Jokainen meistä Telluksen tallaajista haluaa menestyä elämässään. Ei ole olemassa yhtäkään ihmistä, joka ei tahtoisi menestyä. Tai mikäli joku sellaista väittää, hän valehtelee.

Menestymisen määritelmä on hyvin yksiselitteinen ja selkeä; menestyminen tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään pitemmän kaavan onnistumista jossakin asiassa. Lienee kuitenkin selvää, että menestyminen itsessään on hyvin subjektiivinen ja yksilökohtainen kokemus. Toiselle menestys tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten hyvin menestyy urheilukisoissa, kun taas toiselle menestyminen on suoraan mitattavissa vaikkapa siinä, kuinka rikas sinä olet. Kumpaakin näistä kuitenkin edelleen yhdistää sama asia: onnistuminen. Kummankin on enemmän tai vähemmän pitänyt onnistua jossakin asiassa, päästäkseen haluamaansa pisteeseen. Jotta voisimme kuitenkin paremmin pureutua menestymiseen vaikuttavista tekijöistä, on meidän ensin ymmärrettävä, muutama perusperiaate.

Menestyminen lähtee hyvinvoinnista. Menestyminen on hyvinvoinnin sivutuote ja menestymisen sivutuote on hyvinvointi. On vaikeaa luoda menestykästä elämää, jos kaiken perusta, hyvinvointi, ei ole kunnossa. Korttitalon päälle ei voi asettaa tiiliskiveä.

Aki Hintsan tunnetun ”core” -teorian mukaan hyvinvointi voidaan jakaa kuuteen eri osa-alueeseen: yleiseen terveyteen, biomekaniikkaan, fyysiseen aktiivisuuteen, ravintoon, lepoon ja henkiseen energiaan. Jokainen näistä kuudesta osa-alueesta ovat yhteydessä ja riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi jo pitkäaikaisella unenvajauksella on lukuisia negatiivisia vaikutuksia ihmiseen ja hänen kykyihinsä toimia. Unenvajauksesta kärsivän ihmisen älylliset toiminnot heikkenevät ja esimerkiksi ravinnon suhteen tehdään usein epäterveellisiä valintoja, jotka ovat taas yhteydessä yleiseen terveyteen. Huonolla terveydellä on taas puolestaan negatiivisia vaikutuksia fyysiseen aktiivisuuteen ja biomekaniikkaan. Näiden heiketessä myös henkinen energia ja yleinen onnellisuus laskevat. Kenties hieman kaukaa haettu esimerkki, mutta isossa kuvassa, pitkällä aikavälillä tämä on totuus.

Hintsa puhuukin kirjassa siitä, miten tärkeää on saada jokainen näistä osa-alueista kuntoon, tai siihen olisi ainakin pyrittävä. Hän kuitenkin korostaa myös sitä, että tarkoitus ei ole saada kaikkea kuntoon heti. Kirjassa kerrotaan lyhyesti eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset, jotka yrittävät saada useampaa isoa kokonaisuutta kerralla kuntoon, epäonnistuvat siinä paljon todennäköisemmin kuin ihmiset, jotka hoitavat saman pala palalta.

Aina puhutaan siitä, kuinka tavoitteiden tulisi olla suuria. Ja niin tietysti tulisikin, mutta tavoitteet tulisi pilkkoa pienempiin osiin. Näin voit tuntea pieniä onnistumisen kokemuksia jokaisen välitavoitteen kohdalla ja motivoidut entistä vahvemmin ottamaan seuraavan askeleen kohti pidemmän aikavälin ”päätavoitetta” kun se yhtäkkiä alkaakin vaikuttamaan paljon realistisemmalta, kuin mitä se aluksi oli. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että isojen tavoitteiden tavoittelu luo helposti hyvinkin riittämättömän, epäonnellisen tunteen itsestään. Kuulostaa kornilta, mutta pitää osata nauttia myös itse matkasta ja taputtaa itseään olalle myös välitavoitteiden saavuttamisesta.

On vaikeaa olla onnellinen, jos tyytyväisyys itseäsi kohtaan sijaitsee vain tulevaisuuteen asetettuun tavoitteeseen. Silloin olet tyytymätön koko sen matkan ajan kohti kyseistä tavoitetta. Ja entä sitten kuin viimein saavutat sen tavoitteesi? Se tuntuu hetken kerrassaan mahtavalta, mutta pian käännätkin katseesi jo kohti seuraavaa tavoitetta ja vanha saavutus jätetään taka-alalle.

Itsekin olen monesti syyllistynyt kyseiseen ilmiöön erityisesti rakkaassa harrastuksessani voimanostossa. Olen asettanut itselleni mieleen jonkin ison luvun, jonka haluaan saada joskus nostettua, periaatteella, että ”kun tämän olen viimein saavuttanut, niin SITTEN olen kova jätkä ja SITTEN voin olla viimein tyytyväinen itseeni”. Kyseisen luvun nostettua ja mielihyvähormien laskettua ei se tuntunutkaan enää juuri miltään. Vähättelin vain itseäni ja iskin mieleeni uuden, entistä kovemman luvun. Nykyään kuitenkin olen oppinut luomaan itselleni näistäkin välitavoitteita. Esimerkiksi 300kilogramman maastavetoa ei ihan hetkessä 250kilogramman maastavedosta saavuteta, mutta sen sijaan 260kilogrammaa ei kuulostakaan ollenkaan hassummalta.

Hintsan mukaan esimerkiksi urheilussakin menestyvät useimmiten ne urheilijat, joiden identiteettiä ei täysin määrittele vain urheilu. Parhaiten pärjäävät ne, jotka omaavat suuren psykologisen pääoman, eli luottamuksen omiin kykyihinsä selviytyä erilaisista haasteista.

Hyvinvoinnin eri osa-alueiden kunnossapito sekä vahvan psykologisen pääoman lisäksi on toki tärkeää olla myös motivoitunut. Motivaatio tarkoittaa kaikessa lyhykäisyydessään vahvaa tahtotilaa suorittaa jokin asia. Ulkoinen motivaatio voi olla hyvä lähtökohta aloittaa jokin asia, mutta se ei ole kovin pitkäkantoista. Urheilija, jonka motivaation lähde on ulkoinen, käy treeneissä esimerkiksi vanhempiensa takia ja hän suoriutuu hyvin ainoastaan valmentajan valvovien silmien alla. Sisäinen motivaatio on paljon vahvempaa ja kestävämpää. Sisäisellä motivaatiolla sinä teet jotakin asiaa, koska SINÄ haluat palavasti tehdä sitä, koska sillä on SINULLE merkitystä. Urheilija, joka on motivoitunut sisältäpäin, suorittaa hyvin myös silloin, kuin kukaan ei ole häntä katsomassa. Mutta mistä tämä sisäinen motivaatio saa alkunsa? Kirjassa kerrotaan, että motivoituakseen aidosti, pitää tietää mitä oikeasti haluaa, ja jotta tietäisi mitä oikeasti haluaa, on tunnettava itsensä ja omat perusarvonsa. Minkälaiset asiat tuovat sinulle onnellisuutta? Minkälaisia asioita pidät kovassa arvossa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin jokaisen olisi syytä tietää vastaus.

Tiedätkö siis, kuka oikeasti olet ja mitä haluat elämältä?