Mikä on opiskelijalle sopiva elintaso? Missä vaiheessa voi olla tyytyväinen omaan elintasoonsa? Mistä terve kunnianhimo muodostuu ja mikä sen rajana on? Siinä muutamia kysymyksiä, mitkä ovat pyörineet päässäni, kun olen miettinyt omaa ja tiimini rahantuloa viimepäivien aikana.

Saavuttaakseen edes jonkinlaisen elintason ja ollessaan valmis tinkimään asioista, voi Suomessa opiskellessa elää pelkästään kelan maksamalla rahalla. Se ei välttämättä ole kovin hääviä, mutta se on mahdollista. Kun tottuu tuohon kelan mahdollistamaan ”Tää on ihan ok” olotilaan, saattaa se helposti heijastua muuhunkin tekemiseen. Ihminen passivoituu, kun ei hänen tarvitse tehdä mitään elantonsa eteen.

Yrittäminen puolestaan on erittäin kärkkäästi rahan/töiden haalimista selviytymistä varten. On tehtävä tietty määrä tulosta, jotta saa katettua tarvittavat menot ja itsekin vielä syötyä. Kaikki mitä sitten jää noiden menojen jälkeen on vain plussaa. En osaa oikein pukea sanoiksi ajatuksia noiden kahden asian yhdistämisestä. Akatemialla ollessani olen huomannut, miten helppoa halutessaan on saavuttaa tuo sama ”tää on ihan ok”. Kelan maksamilla rahoilla ja tiimin vaatimaan puskuriin pääsemisellä on mahdollista saavuttaa tuo ”tää on ihan ok” olotila, joka mielestäni passivoi ihmisiä tuloksen tekemisessä. Toki akatemialla ei ole tarkoitus tehdä pelkästään rahaa, silti asioita tekemällä rahan on usein luontaista seurata perässä. Mulla millä ihmisille saisi löytäisi innostuksen tuloksen tekemiseen vai onko tuloksen tekeminen ylipäätään oleellista akatemian aikana?

Itselleni usein toimiva vaikkakin ei niin hyvä motivaattori on ollut pakko. Olen tietoisesti luonut itselleni elintason, jonka kuukausittaiseen kattamiseen eivät riitä kelantuet. Näin ollen minun on palkkatöiden ja akatemiaprojektien turvin tuotava kuukausittaista rahavirtaa. En silti pidä tätäkään tapaa kovin hyvänä, sillä äkilliset isot menot heiluttelevat omaa talouttani toisinaan. Palkkatyöt myös syövät aikaa muulta oppimiselta, mutta toisaalta toisinaan myös opettavat jotain pientä.

Tämän lauseen aloittaessani on kulunut noin kuukausi siitä, kun kirjoitin tuon yllä olevan osuuden. Ja ilokseni on myönnettävä, että kehitystä on tapahtunut kaikilla rintamilla. Henkilökohtainen talous sekä tiimin rahanteko ovat molemmat ottaneet askelia oikeaan suuntaan ja talousasioista on käyty muutamia hyvä keskusteluja. Ihmisten motivaatio löytyy selvästi nopeastikin, kun sen vaan saa kanavoitua yhteisten tavoitteiden ympärille. Näin ollaan myös saatu luotua rakenteita, joiden uskon vahvasti tukevan oppimista, mutta tuovan myös hyvin rahaa. Olen hyvin tyytyväinen nykyisestä suunnasta.