Tampere
21 Apr, Wednesday
11° C

Proakatemian esseepankki

Team Leaderin mietteitä



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Petteri Kilpisen Inspiroitunut kirjassa käsitellään johtajuutta tulevaisuuden näkökulmasta. Millaisia ominaisuuksia johtajalla sitten tulee olla? Ensinäkin tulevaisuuden johtajalta vaaditaan vahvaa ihmiskäsitystä. Tulevaisuudessa kun tiimityöskentely ja sosiaaliset tehtävät ovat vieläkin suurempi osa työntekoa, on erittäin tärkeää omata vahva ihmiskäsitys. Ihmisiä johdettaessa on motivaatio yksi avaintekijöistä ja kirjassa kehotetaankin johtajaa pohtimaan aina vastapuolta: mikä motivoi häntä, mikä on hänen asema, millaisia huolia hänellä on ja mikä on hänen käyttäytymisprofiilinsa. Ei siis ole ollenkaan turhaa perehtyä erittäinkin syvällisesti esimerkiksi erilaisten persoonallisuustyyppien johtamiseen ja motivointiin. Se kun lienee se tärkein asia: saanko johdettavat sitoutettua strategiaan? Mikä heitä motivoi, miten heidät sitoutan? Sama pätee myös asiakkaisiin ja heidän ostopäätöksiin.

 

Inspiroitunut -teoksessa mainitaan mielenkiintoinen väite: tulevaisuudessa johtaminen on 85 prosenttisesti viestimistä. Aika mielenkiintoinen väite, mutta toisaalta hyvinkin uskottava. Kirjassa mainittiinkin muutama vinkki liittyen viestimiseen. Kun haluat saada viestin perille, olisi hyvä ottaa huomioon tunne, tarkoitus, tarina ja tunnus. Viestissä tulisi olla siis mukana tunnetta, viestillä tulee olla tarkoitus ja se lienee hyvä avata, viestin takana on hyvä olla tarina ja lisäksi tunnus, jokin visuaalinen elementti joka edesauttaa viestin perille menemistä. Samoja hyvän viestin piirteitä voi hyödyntää aina sähköpostiviestistä kasvokkain annettavaan viestiin.

 

Itse koen tärkeänä sen, että jokaisen viestin takana on jokin tarina ja tarkoitus. Tänä informaation tulva aikana pitää jokaisen viestin ja tiedotteen olla mielestäni tärkeä, informatiivinen ja perusteltu. Jos asia koskee esimerkiksi ainoastaan yhtä kolmasosaa tiimistä, on parempi laittaa viesti suoraan asianomaisille kuin koko tiimille. Keskustelua vaativat asiat olen huomannut parhaaksi hoitaa kasvokkain koko tiimin kanssa esimerkiksi viikkopalaverissa. Vaikka osa tuokin itseään parhaiten esiin juurikin tekstimuodossa, on silti antoisinta käydä keskustelut sähköposti- ja Slack -viestittelyn sijasta kasvokkain, kiireettömästi. Kilpinen antoi kirjassaan neuvon, jonka aion ainakin itse viedä pikimmiten käytäntöön: määrittele millä tavalla viestit mitkäkin asiat. Toisin sanoen oma viestintäsuunnitelma sille, mitkä asiat viestii (alaiselle/asiakkaalle/johdolle) mitenkin. Sähköpostilla, soittaen, viestillä vai kenties kasvokkain.

 

Johtajan tulee olla vuorovaikutteinen ja inhimillinen. Kirjassakin mainitaan johtajan olevan omiensa joukossa – hänen tulee siis olla ihminen ihmisille. Edelliseenkin pohjautuen tulee johtajan olla läsnä. Miten voisikaan olla omiensa joukossa, jos ei ole läsnä? Teoksessa mainitaan tärkeäksi piirteeksi myös itsetuntemus. Itsetutkiskelu ja itsensä ymmärtäminen tulee olemaan nykyistäkin isommassa roolissa vuosien kuluessa. On tunnistettava omat heikkoudet ja vahvuudet, jotta voi olla huippujohtaja.

 

Jotta voi tulla huippujohtajaksi – saati pysyä huippujohtajana pitkään, on oltava nälkä kehittyä. Siis sellainen nälkä, joka on aina läsnä vaikka olisikin kylläinen. Pitää olla tahtoa kehittyä jatkuvasti, ja esimerkiksi itsetutkiskelu kehittymisen ohella onkin mielestäni jatkuva prosessi.

 

Poimin aiemmin tekstissä mainittujen vinkkien lisäksi Inspiroitunut -kirjasta seuraavia vinkkejä:

  • Kysy itseltäsi aika ajoin: uskallanko luopua vanhoista menestystekijöistä?
  • Kysy itseltäsi aika ajoin: onko johtamisen periaatteeni niin selvät, että voisin kertoa ne kymmenen vuotiaalle?
  • Kun luodaan tai viedään strategiaa käytäntöön, on siinä oltava mukana tunnetta ja tarina. Miksi jotakin tehdään, miten sitoutetaan kaikki strategiaamme?

 

On huojentavaa huomata, että tulevaisuuden johtajan piirteet ovat niitä piirteitä, jotka Proakatemialla ja tiimissämme nousevat vahvasti esille. Ehkä edellä mainittuihin lisäisin tiimimme ja yhteisön kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta itsensäjohtamisen ja omien työskentelytapojen tuntemisen tärkeyden.

 

Toimin itse tällä hetkellä tiimimme Team Leaderina. Tehtävässäni vastaan juoksevien asioiden hoitamisesta, tiedottamisesta sekä tiimimme ei-rahallisten tavoitteiden saavuttamisen auttamisesta. Pitkälti aikani tiimiliiderinä kuluu siis erilaisten sisäisten ja ulkoisten tehtävien, eli niiden juoksevien asioiden hoitamiseen. Milloin se on apurahahakemuksen kirjoittaminen ja milloin akatemian johtoryhmän kokoukseen valmistautuminen. Toisaalta se voi olla toiminnan raportointia esimerkiksi meidän liiketoimintapuolesta vastaavalle Business Leaderille, aikataulujen järjestämistä koko tiimin yhteisiin kokouksiin ja muihin tapaamisiin.

 

Sitten on toki se tiedottamispuoli, joka onkin kirjassa mainitun väitteen mukaan on 85 % tulevaisuuden johtamisesta. Totalin tiimiliiderinä tiedottaminen ei vie ihan 85 prosenttia ajasta, mutta ei olla kyllä kaukanakaan. Proakatemian kokoisessa yhteisössä tietoa tulee paljon niin Proakatemian viestintäkanavissa kuin myös oman tiimin sisällä sekä sidosryhmiltä esimerkiksi TAMKilta ja  valmentajaltamme. Kaikkien tiedonmurusten yhteen kokoaminen ja tiedottaminen tiimille on myös osa tehtäviäni. Tiimimme oma viestintäkanava täyttyy nopeaa tahtia, ja välillä tärkeimmän tiedon koostaminen on edellytys sille, että kaikki palikat pysyvät jokseenkin koossa tiimiläisillämme. Isoin osa tiimimme tiedottamista on tällä hetkellä viikoittaisten tiimipalaveriemme esityslista ja pöytäkirja.

 

Tiedottamisen suhteen otin tämän kevään tavoitteeksi sen, että tiedotettavaa olisi omalta osaltani mahdollisimman vähän.  Käytännössä siis pyrin hoitamaan vastuulleni kuuluvat asiat itse niin pitkälle kuin mahdollista, jotta tiimimme ei tarvitse huolehtia jokaisesta palautettavasta ja kommentoitavasta asiasta. Samaa olen pyrkinyt noudattamaan myös tiimimme deadlineissa; niitä pitää olla mahdollisimman vähän, ja toisaalta ne deadlinet mitä on, ovat merkityksellisiä tiimimme toiminnan kannalta. Aina kun kirjoitan johonkin viestiini deadlinen käyn läpi sen tarpeellisuuden ja pohdin voisinko itse helpottaa tiimiämme deadlinen saavuttamisessa.  Tietysti mukaan mahtuu aina myös sellaisien asioiden deadlineja, jotka eivät ole meidän mielestä syystä tai toisesta merkityksellisiä, mutta nekin on vain hoidettava. Jos jokin asia vaatii esimerkiksi kommentteja tiimiltämme, on tällä hetkellä huomattavasti helpompi käsitellä tuollainen asia viikkopalaverissa ja koostaa se tiimimme kommentiksi, kuin pyytää 19 tiimiläistä jättämään kommentti Slackissa.

 

Asetimme tiimillemme kaksi tiimiliiderin näkökulmasta tärkeää tavoitetta tälle vuodelle:

  • Opinnäytetyöt valmiita kaikilla elokuussa
  • Jokainen meistä valmistuu jouluna 2018

 

Kuulostaa kenties selkeältä pässinlihalta, mutta jo tiimimme kasvava koko (kaksi odottaa vauvaa, JEE) asettaa omat haasteet edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta joillain motivaatio opinnäytetyötä kohtaan on täysi nolla tai opintopisteet laahaavat paljonkin jäljessä. Saattaa tehdä mieli sysätä opinnäytetyön teko mahdollisimman pitkälle, vaikka sinne syyskuulle 2018 tai kenties luovuttaa opintojen kanssa. Olemme kuitenkin tiiminä päättäneet, että meistähän jokainen saa päättötodistuksen joulukuussa ja syyskuussa yksikään meistä ei enää paini opinnäytetyön parissa.

 

Kaksi edellä mainittua tavoitetta ovatkin ne, joiden eteen pyrin tekemään parhaani. Auttamaan tiimiä eteenpäin opinnäytetöiden kanssa tarpeen mukaan, sekä huolehtimaan että kaikkien opinnot edistyvät riittävää tahtia. Kävin tiimiläisten kanssa laajat kehityskeskustelut vasta maalis-huhtikuussa 2018, vaikka osa niitä odotti jo tammikuussa. Kehityskeskustelut painottuivat juurikin kahden edellä mainittujen tavoitteiden ympärille; tarkastelimme jokaisen opintoja sekä opinnäytetyötä. Tämä kohta vuotta on ollut otollinen kehityskeskusteluille, olemme päässeet hyvinkin syvälle omiin opintoihin liittyvissä asioissa kun tammikuussa esimerkiksi opinnäytetyöstä puhuminen oli todella pintapuolista johtuen siitä, että edes työn aihe ei ollut välttämättä selvillä.

 

Oma tavoitteeni jäljellä olevalle tiimiliideri kaudelle onkin siis se, että:

  • teen tiimiläistemme toiminnan mahdollisimman häiriöttömäksi (selkeä ja tiivis viestintä asianomaisille, asioiden hoito pitkälti itsenäisesti, ainoastaan merkityksellisiä deadlineja ja niin edelleen)
  • omalta osaltani autan opinnäytetöiden kanssa niin paljon kuin mahdollista, on kyse sitten opinnäytetyösuunnitelman laatimisesta tai kirjastossa käymisestä
  • seuraan tiimimme opintojen etenemistä, jotta vaadittavat opinnot ovat kasassa joulukuussa 2018

 

Oman toiminnan arviointi ja tavoitteiden seuranta onkin sitten hieman kinkkisempi asia. Vaikka jokaisen opinnäytetyö ei valmistuisikaan elokuuksi tai joku jäisi valmistumatta tekeekö se minusta tiimiliiderinä epäonnistuneen? Tarkoittaako se, että tavoitteemme saavutetaan, sitä että olen automaattisesti onnistunut?

 

Tämä kevät on ollut hyvinkin suurta hyrskynmyrskyä. Sen lisäksi että pyrin tekemään parhaani tiimimme eteen, hoitamaan tiimimme juoksevia asioita ja pitämään tiimin ajan tasalla, tulee minun toki kirjoittaa omaa opinnäytetyötäni, esseitä ja suorittaa projektitunteja. Ja viikottaiset pajat ja palaverit. Sen lisäksi pitää pyrkiä saamaan myös hieman vapaa-aikaa. Vähintään viikonloput.

 

Totalin palautepajassa käsittelimme hyvinkin paljon ylläkin sivuttua problematiikkaa – alisuorittamista tai ehkä paremminkin ylikriittisyyttä. Kun katson omaa HOPSiani ja tiimini eteen käyttämiä tunteja, näyttää se todella hyvältä. Mutta silti jatkuvasti alitajunnassani on tunne siitä, kuinka pitäisi tehdä niin paljon enemmän. Pitäisi käyttää kahdeksan tuntia joka päivä tiimimme asioihin, olla aina tavoitettavissa ja osata vastata ihan kaikkeen ympäri vuorokauden. Koen kyllä onnistuneeni tehtävissä hyvin ja olen saanut todella lämmintä palautetta toiminnastani. Siksi väkisinkin pohtiessani tunnetta siitä, että en kuitenkaan ole tehnyt tarpeeksi, törmään samaan kysymykseen: eikö mulle riitä mikään?

 

Niin kamalalta kun se kuulostaakin, oli palautepajassa huojentavaa kuulla, että lähes jokainen tunsi alisuorittavansa. Jos keskittyy täysillä projekteihin, on läsnä jatkuva huono omatunto opinnäytetyöstä ja kirjoittamattomista esseistä. Jos taas pyrkii pääsemään pajatunneissa vaaditulle tasolle, on ne kaikki tunnit pois projekteilta ja opinnäytetyöltä. Maaliskuussa jokaisella tiimiläisellämme oli myös 1000 euron tulostavoite. Se on kohtuullisen pieni summa, mutta kun siihen päälle lisätään 8 h pajoja, parin tunnin viikkopalaveri, opinnäytetyön kirjoittaminen ja -toimeksiantajan tapaaminen, kirjojen lukeminen ja esseiden kirjoittaminen ja yhteisön tapahtumat, on ajan löytäminen projekteille paikoin haastavaa. Tai sitten aikaa löytyy kaikelle muulle paitsi opinnäytetyölle. Toisaalta pohjaten edelliseen uskallan väittää tämän olevan koulu, jossa itsensäjohtamis- ja priorisointitaidot nousevat aivan uusiin sfääreihin.

 

Heh. Tiivistettynä tämä kevät on siis ollut aika kiireistä aikaa koko tiimille ja niin myös tiimiliiderille. Välillä kaikkien lankojen kädessä pitäminen on vähintäänkin haastavaa, mutta toisaalta myös superopettavaista.

 

Se luottamus ja ne yksilöt jotka tiimimme on rakentanut ja antanut puhjeta kukkaan on jotain niin paljon suurempaa kuin kuvittelin olevan mahdollista. Vaikka välillä on #farssi ja ainakin itseni eniten käyttämä emoji on punainen SOS-merkki on tämä kaikki sen arvoista. Ja vähän enemmänkin. Proakatemia ei suotta ole #unelmienkoulu.

 

 

Lähteet:
Kilpinen, P. 2017. Inspiroitunut. Jyväskylä: Docendo.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close