Mitä minä todellisuudessa haluan tehdä? Onko sen tietäminen oleellista? Näiden kysymysten parissa painin päivästä toiseen. Olen joskus miettinyt kuinka hienoa olisi olla 1800-luvulla elävä merirosvo – eikä mikä vaan merirosvo. Haluaisin joskus hylätä kaiken, mitä olen, tunnen, tiedän ja arvostan. Merirosvona haluaisin vajota niin syvälle kuin ihminen mielestäni voi vajota. Tuhoaisin joka ikisen kylän, johon kuljen. Upottaisin joka ikisen laivan, joka tulisi vastaan. Ryöstäisin ja raiskaisin jokaisen sielun, jonka kohtaan. Todellisuudessa en haluaisi mitään tuosta. Miksi olen siis miettinyt haluavani tuota joskus?

En ole aina tiennyt mitä haluan. Olen elämäni aikana elänyt monien muiden ihmisten elämää. Olin ajelehtiva sielu vailla tulevaisuutta. Elämä oli hyvin helppoa pohtimatta sen suuremmin omaa suuntaa elämälleen. Eihän sille ollut mikään erityinen kiire. Elin vanhemmillani ja koulu täytti pääsääntöisesti päiväni. Olin vielä sangen hyvä suurimmassa osassa asioita, joita lähdin tekemään. Opin nopeasti. Pohdin, että kyllä minä pärjään, vaikka mikä olisi. Minua vaivasi kuitenkin ajatus siitä, että eläisin elämäni tehden asioita, joista en pidä. En kuitenkaan halunnut pohtia asiaa liikoja. Pakoilin todellisuutta. Minkä hinnan maksan tietämättömyydestäni?

Tietämättömyys omasta halustani on saanut minut tekemään elämässä päätöksiä, joita en ole halunnut tehdä, olemaan mukana asioissa, joista en välitä, tekemään oikeita asioita, mutta väärin perustein ja setvimään parhaani mukaan aikaan saamani sotkut. En nähnyt arvoa kaikessa tekemisessäni. Olisin paljon mieluummin ollut ensimmäisessä kappaleessa mainitsemani merirosvon raakile. Tietäisin sentään, minkä vuoksi tekisin asioita – tuhotakseni kaiken.

Vasta lukiossa ja ammattikorkeakoulussa aloin toden teolla pohtia, mitä oikeasti haluan tehdä. Sain hyvin nopeasti selville, että yrittäjähän minä haluan olla. Se ei vielä kertonut, minkä parissa aion yrittää. Mutta se oli vasta alkua. Aloitin kevyesti. Halusin siis yrittäjäksi. Koin siis kaiken toiminnan, joka johdattaisi minua yrittäjyyttä kohti mielekkääksi. Sain suunnattomasti enemmän energiaa onnistumisista, kun niille oli syy. Unohdin haaveeni merirosvoudesta, sain jotakin, jota kohti kulkea.

Monella meistä on varmaan ollut samankaltaisia tuntemuksia omasta halustaan tehdä asioita. Suosittelenkin katsomaan tämän linkin: 10 syytä, miksi tulisi seurata intohimoaan.

http://www.lifehack.org/articles/money/10-reasons-why-following-your-passion-more-important-than-money.html