Tampere
01 Dec, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Tässä hetkessä, juon kahvia



Kirjoittanut: Sanna Tahlo - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on < 1 minuutti.

Tässä hetkessä, juon kahvia

Olen aiemminkin kirjoittanut hengityksestä ja läsnäolosta. Ne ovat asioita, mitkä ovat tällä hetkellä pinnalla ja trendikkäitäkin avainsanoja niin työ- kuin vapaa-ajan elämässäkin. Tällä kertaa, kun kahvikupin ääressä selasin vanhoja lehtiä ja leikkasin sivuja muita tarkoituksia varten, niin repäisin myös yhden sivun eri kasaan.

Siinä lukee isoin kirjaimin hiljentyminen avaa mielen.

Meditaatio on läsnäoloa tässä hetkessä ja tietoiseksi tulemista.

Vaikka nämä sanat – meditaatio, läsnäolo, hengitys ovat yhä enemmän pinnalla, niin ymmärrämmekö niiden merkityksen? Tässä revityssä sivussa sanotaan se jotenkin helposti – kun juon kahvia, juon kahvia. Kun kävelen, niin todella vain kävelen.

Syyllistyn itsekin usein siihen, että yritän tehdä monta asiaa kerralla. Kun kaikista tehokkainta, viisainta ja sitä kuuluisaa, merkityksellistä läsnäoloa edistävää olisi keskittyä yhteen asiaan kerralla, tehdä yksi asia kerralla. Juoda kahvi rauhassa, ei maksaa laskua, vastata puhelimeen ja laittaa tiskikonetta päälle samaan aikaan. Juoda vain kahvia.

Meditaatio lievittää stressiä, ahdistusta, helpottaa kipuja ja vähentää levottomuutta. Se ei ole taikatemppuja tai mitään ihmeellistä huuhaata. Se voi olla kahvin juomista ja keskittymistä siihen hetkeen. Se voi olla myös jatkuvaa – meditointia ryhmässä, joogassa, kotona tai miten se jokaiselle tuntuukaan mielekkäältä. Sitä kannattaa kokeilla ja nauttia pienistä muutoksista ja oivalluksista.

Itse aloitin tammikuun alussa joogan alkeet, jossa huomasin, että keskitymme fyysisten harjoitusten lisäksi juurikin hengitykseen, rentoutukseen ja joissain joogalajeissa ja osissa myös meditaatioon. Olen inspiroitunut. Niin. Voisiko olla mahdollista saavuttaa ulkoisista asioista riippumaton onnellisuus tietoisella läsnäololla?

 

 

 

Tiivistetty versio julkaistu Linkedinissä 20.1.2019.

Kommentit
  • Karoliina Kovalainen

    Ihanan lyhyt ja ytimekäs, mutta silti merkittävä teksti. “Tässä hetkessä, juon kahvia.” Monesti arjen pienet rauhottumishetket pääsee unohtumaan ja stressi tuntuu moninkertaistuvan, kun ei anna itselleen lupaa vain olla. Vain juoda sitä kahvia. Oon itsekin miettinyt monesti, että olis ihan mahtavaa kokeilla joogaa tai meditaatiota, mutta se tuntuu nimenomaan siltä “huuhaalta”. Ehkäpä tästä tekstistä inspiroituneena haastan itseni menemään tuollaiselle mukavuusalueelle, joka on kuitenkin toistaiseksi epämukavuusalue! Sun tekstit on vaan huippuja.

    23.1.2019
  • Kiia Innanmaa

    Ihana essee! Luin hiljattain tätä edeltävän esseen, jonka kirjoitit ja pakko sanoa, että ihana huomata, miten erilaiselta tämä teksti siihen verrattuna tuntuu ja kuulostaa. Hymyilin, kun luin “olen inspiroitunut” -kohdan. Ihanaa, jos sinusta tuntuu juuri nyt inspiroituneelta!
    Mutta, täällä ilmoittautuu multitaskaaja! Mä esimerkiksi hyvin harvoin pesen hampaita, niin että vain pesisisin hampaita. Aina on some tai sähköpostit tai jotain muuta samaan aikaan toisessa kädessä. Harvoin myös syön, niin että ihan vain söisin. Nytkin mulla on mun ruoka tässä edessä samalla, kun lueskelen ja kommentoin esseitä. Olen tosin yrittänyt vähän opetella tästä pois: sen sijaan, että tekisin viittä asiaa yhtä aikaa, on mulle välillä saavutus, jos keskityn vain kahteen asiaan yhtä aikaa.
    Oon kuitenkin samaa mieltä sun kanssa siitä, mitä tässä esseessä läsnäolosta kirjoitit. Siksi yksi mun teemoista tänä vuonna onkin yhteen asiaan keskittyminen.
    Se on ollut mulle helppoa aina silloin, kun vietän aikaa läheisten kanssa. On helppo vaikkapa poikaystävän kanssa ihan vain syödä, ilman että pitää selailla somea tai tehdä töitä samalla. Mutta olisi kyllä ehkä ihan tervettä, että aikuinen ihminen voisi tehdä niin myös yksin.
    Olen yrittänyt harjoitella tätä jättämällä puhelimen toiseen huoneeseen, kun pesen hampaita. Kuulostaa niin typerältä kirjoittaa jotain tällaista, mutta etenen pienin askelin. Ehkäpä voisin jonain päivänä kokeilla syödä, niin että vain syön. Istua alas ruokapöydän ääreen, jättää läppärit ja kirjat ja puhelin toiseen huoneeseen ja ihan vain keskittyä siihen syömiseen.
    Kiitos inspiraatiosta!

    23.1.2019
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close