Tavoitteet ja niiden tulkinta

Ihmiselle tavoitteellinen toiminta on luontaista. Hengissä pysyäkseen on päivittäin saatava ravintoa ja pysyttävä lämpimänä. Se ei yleensä vain riitä, vaan monilla on tavoitteena asua ja elää mukavasti yhteisössä, johon kuuluu perhe, ystäviä, mielekäs työ, harrastuksia ja sopivasti vapaa-aikaa ja aktiviteetteja. Näiden tavoitteiden täyttyminen tuo mielihyvää ja kokemuksen elämänhallinnasta.

Toisinaan noustessani Pispalan portaita, mietin että miten tavoitteisiin kannattaa suhtautua? Onko viisasta pitää tavoite lähellä ja saavuttaa välitavoitteita askel kerrallaan? Vai onko järkevämpää katsoa suoraan maaliin ja edetä päättäväisesti päämäärä mielessä? Vaikea sanoa, sillä joskus tuntuu hyvältä hoitaa homma loppuun yhteen menoon ja saada se pois päiväjärjestyksestä. Toisinaan jokin asia tuntuu niin suurelta tai hankalalta, että sitä on helpompi viedä pala kerrallaan kohti valmista. En osaa sanoa, onko toinen toistaan parempi tapa edetä, sillä paljon riippuu myös siitä vaikuttaako ratkaisuni muihin ihmisiin, eläimiin tai ympäristöön?

Yleinen mielipide tuntuu olevan sisukkaan, määrätietoisen ja pitkäjänteisen tavoitteellisen toiminnan kannalla. Periksi ei anneta, kesken ei jätetä, tehdään hieman enemmän kuin on suunniteltu tai tarve. Keskenjättäminen tai verkkainen eteneminen ei kuulu tavoitteelliseen toimintaan.

Huomattavan iso merkitys on sillä kuka tai mikä taho tavoitteet asettaa. On aivan eri asia luoda itse tavoitteita, kuin lähteä täyttämään itselle asetettuja. Vanhemmat, puoliso, yhteiskunta, opiskelu. ja työympäristö ja harrastuksetkin esittävät erilaisia odotuksia ja vaatimuksia jotka on viisainta täyttää, jotta asiat sujuvat jotakuinkin sopusoinnussa. Itselleen asettamat tavoitteet kuitenkin voivat asettaa riman todella korkealle, eikä ole harvinaista, ettei mikään riitä, vaan tavoitteesta tuleekin vain välitavoite ennen jotain parempaa.

Miten tavoitteiden täyttämistä ja täyttymistä tulisi tulkita? Hektinen toimintaympäristömme on todella vaativaa, ja johtaa helposti siihen, että vaikka valmista tulisi määräajassa, niin onnistumisesta ei ehdi iloita, kun jo seuraavaa tavoite on käsillä. Ennen seuraavaa tavoitetta kohti matkatessa, pitäisi kuitenkin pohtia mitä tavoitteeseen pääsy oli vaatinut, mitä se opetti ja kauanko se retki kesti ja millaisia tuntemuksia tuona aikana kävi läpi. Mielekkyyden ja palautumisen kannalta on välttämätöntä saada kokea tyytyväisyyttä saavutuksistaan, ja sen tunteen saavuttamiseen tarvitaan hyväksymistä ja kiitollisuutta tavoitteen asettajalta ja toteuttajalta.

Tavoitetta kohti pyrkiessä kannattaa olla itselle armollinen ja antaa itselleen mahdollisuuden tarpeen vaatiessa muuttaa suunnitelmia. Toisinaan asiat eivät etene ennakkosuunnitelmien mukaisesti, ja silloin on viisainta joko luoda uusi suunnitelma tai kerta kaikkiaan keskeyttää päämäärän tavoittelu. Läpi harmaan kiven yrittäminen on turhaa, jos sen ohittaminen tai ylittäminen on tarkoituksenmukaisempaa. Tavoitteiden suhteen on toisinaan sama kuin elämässä yleensä: tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.