Moi, Emilia täällä. Musta tuntuu todella jännältä.

Mie olen aina haaveillut maalaamisesta. Mikähän siinä kiehtoo, se on vaan niin maagista ja tuntuu hyvältä.
Nyt haaveilen olohuoneeni kokoisesta kartongista, tekee mieli luoda jotain suurta. Pienet pahvipohjat eivät sovi. Vain iso sivellin istuu käteeni.

Tykkään tosi paljon fiilistellä asioita. Ja oon niin iloinen siitä, missä olen just nyt. Ja nyt. Ja nyt. Mulla on ollut epäilyksiä ja pelkoja siitä, onko tää ok, miksi haluan esimerkiksi julkaista töitä tai luoda edes instagram tilin. Pelko siitä, että onko mahdollista yhdistää jotain itselleen rakasta ja ehkä jopa tienata sillä? Tiedostaa ja hyväksyä se, että kaikkea voi kokeilla ja luottaa muutokseen, koska se on aina läsnä. Katri Syvärinen puhuu paljon podcasteissään oman totuuden puhumisesta ja vahvistamisesta. Se voi tapahtua missä vaan ja se voi olla mitä vaan, se saa sinut voimaantumaan sekä syttymään. Mutta kaikkein tärkein viesti siinä on oma tapa, energia ja olemus. Ja niistä mä haluan pitää kovasti kiinni kaikella rakkaudella.

Maalaaminen on mulle ihanaa oloa ja luomista. En pysty tekemään sitä väkisin, tai suurten toivomusten perusteella. Se toimii myös epäonnistumisen ja itsensä kunnioituksen sekä kuuntelemisen harjoituksena. Kuten sanoin, maalaaminen on ollut mun haaveissa ja lapsuudessa mukana, mutta tämä on myös aika uutta. Joten kiitos sinulle, kun tulit seuraamaan mun matkaa, fiilistelemään värejä ja tutkailemaan itseäsi, mikä sua missäkin teoksessa, värissä tai tekstissä koskettaa.
Maailman suurin kiitos myös rakkaimmille ystäville rohkaisusta ja avusta! Kiitos ihana elämä ja myös paljon mahdollistava koulu, Proakatemia

Tää on aika mageeta. Etähaleja ja -pusuja sulle!!!

Julkaistu Instagramissa 4.4.2020 https://www.instagram.com/p/B-kDubMgPio/