Olen jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut yksilön vaikutuksesta isoon kuvaan. Miten minun toimintani vaikuttaa jonkin yhteisön rakenteeseen, tai miten jokin yksittäinen lause voi muuttaa tulevaisuutta. Itse henkilökohtaisesti en usko kohtaloon millään tapaa. En usko, että mikään tapahtuu ennalta määrätystä, vaikka välillä se voisikin vaikuttaa uskottavalta vaihtoehdolta. Minä uskon sattumaan, siihen että jos jotain tapahtuu, se tapahtuu ilman korkeamman herran suunnitelmaa. Toisaalta uskon kuitenkin seurauksiin. Siihen että jokaisella valinnalla ja toiminnalla on vaikutus myös seuraavaan hetkeen ja usein myös paljon pidemmälle. Esimerkkinä, olisinko koskaan päätynyt Proakatemialle, mikäli oma tyttöystäväni ei olisi päätynytkään suorittamaan opintojaan Tampereen ammattikorkeakoulussa Proakatemialle. Tai hieman isommassa mittakaavassa, olisiko Yhdysvaltojen lähihistoria kirjoitettu hyvin eri tavalla, jos Lee Harvey Oswald ei olisikaan ampunut John F. Kennedyä, Dallasissa 1963.

Yksilön vaikutusta historiaan ja tulevaisuuteen pohtiessani, sain idean tarinasta, jota jokainen lukija jatkaa omalla tavallaan. Tarina ei ole yhden ihmisen luoma vaan jokaisen, joka haluaa osallistua tarinan luontiin. Kyseessä on siis tietynlainen ihmiskoe. Mutta ei syytä huoleen, kyseistä tarinaa ei tulla käyttämään kaupallisiin tarkoituksiin. On siis aika aloittaa interaktiivinen tarina

Ohjeet:

• Jatka tarinaa kommenttikentässä omalla kommentilla. Voit kirjoittaa tarinaa eteenpäin niin paljon kuin haluat, yksikin lause riittää.
• Käytä mielikuvitusta runsaasti! Älä jarruttele omia ideoitasi.
• Älä mieti kirjoittaessa, miten muut haluaisivat tarinan jatkuvan. Kirjoita juuri niin kuin itse haluaisit tarinan jatkuvan.
• Kaikkien tarinan hahmojen tulee olla kuvitteellisia henkilöitä, ei ihmisiä todellisesta elämästä. Tarinan lokaatioit, esimerkiksi kaupunki, rakennus tai kadut voivat olla oikeita paikkoja.
• Älä päätä tarinaa. Tarina jatkuu niin kauan kuin joku sitä jatkaa.
• Älä myöskään kumoa jotain, mitä aiemmin tarinassa on tapahtunut.

Tarina alkakoon:

Aurinkoinen kesäilta. Tuuli puhaltaa kevyesti, viilentäen sopivasti auringon puskemaa kuumuutta. Eppu ja VeeVee istuvat kaksin satamassa. Ketään ei näy missään, vaikka olisi voinut kuvitella että näin hienolla kelillä siellä olisi paljon ihmisiä liikkeellä. Eppu rikkoo hiljaisuuden ja kysyy VeeVeeltä: ”Paljonko kello on?”

”Kohta puoli kahdeksan”, VeeVee vastaa huokaisten.

VeeVeen kasvoilta näkee että viikko on ollut pitkä ja kuinka hän alkaa pikkuhiljaa rentoutua, kun saa vain istua ja nauttia. Mutta sitten, aivan yhtäkkiä kuuluu askeleita heidän takaansa. Molemmat kääntyvät yhtäaikaisesti katsomaan ja he näkevät…