsi kukkimaan ryhmässä. Saatiin luotua turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen panelisti luotti toiseensa, ja siihen, ettei kukaan heistä halua pahaa toisilleen. Se johti ilmapiiriin, jossa jokainen uskalsi sanoa ääneen mitä mieleen juolahti pelkäämättä seuraamuksia. Tämä johti mitä rikkaampiin keskusteluihin, jopa niin rikkaisiin että ohjelma sai vuoden tiedeviestintäpalkinnon. Viihdesarja.

Voit nyt miettiä tilannetta omalle kohdallesi, ilman studioyleisöä ja kameroita. Millaisissa tiimeissä sinä toimit? Toteutuuko niissä sellainen luottamuksen ilmapiiri, jossa uskallat suoltaa mitä sylki suuhun tuo? Jos sinä uskallat, niin uskaltaako muut tiimissäsi? Jos, ja valitettavan todennäköisesti, kun ei uskalleta käydä vapaata keskustelua pelkäämättä toisen loukkaamista tai loukatuksi tulemista, jää merkittävästi ideoita sanomatta ääneen. Pelätään sanoa sitä omaa ideaa, sillä ideasi torjuminen voi tuntua henkilökohtaiselta. Noita ideoita tarvittaisiin, sillä suuri määrä ideoita tuottaa niitä timantteja.

Luovuus ei ole pelkkää idearikkautta. Tämä on sellainen aatteellinen kompastuskivi, jota tulee varoa. Ideahan on aina arvoltaan pyöreät nolla. Ideavaiheessa ei voida edes tietää, onko se täyttä kultaa, vai silkkaa hulluutta. Mitä ideoihin tulee, nerous ja hulluus ovat niin lähellä toisiaan, että niitä tuskin erottaa. Niiden ero ratkeaa vasta siinä vaiheessa, kun ideaa viedään käytäntöön. Ja luova ihminen ei vain ideoi, toinen puoli luovuutta on löytää keinot ideoiden loppuun saattamiseksi.

Itsensä toteuttamisessa täytyy olla armollinen itselle ja kunnioittaa omia tapojaan olla luova. Luova prosessi ei ole riippumaton henkilöstä, ja siksi se ehkä onkin niin vaikeaa käsittää. Koska luovuus herää jokaisessa ihmisessä eri ”sytykkeistä”, harvemmin voi kukaan menestyä vain matkimalla toisen tapoja olla luova ja tuottelias. Et voi tehdä Jobsin tavoista omia, vaikka voit toki inspiroitua niistä. Kirjaa lukiessa heräsi miete, että tie ”menestykseen” lähtee itsetuntemuksesta. Ei ehkä tietoisesta sellaisesta, vaan ennemmin rehellisyydestä itseään kohtaan. Mitkä asiat saavat minut inspiroitumaan? Ja kannattaako niihin asioihin käyttää omia resursseja, vaikka ne taistelisivat muiden ihmisten odotuksia ja oletuksia vastaan.

Sitten tulee tämä onnellisuusaspekti. Sosiaalisessa mediassa meille viestitään jatkuvasti onnellisia ja mahtavia asioita. Mikä on just SUN intohimo ja mikä tekee SUT onnelliseksi. Unohdetaanko se tosiasia, että elämässä se oman intohimonkaan löytäminen ei oikeasti tee autuaaksi ja kadota ongelmia elämästäsi ikiajoiksi. Haastateltavista esimerkiksi Minna Parikka, joka jo 15-vuotiaana päätti, että hänestä tulee kenkäsuunnittelija, on saavuttanut suuria unelmiaan. Hän tekee sitä, mikä tekee hänet onnelliseksi, hän on löytänyt tavan joka herättää hänen luovuutensa. Tie ei ole ollut helppo. Se ei ole jatkuvaa onnistumista onnistumisen perään ja pelkkiä positiivisuuspirskahduksia.
Tällainen ikuinen positiivisuus ei ole aitoa, eikä sen tarvitsekaan olla. Sinä, minä ja Minna saamme jokainen hyväksyä myös ne negatiiviset tunteet ja ajoittaista pahaa oloa. Luovuus herää aidoista tunteista…

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close