Essentialism – The disiciplined Pursuit of Less on ajattelua ruokkiva teos. Kirjassa pureudutaan siihen, kuinka voimme valinnoillamme muuttaa omaa arkeamme ja ajatteluamme. Kaksi näkökulmaa, joiden kautta Mckeown maalaa teoksessaan kuvaa elämästä ovat: Essentialisti ja non-essentialisti. Eli henkilö, joka keskittyy tärkeimpään ja tämän vastakohta, jolla ei ole tavoitetta kirkastettuna.

Essentialisti

Ymmärtää, ettei kaikkea voi saavuttaa. On valittava mihin asettaa aikansa ja resurssinsa saavuttaakseen tavoitteensa. Vain pienellä osalla asioita on todella oikeaa merkitystä. Valintoja pohtiessaan hänen mielessään on kysymys ”Mitä vaihdan, jos valitsen tämän?” Jokainen sanottu kyllä on ”ei” jollekin toiselle asialle. Resurssit ovat meillä kaikilla rajatut.

Non-essentialisti

Ajattelee kaiken olevan yhtä tärkeää. Hän ajattelee, että hänen on tehtävä kaikki. Kysymys, jota hän pohtii, on kuinka hän saa kaiken mahdutettua kalenteriinsa. Sen sijaan, että hän miettisi, mitä myöntyminen toisten pyyntöihin maksaa, hän lupaa toimia pyydetyllä tavalla. Suorittaa halutun tehtävän. Lopputuloksena on joko kesken jäänyt tehtävä, tai viimemetreillä väkisin kasaan painettu tuotos.

Siinä missä essentialisti pysähtyy ajattelemaan, mikä todella on tärkeää ja vastaa kyllä vain niihin asioihin, jotka vievät eteenpäin ja saavuttaa tavoitteitaan pysyen kontrollissa, non-essentialisti ottaa lautaselleen liikaa ja antaan työn jälkensä kärsiä. Hän tuntee olonsa väsyneeksi ja lamautuu ylisuuren taakan alle.

”Jos et priorisoi elämääsi, joku muu tekee sen.”

Hauska fakta sanan prioriteetti historiasta on, että sanan syntymisestä, tai sen ensimmäisitä kirjatuista merkinnöistä 1400-luvulta alkaen seuraavat viisi sataa vuotta sanaa prioriteetti käytettiin ainoastaan yksikössä. Vasta 1900-luvulla sanasta on tullut monikko. Kuvittele ”prioriteetteja” seuraavan esimerkin kautta:

Kuvittele sen kaltainen aurinko, jota lapsena paperille piirsimme. Ympyrä, josta lähtee yhtä pitkiä viivoja jokaiseen eri suuntaan. Kuvittele seuraavaksi, että nämä auringonsäteitä esittävät viivat kuvaavat sinun energiaasi, ja aikaansaamistasi. Viivojen yhteispituus on vakio. Aikaa, energiaa ja muita resursseja ei ole loputtomasti. Kuvittele nyt, että karsisit näistä viivoista pois kaikki ylimääräiset suunnat siten, että ”auringosta” lähtisi vain yksi säde. Katkeamaton viiva, joka on yhtä pitkä, kuin viereisen auringon kaikki lyhyemmät viivat yhteensä. Kuvittele, että se kuvaisi kehittymistäsi ja edistymistäsi elämässäsi, ammattitaidossasi, tai niissä projekteissasi, joita sinun olisi saatava aikaan. Siksi sinun on opittava priorisoimaan ja ajattelemaan kuten essentialisti, jos haluat saada elämääsi niitä onnistumisia, joita muiden elämistä seuraamme. Erinomaisuus vaatii työtä ja toistoja.

Peter Drucker on sanonut, että ihmiset ovat tehokkaita, koska he osaavat sanoa ei. He sanovat ”tämä ei ole minulle.”Kirjassaan pura rutiinit atomeiksi James Clear puhuu siitä, kuinka rutiinit tuovat elämäämme menestystä. Kuinka niiden tuomat tulokset kertautuvat, ja kuinka niihin pääsemiseen vaaditut uhraukset eivät näy ulos. Kun vettä kuumennetaan muutos nollan ja yhdeksänkymmenenyhdeksän celsiuksen välillä ei tuo näkyviä muutoksia. Kun lämpötila kasvaa yhdellä asteella, alkaa vesi kiehumaan. Tämä on se kohta, kun he, jotka eivät ole todistaneet aiempia yhdeksääkymmentä yhdeksää askelta sanovat sen tapahtuneen yhdessä yössä.

Se, että valitsemme olla aikamme kanssa tarkoituksenmukaisia maksaa meille. Se maksaa ajaltamme kaikki ne muut vahtoehdot, joita ajallamme voisimme tehdä. Se voi maksaa meille pidettynä olemisen, mutta tuo mukanaan kunnioitusta. Omat rajasi ovat aidat tontillasi, kukaan muu ei aseta niitä puolestasi. Jos et halua naapurin koiran paskantavan pihatiellesi, rakenna aita.

Mckeown kirjassaan kuvaa kaksi eri huippupistettä, kun vastaukset kysymyksiin: miksi, mitä ja milloin vaihtuvat.

Suurin mahdollinen turhautuminen:

Miksi: se on suosittua

Mitä: kaikki

Milloin: Nyt heti

Näiden kolmen asian leikkauspisteessä on suurin mahdollinen turhautuminen.

Suurimman työpanoksen huippukohta:

Miksi: oikea syy.

Mitä: oikea asia.

Milloin: oikeaan aikaan.

Kun nämä leikkaavat, suoritat suurimmalla mahdollisella tasolla.

Jotta voimme alkaa elää elämää, jolla koemme olevan merkitystä, meidän on oltava tarkoituksenmukaisia aikamme suhteen. Herkästi tästä tulee sävy siitä, että tärkeää on olla uraohjus, rikastua ja menestyä taloudellisesti. Ei välttämättä. Haluatko sinä sitä eniten, vai teetkö niin, koska se on ”suosittua” tai koska haluat tehdä vaikutuksen ihmisiin, joita et edes tunne. Jos perheesi, ystäväsi, elämäsi läheiset ihmiset ovat sinulle tärkeintä, sen tulisi näkyä ajankäytössäsi. Itse en näe näiden sulkevan toisiaan pois. En kuitenkaan halua antaa äänelläni sitä kuvaa, että elämässä tärkeintä on taloudellinen menestys ja se, että on rahaa. Kuitenkin oli se mitä tahansa, on hyvä olla aikamme kanssa tarkoituksenmukainen.

Monet asiat ovat hyviä, mutta harvat todella tärkeitä. Jotta voit elää todella tarkoituksenmukaista ja merkityksellistä elämää, on opittava erottamaan nämä toisistaan.

Tätä kohti voi kulkea ajattelemalla, kuinka tehdä vähemmän, mutta paremmin. Tiedosta valintasi, mieti mitä haluat valita tehdä. Sisäistä, että vain harva asia on todella tärkeä. Ja mitä joudut vaihtamaan pois, tehdessäsi valinnan? Ennen päätöksiä, pysähdy miettimään mikä on todella tärkeää ja onko mahdollinen valintasi linjassa siihen? Sano ei kaikelle sille, joka ei ole. Siirrä esteet tavoitteesi edestä pois, jotta voit tehdä suorituksesta mahdollisimman helppoa.

”Uhraamalla kykyni valita, tein valinnan. Huonon sellaisen.”

Valinta ei ole asia. Vaihtoehdot voivat olla asioita, mutta valinta on toimintaa. Jos olet ollut stressaantunut ja huomannut antaneesi pois kykysi valita pala kerrallaan, voit tehdä korjausliikkeen. Löytääksesi oman erikoisalasi, harrastuksesi tai ammattisi, pohdi seuraavia kysymyksiä:

1. Mistä inspiroidut?
2. Missä olet erityisen lahjakas?
3. Missä nämä asiat kohtaavat maailman tarpeen?

Mieti mikä elämässäsi kaikkein tärkein aikomus? Kaikkein tärkein aikomus on päätös, joka tekee seuraavat tuhat päätöstä puolestasi. Esimerkiksi, jos tärkein aikomuksesi on elää terveellistä elämää, määrittää se päätökset puolestasi niissä hetkissä, kun sinun on mahdollista valita terveellisen ja epäterveellisen ruoan välillä.

Lempeä ”ei.”

Oikea ratkaisu ei ole kieltäytyä kaikesta, johon meitä pyydetään tai kieltäytyä auttamasta muita. Kaikessa on kyse ajattelusta ja mindsetistä. Siitä miten elämme arkipäivämme. Kun ystävällemme tapahtuu jotain odottamatonta ja hän on avun tarpeessa, on tilanne aivan toinen, kuin se, että hän on ongelmissa jokaisena vuoden päivänä tuoden ongelmansa meidän ratkottavaksemme. Oleellista on se, teemmekö arjessamme valintoja vai pelkästään reagoimmeko vastaan tuleviin asioihin. Kun tulee tilanne, jossa on vastattava kielteisesti, ei vastauksen tule olla töykeä. Näissä tilanteissa on hyödyllistä erottaa kysyjä tilanteesta. On eri asia kieltäytyä pyynnöstä kuin kieltää kysyjä. Eikä tilanteessa edes tarvitse käyttää sanaa ”ei.”

”Onpa ihanaa, kun kysyit minua mukaan. Olen otettu. Pelkään kuitenkin, että tällä hetkellä mulla on lautasella niin paljon, etten pysty tulemaan.”

Tämä kirja on paras, jonka olen hetkeen lukenut. On hienoa huomata, kuinka on kehittynyt monessa asiassa ajan ja energian hallinnan saralla sekä oman suunnan kirkastamisessa. Toisaalta hienoa nähdä, miten kesken vielä on ja lähteä selvittämään vastauksia avoimiin kysymyksiin.

Itse olen ollut henkilö, joka kysyttäessä on useimmiten ollut mukana kaikessa. Ekstroverttinä ja tekevänä kaverina on ollut mukavaa saada matkan varrella touhuta eri projekteissa ja olla ihmisten kanssa. Olen nauttinut siitä. Kuitenkin viimevuosina olen oppinut ymmärtämään, että vaikka muiden asioissa ja projekteissa mukana oleminen on mukavaa, se ei silti välttämättä ole paras apu kenellekään. Ehkä johonkin asiaan tarvittaisiin tekijä, joka olisi kyseisen projektin tai tehtävän parissa tulevaisuudessakin. Itse auttamaan suostuessani tiedän, etten olisi siinä mukana edes tällä kertaa ilman, että jotain muuta ei löytynyt ja apua tarvittiin.

On vaikea tasapainoilla laudalla, missä toisaalla on avun kieltäminen ja toisella puolella tulevaisuuden häviö kummallekin. Itse ehkä haaskaan aikaani asiaan, joka ei vie eteenpäin ja mahdollisesti samalla blokkaan tulevaisuuden tekijältä paikan kasvaa tehtäväänsä. Tähän ei mielestäni ole niin yksiselitteistä vastausta. Toisia tulee auttaa, kukaan meistä ei selviä yksin. Silti näen, että pyyntöön myöntyminen ei läheskään aina ole paras tapa. Parasta mielestäni on, jos pysähtyy miettimään näitä asioita ennen vastauksen antamista. Autanko parhaalla tavalla suostumalla tähän tehtävään? Olisiko parempi, jos auttaisin etsimällä henkilöä, joka voisi toimia asemassa pidempään? Onko tämä asia, josta olisi paras kieltäytyä? Mikä on vaihtokauppa, jonka suostuessani teen? Onko se arvojeni kanssa linjassa?