Tavoitteenasettelu keinona vahvistaa sisäistä motivaatiotamme

Motivaatio ohjaa käyttäytymistämme

Kuvittele maailma täynnä ihmisiä ilman minkäänlaista motivaatiota tehdä mitään. Jostain syystä mielikuviini nousee näky niityllä loikoilevasta, heinänkortta nakertelevasta talonpojasta vetämässä lonkkaa samaan aikaan, kun lauma lampaita hänen ympärillään juoksee päättömästi pitkin laidunmaata saavuttaen pian vääjäämättä autoja vilisevän valtatien.

Kärjistettynä uskallan väittää, että ilman motivaatiota kukaan ei saisi mitään aikaiseksi, sillä kellään ei olisi energiaa tai innostusta ryhtyä yhtään mihinkään. Asiat eivät hoituisi eikä millään olisi merkitystä – ei itselle eikä kellekään muullekaan. Motivaatio ohjaa käyttäytymistämme. On tavallista, että teemme asioita, jotka motivoivat meitä. Yleensä hoidamme meitä motivoivat asiat myös huolellisemmin alusta loppuun, olemme sitoutuneempia, pitkäjänteisempiä ja keskittyneempiä, joka näkyy lopulta positiivisella tavalla myös lopputulemassa. Liukkosen mukaan tavoitteenasettelussa motivaatio on se, joka ohjaa käyttäytymistämme asettamamme tavoitteen suuntaan. Juuri tämä tekee tavoitteenasettelusta niin merkityksellistä uuteen projektiin, elämäntapamuutokseen, työ- tai koulutehtävään tai urheilusuoritukseen lähtiessä.  

Motivaatio on yksi tutkituimmista psykologian osa-alueista ja siitä kertovaa kirjallisuutta löytyy lukemattomia määriä. Liukkonen Jarmo määrittelee teoksessaan ”Psyykkinen vahvuus” (2017) motivaation avaimeksi psyykkiseen vahvuuteen. Teoksessa hän käsittelee motivaatiota sekä teoreettisesti, että käytännön kokemusten kautta ja kertoo sen vaikuttavan jatkuvasti ympärillämme sekä ilmiönä, että tiedostamattamme omassa käyttäytymisessämme. Käsitteenä motivaation hän määrittelee seuraavasti: ”Motivaatio on monimutkainen ja dynaaminen prosessi, jossa yhdistyvät ihmisen persoonallisuus, järki, tunteet, sosiaalinen ympäristö sekä meille tärkeät arvostukset”. Ihmiset tavoittelevat jatkuvasti joko omia tai ryhmänsä tavoitteita työpaikoilla, harrastuksissa ja vapaa-ajallaan erilaisten tehtävien ja toimintojen kautta. Tämä tavoitekeskeisyys on tietyntyyppisillä suorittajapersoonilla saattanut pahimmillaan johtaa jopa uupumukseen. Tavoitteenasettelu mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemuksen kannalta on kuitenkin hyödyllistä, ellei lähes välttämätöntä. Kuinka siis asettaa toiminnan tavoitteet niin, että ne ovat riittävän haastavia, mutta kuitenkin saavutettavissa olevia ja konkreettisia?

Erilaisia tavoitetyyppejä

Jarmo Liukkonen kuvailee kirjassaan Psyykkinen vahvuus (2017) tavoitteen asettelua muuttuvana prosessina, joka sisältää erilaisia vaiheita. Nämä vaiheet ovat tavoitteiden asettaminen, arviointi, uudelleen asettaminen ja koko prosessin arviointi. Erilaisia tavoitetyyppejä ovat esimerkiksi tulos-, suoritus- ja prosessitavoitteet sekä visioihin ja unelmiin perustuvat tavoitteet. Tulostavoitteet liittyvät suoraan lopputulokseen ja niitä voivat olla esimerkiksi tuotettujen tuotteiden määrä, tenttiarvosana, ammatillisen tutkinnon saaminen tai jokin rahallinen tulos. Suoritustavoitteet puolestaan liittyvät nimensä mukaan suorituksen parantamiseen mitattavan kriteerin, kuten prosentuaalisen muutoksen mukaan. Fysioterapiassa suoritustavoite voi olla esimerkiksi asiakkaan kunnon kohentaminen, painonpudottaminen tietyllä prosenttimäärällä tiettynä ajanjaksona, kivun vähentymisenä VAS-asteikolla tai vaikkapa urheilijan hapenottokyvyn lisääntymisenä tietyn harjoitusjakson vaiheen jälkeen ennen kisakautta.

Siinä missä edellä kuvatut tulos- ja suoritustavoitteet liittyvät lähinnä määrällisiin tavoitteisiin, niin prosessitavoitteet liittyvät siihen, millä tavalla suoritus tehdään, jotta päästään haluttuun lopputulokseen. Prosessitavoitteita voidaan asettaa opiskeluun, työhön, urheiluun, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen tai oikeastaan mihin vain elämänalueeseen pyrittäessä tyydyttävään elämään.

Hyvin muotoillun tavoitteen yleisiä periaatteita

Jarmo Liukkonen esittelee teoksessaan hyvin muotoillun tavoitteen yleisiä periaatteita, joita ovat muun muassa myönteisyys, konkretia, realistisuus, lyhyet ja pitkän aikavälin tavoitteet, seurausten mielekkyys, kontrollointi, arviointi, strategia sekä tavoitteiden julkituonti. Avaan näitä yleisiä periaatteita hieman enemmän konkreettisten esimerkkien kautta. Myönteisyydessä ongelmat muutetaan tavoitteiksi eli esimerkiksi jos ongelmana on heikko peruskunto, tavoitteena se ilmaistaan hyvänä peruskuntona. Konkreettinen tavoite puolestaan tarkoittaa, että asetettu tavoite on selkeä ja täsmällisesti määritelty. Tällaisia tavoitteita voivat olla yrityksen liikevaihdon kasvu tai kehonpainon aleneminen tietyllä prosentilla jollakin tietyllä aikavälillä. Realistinen tavoite on riittävän haastava, konkreettinen ja saavutettavissa oleva. Omat kyvyt ylittävä, liian haastava tavoite ei motivoi, vaan turhauttaa ja laskee luottamusta omiin taitoihinsa ja kylyihinsä. Liian helppo tavoite ei puolestaan haasta riittävästi synnyttääkseen motivaatiota yrittää.

Lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteista esimerkkinä toimii jo aiemmin mainitsemani, tarkkaa harjoitusohjelmaa toteuttava urheilija. Motivaation säilyttämiseksi harjoittelukautta on jaksotettu, ja jokaisessa osassa keskitytään tietyn osa-alueen kehittämiseen. Tällöin pitkän aikavälin tavoitteena voi toimia jokin suurempi arvokilpailu ja lyhyen aikavälin tavoitteiden kautta voidaan seurata kehittymistä ja edistymistä kohti päätavoitetta. Tavoitetyypeistä tavoitteet on hyvä fokusoida prosessi- ja suoritustavoitteisiin, sillä tulostavoitteet saavat aikaan paineita lopputulokseen pääsemisestä ja ovat usein riippuvaisia ulkoisista tekijöistä. Hyvän tavoitteen piirteisiin kuuluu myös tavoitteen saavuttamiseksi luotu toimintasuunnitelma, jonka edistymistä seurataan ja arvioidaan sekä päivitetään ja muokataan tarvittaessa. Kun tavoitteet on määritelty ne tulisi vielä kirjata, jolloin tavoitteet tulevat julkisiksi, ne koetaan konkreettisesti ja niihin on aina helppo palata.

Mielestäni tavoitteita asetettaessa olisi aina syytä miettiä, mitä seuraamuksia sen toteutumisesta syntyy. Miltä sinusta tuntuu, kun tavoite on toteutunut? Voit haluta kovasti arvostettuun ammattiin, jossa on hyvä palkka, mutta olisi myös syytä pohtia, oletko todella valmis käyttämään suurimman osan ajastasi alan vaatimuksiin: pääsykokeisiin valmistautumiseen, opintoihin, tentteihin ja työnhakuprosessiin? Tavoitteita kohti pyrkiessä tulisi aina miettiä, mitä konkreettisia tekoja ja toimintoja tavoitteen saavuttaminen vaatisi ja nauttisiko itse lopputuloksen lisäksi myös prosessista. Usein prosessin sietäminen on helpompaa, kun päätavoite, jota kohti pyrkii, on asetettu omien sisäisten halujen ja toiveiden pohjalta omaan arvomaailmaan perustuen.

Hyvin asetetut tavoitteet motivaation synnyttäjinä

Meitä jokaista on jo lapsesta asti kehotettu haaveilemaan ja tavoittelemaan unelmiamme. Vanhempana lapsenomaiset haaveet omasta prinsessalinnasta muuttuvat aikuisiällä haaveiksi saada vakituinen työpaikka, perustaa oma perhe tai mahdollisesti rakentaa omakotitalo, jossa on suuri piha. Myös matkustaminen ympäri maapalloa, uuden hienon auton ostaminen, taloudellinen riippumattomuus tai oman yrityksen perustaminen ovat kaikki yhtä valideja haaveita ja päämääriä, joiden eteen teemme töitä päivittäin. Haaveiden ja tavoitteiden saavuttamiseksi tulee tehdä konkreettisia tekoja ja toiminnan tueksi tarvitaan siksi selkeitä ja ennen kaikkea realistisia lyhyen aikavälin tavoitteita.

Tavoitteenasettelun tärkeydestä löytyy paljon esimerkkejä omasta elämästäni sekä opiskeluiden ja harrastuksieni parista. Hyvänä konkreettisena esimerkkinä toimii yrittäjyystiimimme kanssa toteuttamamme myyntiprojekti, jossa myimme ja markkinoimme erään hyvinvointiyrityksen palveluita tavoitteenamme ainoastaan harjoitella myymistä myyntipäivä varten. Tavoitteita myyntituotoille tai oppimiselle ei siis missään vaiheessa asetettu tai selkeästi kirjattu ylös eikä niistä myöskään kunnolla keskusteltu tiimiläisten kanssa yhdessä. Tämä vaikutti suoraan jokaisen tiimin jäsenen motivaatioon ja näkyi lopputuloksessa marginaalisen pienenä tuottona. Toinen esimerkki nousee mieleeni urheilumaailmasta, jossa motivaation säilyttämiseksi harjoittelua tyypillisesti jaksotetaan ja jokaiselle harjoittelujaksolle asetetaan osatavoitteet. Osatavoitteiden toteutumista ja urheilijan taitojen kehitystä seurataan muun muassa erilaisten testien ja muita kehitystä mittaavien mittareiden avulla. Tällöin urheilijan motivaatio ei niin mieluisten harjoitusjaksojen ja harjoitusten läpiviemiseen säilyy tietyn lajin kannalta olennaisen ominaisuuden kehittämistä varten.

Tavoitteenasettelun haasteet ja ratkaisut haasteisiin

Tavoitteiden asettelun tärkeydestä ja hyvästä suunnittelusta huolimatta siihen liittyy aina myös haasteita. Suurimpia ongelma tavoitteenasettelussa ovat tavoitteiden epämääräisyys, runsaslukuisuus, huono seuranta sekä suoritus- ja prosessitavoitteiden puuttuminen. Tavoitteiden epämääräisyys vaikeuttaa niiden edistymisen seurantaa, sillä suurpiirteisiä tavoitteita on vaikea mitata. Ratkaisu tähän on asettaa selkeät tavoitteet eli sellaiset tavoitteet, jotka sisältävät konkreettisia päämääriä. Tällaisia päämääriä voidaan mitata esimerkiksi rahassa, ajassa tai toimintakyvyn muutoksessa.

Tavoitteiden runsaslukuisuus vaikeuttaa ja myös hidastaa edistymisen seurantaa. Tämän takia olisi syytä keskittyä lyhyen aikavälin tavoitteisiin sekä välitavoitteisiin ja lisätä vasta myöhemmin tavoitteita. Tavoitteenasettelussa on myös syytä muistaa aiemmin tekstissä mainitsemani suoritus- ja prosessitavoitteet. Erityisesti työ- ja opiskeluyhteisöissä kiinnitetään huomio herkästi pelkkiin lopputulostavoitteisiin, jolloin lopputulema on joko negatiivinen tai positiivinen. Negatiivisessa lopputulemassa prosessin positiiviset puolet jäävät usein negatiivisten varjoon ja koko prosessi saatetaan nähdä vain epäonnistumisten sarjana. Ilman seurantaa ja palautteenantoa motivaatio laskee, sillä edistymistä ei tehdä näkyväksi eikä kehittymistä pystytä seuraamaan. Lisäksi seuranta auttaa huomaamaan mahdolliset ongelmakohdat tai puutteet prosessin toteutettavuudessa ja tarttumaan näihin ongelmiin. Joskus saattaa käydä niinkin, että tavoitteita on muokattava olosuhteiden tai resurssien muuttumisen pakosta, eli niin sanotuitten ulkoisien tekijöjen takia eikä niinkään itsestä johtuvista syistä.

Lopuksi

Liukkonen perustelee tavoitteenasettelun tärkeyttä elämässä mielestäni hyvin sanoin: “Tavoite luo järjestystä tietoisuuteen ja arkeen lisäten samalla elämänhallinnan tunnetta — Tavoitteenasettelu toimii perusteena motivaatiolla, sillä se ohjaa käyttäytymistämme ja keskittymistämme suoritusten kannalta oleellisiin tekijöihin lisäten omaa kontrolliamme.” Ilman selkeitä tavoitteita ainakin oma elämäni tuntuu kaaokselta, eikä toiminnallani ole mitään järkeä. Kun langat eivät tunnu olevan omissa käsissäni, koko elämältäni puuttuu suunta ja luonteelleni ominainen kontrollintarve ei tule tyydytetyksi.  Tästä syystä kirjaan aika ajoin omia tavoitteitani ylös tarkistaakseni, olenko edelleen menossa niitä kohti päivittäin tekemieni valintojen kautta. Kirjaamalla tavoitteet ylös paperille niihin on aina helppo palata ja päässäni pyörivät haaveet muuttuvat konkreettisemmiksi tavoitteiksi. Palatessani aiemmin kirjaamiini tavoitteisiin, arvioin niitä kriittisesti ja teen niihin tarvittaessa muutoksia perustaen päätökseni vahvasti omaan arvomaailmaani. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ilman omien arvojensa kirkastamista ei voi tietää, mikä on tavoittelemisen arvoista eikä tavoitteenasettelukaan ole siten mahdollista.

Lähteet:

Liukkonen, J. 2017. Psyykkinen vahvuus – Mielen taitojen harjoituskirja. Jyväskylä PS-Kustannus.