Tampere
01 Dec, Wednesday
-10° C

Proakatemian esseepankki

”Te proakatemialaiset ootte just tommosia”



Kirjoittanut: Kaisa Ojaniemi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Saat sen mistä luovut
Tommy Hellsten
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tapasin juuri erään lapsuuden kaverini, jota en ollut tavannut kymmeneen vuoteen. Hänen isosiskonsa on käynyt Proakatemian myös ja hän sanoi pariin kertaan ”te proakatemialaiset ootte just tommosia”. Nyt haluan ihan esseen kautta syventyä tähän aiheeseen, että no millaisia me nyt sitten ollaan.

Ensimmäinen asia oli se, että hänen isosiskonsa aikoo suorittaa maisteritutkinnon samalla kun käy täysipäiväisesti töissä. Ystäväni mielestä tämä oli ihan järjetön ajatus. Itse olen sitä mieltä, että kyllä siihen pystyy eikä se varmasti ole mikään ongelma. Mistä me olemme saaneet tällaisen mentaliteetin, että me pystymme mihin vaan ja olemme lähes yli-ihmisiä. Olimmeko me tällaisia jo kun tulimme vai onko meistä kasvanut täällä sellaisia? Ja jos meistä on kasvanut tällaisia niin kuinka? Proakatemian kaiuttimista ei ole hoettu joka päivä ”sinä pysytyt, sinä pystyt, sinä pystyt”. Mikä on se juttu, joka on saanut meidän itseluottamuksen ja minä-pystyvyyden niin huimalle tasolle? Onko ne nämä pajat joista kaikki valittaa? Onko ne nämä projektorit joissa kukaan ei jaksa käydä? Onko ne nämä tappioita tuottavat projektit vai mitä ne ovat?

Kun olemme täällä ja otamme itse vastuuta omasta tekemisestämme ja aikataulustamme, tulee meidän myös ottaa vastuuta omasta jaksamisestamme. Ja niin kuin Hellstenkin kirjassaan sanoi ”Levosta tulee tehokkuuden tapahtumapaikka” Meidät täällä laitetaan niin älyttämän koville. Jos esimerkiksi mietitään ensimmäistä kevättä, jolloin piti suorittaa 3 kurssia, käydä pajoissa ja projektoreissa, tehdä rahaa ja laittaa kesäprojektia pystyyn, niin voin sanoa, että kun siitä suoriutui, itsetunto kyllä nousee. Jos joskus tuntuu siltä, ettei jaksa, se ei ole vain sinulta pois vaan se on koko tiimiltä pois. Se motivoi ja auttaa silloinkin, kun ei kiinnosta.

Kaverini siis opiskelee lääketiedettä ja hän sanoin nauttivansa ”koulumaisuudesta” ja siitä, että muut kertovat missä olla ja mitä pitää tehdä. Olin aluksi hieman ymmälläni, että miten tuollaisesta voi nauttia. Sitten tajusin, kuinka turvalliselta sellainen tuntuu. Kun ei tarvitse ottaa itse vastuuta siitä, mitä tekee ja tekeekö tarpeeksi paljon vai vähän. Täällä kukaan ei ole kertomassa sinulle mitä sinun oikein pitäisi tehdä. Ehkä tämä on yksi avain siihen, että kykenemme niin hyvin itse tiedostamaan sen, mihin pystymme ja asettamaan tavoitteet tarpeeksi korkealle.

”Kukaan ei lepää ennen kuin tajuaa, ettei omin voimin jaksa loputtomiin. On oltava käsitys inhimillisten voimavarojen rajallisuudesta. Tämä käsitys yleensä syntyy vasta, kun on itse kokenut voimavarojen loppumisen.” (Hellsten, 2014, 187)

Moni omassanikin tiimissä ja lähipiirissä on ihmetellyt, kuinka paljon kerkeän tekemään eri asioita. Haluatteko kuulla salaisuuden siihen? Minä lepään paljon ja hyvin. Olen sitä mieltä, että jos ei ole tehokkaalla tuulella, silloin ei pidä tehdä mitään. Tehokkuus perustuu siihen, että on täydessä terässä ja täysissä voimissa ja on mielessään jo suunnitellut, miten jonkun tietyn asian (esim. tämän esseen) aikoo toteuttaa. Saan esimerkiksi esseet lähes poikkeuksetta kirjoitettua alle kahdessa tunnissa, jos minulla on hyvin energiaa ja visio siitä mitä, ja mistä kirjoitan. Jos väsyneenä yrittäisin saada aikaan jotain, enkä olisi varma mitä teen, silloin aikaa kuluisi paljon enemmän ja lopputulos on huonompi.

Minua myös auttaa erilaisten aikarajojen asettaminen itselleni. Kirjoitan esseetä kaksi tuntia piste. Silloin kaikki ylimääräinen itsekritiikki unohtuu ja pystyy keskittymään taas seuraavaan juttuun täysillä. Huomenna minulla on tavoitteena ommella paita ja harjoitella kaavojen skannaamista tietokoneelle. Tein viime vuonna paljon to do-listoja viikoille. Yleensä ne to do-listat olivat ihan mahdottomia toteuttaa, mutta on aina parempi tavoitella enemmän kuin mihin ehkä oikeasti pystyy. Koska jos tavoittelee vain siihen mitä pystyy, ei tiedä mihin todellisuudessa pystyy.

 

“Unelmat ja haaveet ovat sisällämme olevaa persoonallisuuden ainesta, joka ei vielä ole saanut syntyä. Ne ovat minuuttamme, jota emme tunne, ja siksi se pelottaa meitä” (Hellsten, T. 2014, 107)

 

Kerroin ystävälle myös mitä kaikkea minulla ehkä voisi olla suunnitelmissa tulevaisuuden varalle. Hänen mielestään idea ei ollut mikään järisyttävän hyvä. Sanoin, että olen Proakatemiassa tottunut siihen, että kaikkia ideoita haipataan ihan täysiä, ja että on outoa kuulla, että jokin idea olisi huono. Miten meistä (tai ainakin minusta) on tullut näin avoin, että pystyn kertomaan unelmiani ja haaveitani tuolla pitkin kyliä? Proakatemia saa ihmisten haaveet ja unelmat kukoistamaan. Uskon, että se johtuu turvallisesta ympäristöstä ja siitä, että on tunne, että muut tuntevat ja hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Silloin ei tarvitse pelätä mitään. ”Te proakatemialaiset ootte just tommosia”

Sanoin keväällä kehityskeskustelussa, että minusta tuntuu, että ainut ihminen, joka ei usko minun ideoihini on minä itse. Nyt kun mietin, niin on aikamoinen tuuri, että lähipiiri on täynnä niin kannustavia ja minuun uskovia ihmisiä. Ja pakko myöntää, että kyllähän se tarttuu! Kun voitin Ensimetrin yritysideakilpailun niin silloin sain kipinän, että ehkä minusta ja minun perustamastani yrityksestäni voisi jopa tulla jotain. Mutta on myös pakko myöntää, että tämä on pelottavaa. TÄMÄ ON PELOTTAVAA! On niin pelottavaa kuvitella sitä, kuinka lähtee konkretisoimaan omaa visiota. Mutta uskon, että little by little and step by step tämä tästä pikkuhiljaa lähtee etenemään. Uskon tietyllä tapaa hyvään tuuriin ja kohtaloon, että asiat alkavat konkretisoitua sitten kun sille on aika. Pyrin kuitenkin joka päivä tekemään sellaisia pieniäkin asioita, jotka auttaisivat minua kohti suurempia unelmia.

Kiitos kun luit esseen ja mukavaa päivää 😊

Kommentit
  • Elina Merviö

    Tästä aiheesta olisi hyvä jutella Proakatemialla laajemminkin. Hyvää itserefletiota.

    15.10.2021
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close