Tampere
21 Apr, Wednesday
11° C

Proakatemian esseepankki

Tavoite kertoo syyn olla tiimi



Kirjoittanut: Essi Keränen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Voimana toivo
Sanojen supervoima
Maaret Kallio
Martti Vaalahti
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Kirjoittajat Ida Laaksonen ja Essi Keränen 

 

  

Pohtimassa Apajalle tavoitetta 

 

Olemme Apajassa pohtineet keväällä paljon tiimimme tilannetta, koska yhdessä toimiminen on tuntunut vaikealta ja raskaalta. Toisaalta yhteinen toimintamme on myös ollut lepsua, välinpitämätöntä ja kunnianhimotonta. Meiltä on puuttunut päämäärä eli yhdistävä tekijä, joka motivoisi ahertamaan. Olemme toimineet ennemmin yksilöinä kuin tiiminä, ja se on harmittanut, koska haluaisimme tiimityömme olevan parempaa ja haluttavampaa. Yksilöiltä löytyy kyllä kunnianhimoa, intoa ja halua oppia, mutta emme ole saaneet niitä käännettyä tiimin vahvuuksiksi. Ymmärsimme, että meiltä puuttuu yhteinen tavoite, joka sitouttaisi meidät työskentelemään yhteistä tulevaisuutta kohti. Nyt on pohdittava, mitä haluamme yhdessä juuri tällä porukalla saavuttaa eli mitä ryhdymme tavoittelemaan. 

 

Pidimme pajan Apajan yhteisestä tavoitteesta. Pajan tarkoituksena oli luoda konkreettisia tavoitteita tai ainakin pohja niiden luomiselle. Yhteisen tavoitteen luominen tuntui yllättävän haastavalta ja jopa uuvuttavalta. Ei oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Keskustelun ja tehtävien kautta saimme aikaan hyvän pohjan erilaisilla tavoitteilla, joita voimme nyt yhdessä tarkentaa ja viedä käytäntöön. Pohdimme tavoitteita talouden näkökulmasta, mutta pääpaino oli kuitenkin yhteishengessä ja asenteessa. Positiivinen kassavirta ja final campiin rahan säästäminen ovat selkeitä mitattavia tavoitteita. Oppimiseen, hyvinvointiin ja rohkeuteen liittyvät tavoitteet vaativat vielä konkretisointia, jotta pystymme niitä seuraamaan ja tavoittelemaan. Uskomme, että paras lopputulos syntyy, kun tavoitteisiin palataan aina tasaisesti. Niitä voi myös muovata tiimin tarpeisiin sopiviksi tulevaisuudessa. Ei siis riitä, että luodaan yhdessä tavoite ja kirjataan se ylös. 

 

Tavoite vaatii päätöksen sitoutumisesta 

 

Apajassa päätöksenteko on monesti vaikeaa. Tai jos päätös saadaan tehtyä helposti, siinä on vaikea pysyä. Emme ehkä pohdi tarpeeksi, miksi päätös tehdään, mitä sillä tavoitellaan ja millaisia seurauksia päätöksellä voi olla. Emme pohdi, onko tämä päätös paras keino saavuttaa haluttu asia. Haluamme monesti vain edetä tilanteessa nopeasti eteenpäin. Päätöksissä on tästä syystä vaikea pysyä, koska niille ei ole hyviä perusteluja eivätkä ne siksi tunnu järkeviltä. Martti Vaalahti (2020) sanoo kirjassaan Sanojen supervoima päätösten olevan seurausta luottamuksesta. Päätöksen pystyy tekemään, kun sen mahdollisuuteen toteutua ja toimia voi luottaa. On ymmärrettävää, ettei kaikki tiimissä ole ainakaan heti samaa mieltä päätöksestä, mutta päätös pitäisi kuitenkin olla perusteltavissa koko tiimille, jotta jokainen ymmärtää, miksi siihen päädyttiin. 

  

Luotammeko tällä hetkellä siihen, että nyt muodostamamme tavoite on mahdollista saavuttaa ja että se on tavoittelemisen arvoinen? Tuntuuko tavoitteen pohtiminen siksi vaikealta? 

Vaikka muiden päätösten ei aina tarvitse olla sellaisia, joista jokainen tiimiläinen olisi alusta alkaen samaa mieltä, tavoitteen pitäisi olla sellainen, johon jokainen voi ja haluaa sitoutua. Kevään aikana on ollut aistittavissa toivoa paremmasta yhteistyöstä ja menestyksekkäämmästä liiketoiminnasta, joten uskomme taistelutahtoa tavoitteen saavuttamiseksi löytyvän, kun sopiva tavoite on selvillä. 

 

Hyvän tavoitteen asettamiseksi SMART on loistava työkalu. SMARTin mukainen tavoite on:
 

S – selkeästi määritelty 

M – mitattavissa 

A – aikaan sidottu 

R – realistinen 

T – tavoittelemisen arvoinen 

 

Samat ominaisuudet voisivat toimia aiempia päätöksiämme tarkastellessa. Miksi päätös oli toimiva tai miksi siinä ei pysytty? SMARTin neljä ensimmäistä kohtaa ovat helposti määritettävissä koko tiimin kesken samalla tavalla ymmärrettäviksi, mutta viides ja viimeinen kohta tavoittelemisen arvoinen” onkin erittäin subjektiivinen. Jokainen kokee eri tavalla, mikä on tavoittelemisen arvoista. Toisaalta se on kohdista juuri se, jonka tarkoitus on yhdistää meitä. Aiemmat kohdat ovat työkaluja tavoittelemisen arvoisen tavoitteen arvioimiseen ja saavuttamiseen. 

 

Esimerkiksi lukukausittainen tavoitteemme jokaisen kirjoittamasta 20 esseepisteestä on selkeä, mitattavissa, aikaan sidottu ja realistinen, mutta tavoittelemisen arvoinen vaatii jokaiselta henkilökohtaisen motivaation. Motivaatiota ei voi siirtää tiimiläiseltä toiselle, jokaisen on löydettävä itsestään halu saavuttaa tämä kaikille sama tavoite. Esseepisteiden kohdalla ”tavoittelemisen arvoinen” -kohta voisi täyttyä jo pelkästään siksi, että se on osa pakollisia opintojamme emmekä valmistu ilman esseiden kirjoittamista. 

 

SMART pakottaa asettamaan selkeät raamit, jotka jokaisen on väkisinkin ymmärrettävä samalla tavalla. Täten vältytään väärinkäsityksiltä eikä jätetä tilaa henkilökohtaiselle tavalle tulkita yhteinen tavoite, vaan varmistutaan yhteisestä sävelestä. Aikaan sidottu -kohta kannustaa asettamaan aikarajan, jolloin tavoite on haluttu saada täytettyä. Tässä auttaa myös välitavoitteiden asettaminen, jotka osaltaan pilkkovat tavoitetta entisestään selkeämmäksi, aikataulutetummaksi ja huomataan, onko tämä taitoihin ja mahdollisuuksiin nähden realistista saavuttaa. Tavoite vaatii rehellisyyttä. On uskallettava rohkeasti tarkastella, millainen tavoite aidosti motivoi ja mitä juuri meidän on tehtävä päästäksemme siihenTavoitteen toteutuminen vaatii aina myös sen seuraamista eli mittaamista, jotta voidaan tarkastella, miten tavoite on toteutunut. 

 

 

Tekoja tulevaisuuden eteen 

 

Tavoitteiden ja toiminnan välinen yhteys on tärkeä ymmärtää. Toiminnan ja tekojen avulla tavoitteet ovat saavutettavissa. On tärkeää pohtia tiimin tavoitteiden rinnalle tekoja, joita tavoitteen saavuttaminen vaatii. Esimerkiksi millaisia projekteja haluamme Apajana tehdä ja millaisia tavoitteita niille on asetettava yhteisen tavoitteen näkökulmasta. Minkälainen toiminta vie meitä kohti yhteistä tavoitetta? Toiminnan ja tavoitteen välissä kulkee myös subjektiivinen näkemys asioiden merkityksestä ja tärkeydestä. Usein subjektiivinen näkemys korostuu myös projekteissa. Toinen näkee projektin hyvin merkittävänä osana yhteistä päämäärää, toiselle päämäärä näyttäytyy erilaisena. Siksi projektien tavoitteet ja tulevaisuuden haaveet ovat osa Apajan tulevaisuutta.  

 

Tavoitteen pohtiminen yhdessä on jo itsessään opettavainen ja tärkeä kokemus, koska se pistää meidät pohtimaan, miksi kukin meistä on päätynyt tähän tiimiin. Meidän on jaettava omia tavoitteitamme ja odotuksiamme yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tradenomitutkintoa kohtaan. Yhteistä tavoitetta pohtiessa kannattaa jakaa omia unelmia, toiveita itseä ja toisia kohtaan, kertoa haasteista ja korostaa tiimistä löytyviä vahvuuksia. Apajassa emme ehkä ole tarpeeksi tietoisia toistemme saatikka omista vahvuuksistamme emmekä siksi hyödynnä niitä täydellä potentiaalilla. 

  

Puhumme usein, että emme ole tyytyväisiä liikevaihtoomme, mutta emme ole kertaakaan ehdottaneet ääneen, millaista liikevaihtoa haluaisimme tavoitella. Tässä korostuu selkeän määränpään tärkeys. Toimintaa ei voi viisaasti arvostella, jos tavoite ei ole kaikille kirkas. On helppoa sanoa, että jatkossa pitäisi tehdä enemmän rahaa ja kannattavampaa liiketoimintaa, mutta todellinen työ on realistisen liikevaihto- ja -voittotavoitteiden asettamisessa. Se vaatii rohkeutta, kunnianhimoa, perehtymistä mahdollisuuksiin, laskelmia ja tavoitteen pilkkomista välitavoitteisiin. Tämänkin jälkeen työ on vielä toden teolla käynnissä, kun tavoitteen saavuttamista on mitattava ja johdettava. 

  

Kun saamme tavoitteen selville, on rehellisesti tarkasteltava, onko tiimimme toiminnassa jotain, joka sotii sitä vastaan. Jos tavoite on aidosti tavoiteltavan arvoinen, sitä vastaan sotivien tekijöiden toimintaa on muutettava tai niitä on karsittava pois. 

 

Yhteisen tavoitteen rakentaminen voi lähteä tiimiläisten odotuksista ja toiveista. Mitä haluamme Apajana saavuttaa, olemmeko samalla viivalla tai tarvitseeko meidän olla. Koulusta valmistuminen on tavoite siinä missä muutkin Apajaa koskevat tavoitteet. Osa saattaa tavoitella projektia, jonka kautta Apajan toiminta voisi jatkua myös valmistumisen jälkeen. Odotukset ja toiveet ovat kuitenkin hyvin hiljaisia, eikä niitä uskalleta tai aina osata sanoittaa muille. Juuri nämä toiveet ovat merkittävä osa tulevaisuuttammetavoitteitamme ja toimintaamme 

 

 

Vain ymmärrettävää toimintaa voi muuttaa 

 

Maaret Kallion (2020) mukaan vain ymmärrettävää toimintaa voi muuttaa ja muutos on aina uusi mahdollisuus. Tämä ajatus kuvastaa hyvin myös Apajan tilannetta. Tällä hetkellä haluamamme muutos vaatii nykytilanteen ymmärrystä. Muutoksessa ja meissä on havaittavissa toiveikkuutta, sillä uskomme, että muutos on mahdollinen ja luo uusia mahdollisuuksia. Tiimin muutosvaiheissa helposti kyseenalaistetaan myös yksilöiden toimintaa. Mikäli tiimiläisessä halutaan nähdä muutosta, on nykytilanne ensin kerrottava palautteen kautta ymmärrettävästi.  

 

Jokaisella meistä on luonteenpiirteitä, joihin liittyy myös paljon uskomuksia ja kokemuksia. Osa luonteen ominaisuuksistamme ovat muodostuneet toimintatavoiksi. Opittuja toimintatapoja hyödynnämme erilaisissa tilanteissa, joissa toimintatapa on osa selviytymiskeinoamme. Esimerkiksi perfektionismi tai ujous ovat tapoja suojella itseä eikä niinkään luonteenpiirteitä. Oman toiminnan ymmärrettävyys lähtee itsestä ja itsetutkiskelusta. Muiden antama usko palautteen kautta luo yksilölle toivoa kehityksestä. Palautteenantamisen kautta voimme mahdollistaa oletusten purkautumisen itseämme ja muita kohtaan. Aina yksilöllä ei kuitenkaan ole keinoja muuttaa toimintaansa, vaikka palaute olisikin hyvin ymmärrettävä ja oikein kohdistettu. (Kallio, 2020). 

 

Tiimiimme kohdistuu samanlaista oletuksia ja odotuksia kuin meillä on itsestämme ja toisistamme muodostunut. Monesti kuulee sanottavan, että olemme “mähmijätiimi” tai tiimi, jonka “johtaminen on mahdotonta”. Näihin lauseisiin on helppo jäädä jumiin ja muutos vaatii näiden oletusten rikkomista. Mistä nämä oletukset tulevat ja miksi?  

 

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan sanoilla on vaikutus siihen, miten identifioimme itsemme ja identiteettimme puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka ihminen oppii. Esimerkiksi jos ihminen kuulee jatkuvasti, että hän ei ole hyvä matematiikassa, puhe saattaa tarttua hänen sisäiseen puheeseensa ja hän alkaa identifioida itsenä henkilöksi, joka ei vain ole hyvä matematiikassa. Todellisuudessa hänellä olisi siihen hyvät mahdollisuudet, mutta identiteetti on tehnyt oppimisesta haastavaa. Jos Apajassa toistamme jatkuvasti olevamme ”mähmijätiimi” tai vaikka tekevämme aina huonoja päätöksiä, puheesta alkaa hiljalleen tulla totta. Rakastumme luokitteluun ja puolustaudumme huomaamattamme sen taakse. Saarikivi sanoo oppimisen olevan aivojen muutosta. Aivot mukautuvat siihen, mihin niitä käyttää. (Saarikivi, 2019.) Meillä on siis mahdollisuus esimerkiksi oppia tekemään päätöksenteosta toimivampaa, jos asennoidumme niin ja aloitamme treenaamisen päätösten parissa. On turhaa toistella negatiivissävytteisesti, millaisia olemme, jos emme tiedä, millaisia haluaisimme olla emmekä tee mitään muuttuaksemme.  

  

Oppiminen on vuorovaikutusta. Ihmiset hakevat toisilta vahvistusta, toiminko oikein vai väärin. Sama ilmiö on totta kai huomattavissa Apajassa. Keskustellessa etsimme eleitä ja ilmeitä toistemme kasvoilta hakeaksemme myötätuntoa. Saarikivi kertookin empatian olevan vuorovaikutuksen mahdollistaja. (Saarikivi, 2019.) Vuorovaikutustaidoilla tarkoitetaan yhdessä toimimista sekä kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä tai tekoja toisten kanssa. Vuorovaikuttamisessa keskeistä on vastavuoroisuus eli kaikki osapuolet antavat panoksensa yhteiseen keskusteluun tai toimintaan. (Mieli ry.) 

 

 

Jokainen johtaa tavoitetta 

 

Kuten mainitsimme, Apajassa on puhuttu paljon siitä, että tiimimme johtaminen on vaikeaa. Olisi tietenkin ihanaa keksiä tähän ratkaisu. On pohdittava, mitkä seikat tähän johtavat ja mitä voisimme tehdä toisin. On ahdistava ajatus ja tämänhetkinen tosiasia, että puoli vuotta kestävän johtajan roolin jälkeen johtajamme ovat olleet uupuneita. Mikä johtamisesta tekee vaikeaa? Tiimiä on vaikea johtaa, kun siltä puuttuu tehtävä ja tavoite. Tiimiltämme puuttuu syy olla tiimi. Yhteisen liiketoiminnan tulisi olla yhdistävä tekijä jokaiselle Proakatemian tiimille, mutta Apajassa emme ole vielä päässeet siihen tarpeeksi käsiksi. 

  

Emme ole tarpeeksi kuulleet johtajilta palautetta tai kokemuksia tiimimme johtamisesta. Tiedämmekö jokainen, millaisia johdettavia olemme? Entä mitä voisimme johdettavina tehdä toisin, jotta meitä olisi helpompaa johtaa? Haasteena ovat myös erilaiset odotukset johtamista kohtaan. Emme ole yhdessä määritelleet johtajien tehtäviä, joten heidän on vaikea tietää, miten voisivat rooliaan suorittaa. Käsityksemme ja kokemuksemme johtamisesta ovat erilaisia. Ehkä olisi tarpeen yhdessä keskustella, millaiseksi miellämme hyvän johtamisenmillaista johtamista kukin kaipaamme ja millaista johtamista tiimiimme haluamme. 

  

Kyse on myös siitä, miten organisaatio määrittelee ja priorisoi johtamisen. Näemmekö johtamisen arvon? Yritämmekö kehittää tiimimme johtamista tarpeeksi sinnikkäästi? Projektien johtaminen on selkeämpää, koska tavoite on selkeämmin koko projektitiimin tiedossa ja projektin johtajan on helppo omaksua se omaksi johtamistavoitteekseen. Tiimiä johdettaessa johtajan on itse määriteltävä omat tavoitteensa johtamiskaudelleen ja hyväksyttävä, ettei aika riitä kaikenlaisiin muutoksiin. Tiimin johtamisessa ei voi ikinä päästä maaliin, sillä tiimi ei tule valmiiksi samoin kuin projekti. Yhteisesti tiedostetut raamit johtamiselle ja johtajan tavoitteiden tiedostaminen laskevat paineita johtamiselta. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen (2019) mukaan paineet estävät hyvää johtamista. Siksi johtamisesta tulisi tehdä koko tiimin yhteinen asia. 

  

Johtaminen ei myöskään katso titteliä. Jokainen tiimiläinen voi osaltaan johtaa. Johtaminen on vastuutehtävä, jota ei anneta, se otetaan (Vaalahti, 2020). Jokainen voi toiminnallaan johtaa tiimiä eteenpäin ja tukea muita tekemään samaa. Tiimissä vastuu on yhteinen, joten olisi vastuutonta odottaa johtamista pelkästään muilta. Kun näkee jotakin muutettavaa, on siihen tartuttavaMeistä jokainen opiskelee tiimijohtamista ja jokaisen on saatava kokemus johtamisesta. Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten kukin meistä mieltää itsensä johtajana. Millaisia johtajia haluaisimme olla ja millaisia koemme jo nyt johtajina olevamme? Entä millaisissa olemme kokeneet johtavamme tiimiä, vaikka tittelimme ei olisi ollut johtaja? 

 

 

Henkilökohtaiset tavoitteet yhteydessä yhteiseen tavoitteeseen 

 

Olemme kevään aikana ottaneet käyttöön tiimiläisten viikkotavoitteiden kuulemisen kyselyn muodossa. Viikkopalaverin alussa jokainen kertoo viikkonsa tavoitteen, ja pääsikö edeltävän viikon tavoitteeseen. Tavoitteen pitää motivoida ja kannustaa, sillä sopivan haastava tavoite saa aikaan onnistumisen kokemuksen. Tiimiläisten tavoitteet ovat usein melko itsestään selviä, eikä niistä aina välity haastavuus tai yrittäminen. On helppo jakaa tavoite muille, joka tuntuu itselle helposti saavutettavalta. Esimerkiksi “kirjoitan yhden esseen tällä viikolla” on hyvä tavoite, mutta ei välttämättä haasta yksilöä tarpeeksi tekemään töitä esseen eteen. Yksilöiden tavoitteet ovat koko tiimin tavoitteita. Kannustamalla yksilöitä haastamme toinen toisiamme kohti kehitystä ja menestystä. Jos viikko toisensa jälkeen on ok kertoa tiimille helppo tavoite, on helppoa myös pysytellä mukavuusalueella.  

 

Pidemmän aikavälin tavoitteet haastavat yksilöä enemmän kasvamaan ja kehittymään kuin tämänhetkiset viikkokohtaiset hyvin matalat tavoitteet. Mitä jos jakaisimme toisillemme kuukauden tavoitteet ja kannustaisimme ja rohkaisimme yksilöä kohti tavoitetta. Minkälainen potentiaali meissä on? Mikäli haluamme pitää yhtenä Apajan tavoitteena opin ja uskalluksen kerryttämisen, on yksilöiden tavoitteiden oltava myös korkeammalla. Varmasti jokaisella Apajassa on suuria tavoitteita, mutta niitä ei vain ole jaettu tiimin tietoisuuteen. Oppimissopimus toimii hyvin omien oppimistavoitteiden jakamisen työkaluna. Pidemmän aikavälin tavoitteen jakaminen voi auttaa tiimiläistä tekemään viikkokohtaisia tavoitteita.  

 

Yhteinen tavoite ja päämäärä yhdistää myös projektitiimejä, sillä se ulottuu projekteihin ja tiimiläisiin asti. Viikkopalaverissa jaamme kuulumisia projekteistamme, mutta aina se ei tunnu merkitykselliseltä. Yhteinen tavoite antaa pohjan myös projektien tavoitteiden luomiselle ja sovittamiselle osaksi Apajan päämäärää. Tällä hetkellä projektit tuntuvat irrallisilta ja yhdistävä tekijä puuttuu.  

 

 

Supervoimanamme tunteet 

 

Aiemmin mainittujen muiden tiimissämme vallitsevien uskomuksien joukkoon on kuulunut myös Apajan kutsuminen ”tunnetiimiksi”. Tiimissämme on näytetty paljon tunteita ja välillä on tuntunut, että se on haluttu yrittää kääntää heikkoudeksi. Tunteiden näkyminen ja herkkyys ovat kuitenkin tiimimme tärkeä voimavara. Tunteilla on nimittäin tärkeä viesti. Psykologi Hanne-Leona Luomajoen mukaan tunteet pyrkivät herättämään meidät ja saamaan aikaan toimintaa. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja tunteet tarttuvat helposti hakiessamme toisiltamme vahvistusta esimerkiksi tilanteissa, joissa pohdimme, miten tässä pitäisi toimia tai mitä tällaisesta pitäisi ajatella. (Luomajoki, 2020). 

  

Martti Vaalahden sanat kirjassaan Sanojen supervoima ”herkkiä sanotaan heikoiksi, vaikka suurin vaikutusvalta on heillä, jotka näkevät tarkemmin” herättävät ajattelemaan, olemmeko pohtineet tiimistämme löytyvän herkkyyden ominaisuuksia tarkemmin. Tiimitoiminnassa ihmisten erilaisuus on aina rikkaus ja siihen tiimin vahvuus perustuukin, kun jokainen tuo omat vahvuutensa yhteiseen käyttöön. Tunneherkkien on opeteltava tunnistamaan, mitkä tunteet kuuluvat heille itselleen ja mitkä muille, jotta tunnekuorma ei kasva liialliseksi. Sama vinkki päätee kuitenkin jokaiseen tiimiläiseen mielipiteiden suhteen. Onko tämä oikeasti minun mielipiteeni vai tuon, jonka kanssa haluan olla samaa mieltä? Jotta tiimityö motivoisi meistä jokaista, on jokaisen oltava rehellinen sen suhteen, mikä aidosti juuri itseä innostaa ja kiinnostaa. 

  

Epävarmuus tulevasta aiheuttaa stressiä. Kun yhteinen tulevaisuus tuntuu epävarmalta, saattaa nousta ajatuksia, onko millään sitten mitään väliä. Epävarmuus omasta tekemisestä helposti kohdistuu epävarmuutena tiimiä kohtaan. Yhteisen merkityksen puutos ja loogisuuden uupuminen uuvuttaa toisia merkittävästi, siksi selkeyttä ja yhteistä säveltä tarvitaan. Meidän on huomioitava, että tiimin toiminta vaikuttaa tiimin jäseniin eri tavoin. Epävarmuuden sietämistä voi treenata, ja siinä tärkeää on vastavuoroinen tukeminen eli empatia toistemme erilaisia tilanteiden käsittelytapoja kohtaan. Epävarmuuden hyvä puoli lienee siinä, että se laittaa pohtimaan omaa toimintaa ja antaa mahdollisuuden kehittää sitä. Epävarmuus saa etsimään uusia toimintatapoja ja ratkaisuja, sillä se viestii, että tällaisenaan asia ei toimi. Epävarmuuden aiheuttama tunnevaltainen ajattelu saa helposti ajattelemaan, että tämän ajatuksen on oltava totta, koska minusta tuntuu tältä. Tällöin olisi tärkeää osata pohtia, kertooko tunne oikeasti siitä, miten asia todellisuudessa on, vai yrittääkö tunne mahdollisesti viestiä jostain muusta. (Luomajoki, 2020). 

  

Tavoitteen luominen ja nykytilanteen rehellinen tarkastelu todennäköisesti yhdistää meitä tiiminä, kun ymmärrämme Apajaa taas paremmin. Henkilökohtaisten tiimiin kohdistuvien toiveiden avoimesti kertominen ja kuuleminen voi olla yhdistävä, yhteinen kokemus, jonka avulla ehkä osaamme yhdistää voimamme parempaa tulevaisuutta tiimillemme tavoitellessamme. Meidän tulisi tiiminä rohkeasti keskittyä juuri meille tärkeisiin asioihin ja hyödyntää todellista potentiaaliamme sellaisiin tavoitteisiin, joita rehellisesti haluamme ja uskomme voivamme saavuttaa. 

 

 

 

 

 

Lähteet: 

 

Hakanen, J. tutkimusprofessori. 2019. Johtaminen on palvelutehtävä. Havaintoja ihmisestä. Podcast. Yle Areena. 31.1.2019. Kuunneltu 12.4.2020. 

 

Kallio, M. 2020. Voimana toivo. Äänikirja Storytel-kirjapalvelussa. WSOY. Helsinki. 

 

Luomajoki, H. psykologi. 2020. Voimme auttaa toisiamme jaksamaan epävarmuutta. Havaintoja ihmisestä. Podcast. Yle Areena. 2.4.2020. Kuunneltu 3.5.2020. 

 

Mieli ry. Vuorovaikutustaitoja voi oppia. Blogi. Luettu 4.5.2020. https://mieli.fi/fi/mielenterveys/ihmissuhteet/vuorovaikutustaitoja-voi-oppia 

 

Saarikivi, K. aivotutkija. 2019. Miten aivot oppii? Mitä vielä, Ronja Salmi? Podcast. Yle Areena. 13.5.2019. Kuunneltu 18.4.2020. 

 

Vaalahti, M. 2020. Sanojen supervoima. E-kirja BookBeat-kirjapalvelussa. WSOY. Helsinki. 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close