Tampere
04 Dec, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Tapojen voima (soluessee)



Kirjoittanut: Emilia Taivainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Johdanto

 

Tässä soluesseessä pureudutaan yksilön arkisiin toimintatapoihin ja rutiineihin. Selvitetään kuinka ne vaikuttavat suoriutumiseen tiimityössä ja pystyykö tiimi vaikuttamaan yksilön rutiinien ja itsekurin muodostumiseen. Entä kuinka yhteiset toimintatavat synnytetään tiimissä ja yhteisössä? Lähteenä esseessä syntyviin oivalluksiin toimii Charles Duhiggin kirja Tapojen voima – Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme.

 

1. Yksilölliset tavat

 

Seuraavissa kappaleissa kuvailen arkipäivääni ja liitän kertomukseen kirjasta saamiani oivalluksia. Mitä tapoja olisi hyvä muuttaa? Mitä lisätä? Entä mitä hyviä tapoja omasta elämästä jo löytyy, ja voisiko näitä vahvistaa? Myös Duhigg (2014, 45) muistuttaa, että tapojen ei tarvitse olla kohtalomme.

 

1.1 Alustus

Herätyskello soi, torkutan aina, yleensä viisi minuuttia – joskus jopa puoli tuntia. Nousen ylös sängystä ja menen pesemään hampaani. Valmistan mielelleni ja kropalleni hyvää tekevän aamupalan – hyvälaatuisen rasvakahvin, proteiinipitoisen juoman, sekä ison lasillisen vettä. Avaan puhelimen, luen saapuneet viestit sekä selaan tuoreita urheilutuloksia. Aikaa treenaamiselle ja kropan avaamiselle ei ole. On kiire bussiin. Bussissa matkalla Akatemialle kuuntelen äänikirjaa, ennen bussimatkat kuluivat somea selatessa. Saavun Akatemialle yleensä juuri sovittuun aikaan, toisinaan olen myöhässä. Paja alkaa ja huomaan olevani tosi väsynyt. Keskusteluun liittyminen on työlästä ja hankalaa. Aamun ensimmäiset neljä tuntia kuluvatkin muita kuunnellessa. Pajan jälkeen suuntaan lounastauolla. Eväät ovat viime aikoina jääneet kotiin. Menen intialaiseen ravintolaan lounaalle. Ravintolan liha on mureaa ja vaikuttaa laadukkaalta. Lounaan jälkeen käymme pikkutiimissä läpi Hurman talousasioita kolme tuntia. Väsymys painaa ja huomaan kuinka keskittyminen on hankalaa. Ajatus ei luista kunnolla. Saamme kuitenkin päivän agendalla olleet tehtävät hoidettua. Työ on suorittamista. Klo 16 jälkeen suuntaan kotiin ja huomaan, että olen liian väsynyt treenaamaan. Päätän katsoa hiukan sarjaa ja syödä samalla itse pikaisesti valmistamani kanasalaatin. Juon vielä kahvit päälle. Pian huomaan, että koko ilta on vierähtänyt tv:n ääressä. Oloni on hiukan ahdistunut. Kirjapisterajakin lähestyy ja esseet ovat edelleen kirjoittamatta. Käytän koiran ulkona, teen pienen iltavenyttelyn ja käyn saunassa. Syön kevyen iltapalan. Rentoudun hieman. Ennen nukkumaanmenoa vietän kuitenkin vielä kaksi tuntia puhelimellani nettiä selaten. Olo on taas levoton ja uneen vaipuminen on hankalaa.

 

 1.2 Pohdintaa

 Kaikki edellisessä kappaleessa mainittu tapahtuu itsestään. Päiväni siis koostuu monista erilaisista tavoista, joista toiset ovat hyvinvointiani edistäviä ja toiset taas eivät. Tähän seikkaan kiinnittää huomioita myös Duhigg (2014, 46), joka on pannut merkille, että ellemme tiedostaen taistele tapojamme vastaan ja korvaa näitä uusilla rutiineilla, toimimme automaattisesti ohjelmoitumme mallin mukaan.

Edellä olevasta kertomuksesta käy ilmi, että riittävä ja laadukas yöuni on hyvien tapojeni ja suorituskykyni perusta. Silloin, kun nukun huonosti, paketti hajoaa. Saan pestyä hampaat, syötyä hyvän aamupalan ja pääsääntöisesti myös muut päivän ateriat ovat laadukkaita. Väsyneenä jätän kuitenkin helpommin eväät tekemättä ja tämä näkyy suoraan kukkarossa, kun käy usein ulkona syömässä. Myöskin äänikirjaan keskittyminen on väsyneenä huomattavasti hankalampaa. Päivän velvollisuudet tulee siis puolitehollakin hoidettua, mutta itsensä haastaminen ja kokemuksista nauttiminen jää puuttumaan.

Palataan tarinan alkuun. Mitä voisin tehdä toisin? Voisin herätä joka aamu puolituntia tai tunnin aikaisemmin herätyskellon ensisoittoon. Jätän torkutuksen pois. Ärsykkeenä tässä toimii herätyskello, palkinnon ollessa virkeämpi olo, kun saa nukkua vielä hieman pidempään. Aiemmin rutiinina on ollut nukkuminen torkun avulla. Nyt kuitenkin nousen heti. Muutan rutiinia. Pesen hampaat ja käyn kylmässä suihkussa. Olen tätä toisinaan kokeillut, se virkistää ja tuo energisen startin päivään. Tämä virkeys on siis sama palkinto kuin nukkumisessa. Duhigg (2014, 107) esitteleekin kirjassaan mallin minkä avulla rutiinia muuttamalla on mahdollista saavuttaa sama palkinto. Seuraavaksi iso lasi vettä. Tämän jälkeen kevyt kehonpainotreeni tai venyttely, sitten koiran kanssa ulos raittiiseen ilmaan. Tämän jälkeen jo aiemmin todettu hyvä aamupala. Muutama vuosi sitten aamupalani koostui vielä leivästä ja tuoremehusta (hiilihydraatteja ja sokeria). Tämä ei kuitenkaan itselleni sopinut, maha turposi, kiloja kertyi ja olo oli vetämätön koko päivän. Matkalla akatemialle kuuntelen bussissa äänikirjaa, oloni on virkeä. On helppo olla läsnä ja kuunnella lukijan rauhallista ääntä. Pajassa otan aktiivisesti kantaa keskusteluun ja tiimin tilanteeseen. Annan myös muille tilaa. Olen enemmän osa ryhmää, kun en istu vain hiljaa. Seuraavaksi lounastauolle syömään edellisenä iltana kotona valmistamani ruoan. Fiilis on hyvä. Saamme taloustiimin kanssa asioita eteenpäin. Virkeänä excelin käyttö sujuu huomattavasti paremmin. Klo 16 jälkeen saavun kotiin. Käytän koiran pitkällä lenkillä. Teen kevyen venyttelyn. Voimat riittävät hyvin vielä yhden blogiesseen kirjoittamiseen. Olen aikataulussa kirjapisteidenkin kanssa. Käyn saunassa, syön kevyen iltapalan ja menen nukkumaan. Puhelin ei tule mukaan makuuhuoneeseen, vaan jää yöksi olohuoneen pöydälle. Nukahdan nopeasti ja aamulla kaikki tämä taas alkaa alusta.

 

1.3 Yhteenveto

Riittävä ja laadukas yöuni on ehdottomasti tärkein tekijä oman suorituskykyni kannalta. Tämän jälkeen tulee ravinto, liikkuminen ja itseni haastaminen. Monesti tämä tapojen voima on itseään ruokkiva tai päinvastoin. Kuten edellä kävi ilmi, jos nukun huonosti, myös muu paketti hajoaa. Jos taas esim. liikun aktiivisesti, niin todennäköisesti syön myös terveellisemmin ja päinvastoin. Näin ollen myös nukahtaminen helpottuu, kun liika ylimääräinen energia on kehosta poissa. Pieneltäkin tuntuvien tapojen muuttaminen voi kuitenkin olla yllättävän hankalaa. Kuinka muuttaa rutiinejaan niin, että herää aamuisin sen puolituntia aiemmin.

 

2.Kuinka yritykset voivat vaikuttaa työntekijöidensä tapoihin?

 

Kuinka työantaja voi vaikuttaa siihen, että työntekijä ei tule myöhässä töihin? Yllä mainitussa tapauksessa esimerkiksi siihen, että henkilö herää sen puolituntia aikaisemmin, lähtee ajoissa ja tulee ajoissa työpaikalle. Duhigg kertoo kirjassaan Starbucksin, 17 000 kahvilan jättiläismäisen ketjun, toimintatapoja tällaisessa tilanteessa. Duhigg avaa kahvilan toimintafilosofiaa Starbucksin entisen hallituksen puheenjohtajan sanoin: koko liiketoimintamme perustuu loistavaan asiakaspalveluun. Ilman sitä olemme pulassa (Duhigg; 201, 213).

Kuinka johto pystyy varmistamaan hyvän asiakaspalvelun päivästä toiseen? Vastaus on opastamalla työntekijöilleen itsekuria eli tahdonvoimaa (Duhigg, 201). 1980- luvulla on luotu yleisesti hyväksytty teoria siitä, että tahdonvoima on opittavissa oleva taito. Opastuksen edetessä Starbucksilla huomattiin, että ongelmatilanteet ovat sellaisia, joissa asiakaspalvelijan tahdonvoima heikkenee ja hän saattaa hermostua asiakkaalle. Niinpä johto kehitti yhdessä työntekijöiden kanssa kymmeniä eri toimintamalleja ongelmatilanteisiin, joissa tahdonvoima oli koetuksella. Yhteisten toimintatapojen avulla asiakaspalvelijat pysyivät iloisina ja asiallisina, myös silloin kuin asiakas hermostui heille tai kahvilan jonot olivat ulko-ovelle saakka. Starbucksissa tajuttiin, että itsekurista täytyy tulla yhteisöllinen tapa (Duhigg, 213).

Yhteisölliset tavat ja rutiinit ovat yrityksissä äärimmäisen tärkeitä. Ilman niitä suurimmassa osassa yrityksiä ei saataisi mitään aikaiseksi. Rutiinit sisältävät satoja kirjoittamattomia sääntöjä, joita ihmisten pitää noudattaa. (Duhigg, 241) Mielestäni Hurmassa osa rutiineista on pääsyt kehittymään nimenomaan sääntöjen kautta. Aluksi jokin asia on kirjoitettu ylös ja nimetty säännöksi toimia. Ajan kuluessa sääntölappu on kuitenkin heitetty roskakoppaan ja toimintatapa on juurtunut kaikille rutiiniksi. Osittain rutiinin muodostumista on varmasti auttanut yksilöiden halu sitoutua kehittyviin toimintatapoihin. Uskon, että sitoutuminen ja motivaatio ovat monessa kohtaa yhteydessä rutiinien syntyyn. Hurmassa yksi mainitsemisen arvoinen, juurikin yllä mainitulla tavalla, syntynyt rutiini on pajoihin (yhteisiin oppimistuokioihin) tuleminen ajoissa. Aiemmin kirjoitettiin, että yksilö helposti torkuttaa kelloa ja ehtii juuri ja juuri ajoissa paikalle. Tässä astuu rooliin itsekuri, joka on saatu Hurmassa istutettua yksilöihin. Yksilö torkuttaa ja oma aamu ei ehkä mene suunnitelmien mukaan, mutta hän saapuu silti ajoissa paikalle. Hänet on sitoutettu yhteiseen toimintaan ja voidaan odottaa, että hän haluaa olla ajoissa.

Tässä on onnistuttu, mutta kuinka Hurmassa voitaisiin vaikuttaa myös siihen, että ajoissa tulemisen lisäksi yksilöt olisivat myös virkeitä ja valmiita keskusteluun? Voisiko tätä ongelmaa lähteä ratkaisemaan niin, että mitä enemmän annat yhteiseen keskusteluun sitä enemmän saat. Enkä nyt tarkoita, että täytyy puhua kuin papupata. Mutta tiedän, että väsyneenä pelkkä kuuntelukaan ei aina onnistu. Yksilö uppoutuu helposti vain omiin ajatuksiinsa. Eli jos yksilö saadaan antamaan keskustelulle, joko aktiivista kuuntelua tai puhumista, hän itsekin saa pajasta enemmän irti.

Tähän voitaisiin mielestäni soveltaa Duhiggn mainitsemaa koetta, jonka hän suoritti jalkaleikkauksesta kuntoutuville potilaille. Hän jakoi potilaat kahteen ryhmään. Molemmat ryhmät saivat selkeät kuntoutumisohjeet. Ero tässä kuitenkin oli se, että toinen ryhmä kirjoitti yleisten ohjeiden lisäksi tavoitteet jokaiselle päivälle. He kirjasivat ylös mitä aikoivat konkreettisesti tehdä kyseisenä päivänä kuntoutumisen edistämiseksi. Kolmen kuukauden jälkeen tutkijat tapasivat molempia kuntoutustyhmiä ja tavoitteet ylös kirjoittanut ryhmä oli kuntoutunut lähes puolet nopeammin kuin toinen ryhmä. Suurin oivallus tavoitteiden kirjaamisessa oli myös se, että potilaat osasivat ennalta varautua tilanteisiin, jotka aiheuttivat kipua kuntoutuksen edetessä. Kun tilanne tuli vastaan, he tiesivät miten toimia. Tässä kohtaa huomataan, että tätä samaa kaavaa soveltivat myös Starbucksin johtajat. (Duhigg, 265)

Hurman väsymysongelman ja huonon keskusteluun liittymisen pajatilanteissa voisi mielestäni ratkaista yllämainitulla tavalla. Jokainen yksilö kirjoittaisi aamulla, edellisennä iltana tai edellisellä viikolla ylös konkreettisesti mitä haluaa tulevina päivinä saavuttaa. Yksilöt voisivat kirjoittaa ylös myös ratkaisuja haastaviin tilanteisiin. Yksilön täytyy kysyä itseltään: Kuinka minä toimin keskustelutilanteessa, kun olen todella väsynyt ja haluan päästä tavoitteeseeni? Tavoite voisi olla esimerkiksi: haluan saada pajasta muutaman hyvän oivalluksen, jonka voin viedä käytäntöön. Tiedän, että tämä vaatii minulta aktiivista kuuntelua. Kuinka pystyn siihen, kun olen väsynyt? Yksilö kehittää tähän valmiin ratkaisun, sivuuttaa ongelman ja pääsee tavoitteeseen.

Hurmassa ollaan myös yhdessä kehitetty muutamia hyvää dialogia parantavia keinoja, jotka voivat samalla toimia myös yksilöiden keinoina. Yhtenä esimerkkinä voidaan pitää aivoja herättelevää leikkiä, joka pidetään ennen keskustelun aloittamista. Tämä takaa sen, että kaikki tietävät mitä seuraavaksi on luvassa ja osaavat asennoitua pajatilanteeseen paremmin. Näitä pitäisi toki kehittää Hurmaan enemmän. Mielestäni voisimme hyvin käyttää Starbucksin menetelmää ja kehittää yhdessä toimintatapoja nimenomaan ongelmatilanteisiin dialogissa. Voisimme kerätä jokaisen henkilökohtaisia ideoita ja koota niistä yhteisiä toimintatapoja.

 

3. Kriisitilanteet muokkaavat yrityksen toimintatapoja

 

Hyvät johtajat hyödyntävät kriisit uudistaakseen yhteisöllisiä tapoja. Joskus voi siis olla parempi antaa uhkaavan katastrofin tapahtua, sen sijaan että yrittäisi estää sitä toteutumasta. Yrityksen toimintatavat eivät muutu pelkästään sillä, että johtaja niin määrää. Sen sijaan viisaat johtajat hyödyntävät kriisejä ja viljelevät ajatusta siitä, että jonkin pitää muuttua, kunnes kaikki ovat lopulta valmiita tarkastelemaan päivittäisiä toimintatapojaan. (Duhigg; 259, 263, 265)

Tämän kirjan luettuani kykenen ymmärtämään paljon paremmin meidän tiimivalmentajan filosofiaa ja innostusta siitä, kun tiimissä välillä vähän kiehuu ja ilmenee todella hankaliakin tilanteita. Tilanteita, jotka vaativat suoraa puhetta, närkästymistä, turhautumista ja kyyneleitä. Mutta nyt ymmärrän, että nämä ovat muovanneet Hurmasta juuri sellaisen kuin se nyt on. Näiden kriisien myötä olen varma, että tiimiin on muodostunut tapa puhua asioita suoraan. Tämän tavan muodostuminen on helpottanut meidän matkaa ja tulee varmasti helpottamaan jatkossakin. Lisäksi uskon, että yhteiset kriisit ja niistä selviäminen mahdollistaa meille pian yhteisien arvojen muodostumisen. Jota ei varmasti olisi muuten tapahtunut. Arvot tulevat jatkossa olemaan ne, jotka ohjaavat meidän toimintaa. Mikä olisi siis parempi tapa muodostaa arvot, kun katsomalla taaksepäin ja peilaamalla siihen, kuinka olemme aikaisemmin toimineet? Mikä asiat siellä on ohjannut meidän toimintaa ja saanut aikaan yhteisiä ratkaisuja?

 

4. Yhteisöjen tavat

 

Kirja etenee loogisesti yksilötasolta organisaatiotasolle ja siitä kohti suurempia kokonaisuuksia. Yhteisöjen tavat pitävät sisällään täysin samat elementit kuten yksilöiden ja organisaatioiden tavat. Tarvitaan ärsyke, rutiini ja palkinto ja niitä pitää toistaa, jotta onnistutaan luomaan asiasta tapa. Yhteisöjen tapojenmuodostukseen liittyy uutena erittäin vahvana elementtinä sosiaalinen paine, jota voidaan puhutella myös nimellä ryhmäpaine.

Mietitäänpä ensin, että mitä yhteisö oikeastaan tarkoittaa: ”Yhteisö on esimerkiksi elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien perusteella kokonaisuudenmuodostava ihmisryhmä tai yhteenliittymä.” ”Yhteisön tunnusomaisia piirteitä ovat yhteinen päämäärä ja mielenkiinnon kohde. Lisäksi yhteisöillä on yhteinen päätösvalta sekä yhdessä sovitut säännöt, joiden rajoissa toimitaan.” (Wikipedia, 2015.)

Tiivistettynä yhteisön merkitys on siis kasata saman henkisiä ihmisiä yhteen ja tällä tavalla luoda heille lisäarvoa siitä, että he kuuluvat samaan yhteisöön. Yhteisöiden tarkoitus on monesti helpottaa jonkin asian tavoittelua, kuten esimerkiksi yrittäjyyttä ja uusien liikeideoiden syntyä, joita esimerkiksi Proakatemia ja Pirkanmään Yrittäjät ovat jo vuosia menestyksekkäästi toteuttaneet.

Tapojen voima -kirjassa esimerkkinä oli rasismin torjunta Yhdysvalloissa 1950-luvulla ja siinä yhteisön voima nousi esiin, kun Montgomeryn baptistiseurakunnan nuori pastori Martin Luther King Jr. johti tummaihoisten seurakuntayhteisön kapinaa linja-autojen rotuerottelua vastaan. Tässä tarinassa yhteisöön muodostuneet tavat ja sosiaalinen paine pitivät seurakuntalaiset yhtenäisinä bussiboikottirintamalla ja täten saivat Yhdysvaltain korkeimman oikeuden toteamaan, että linja-autoissa istumapaikkojen rotuerittely oli perustuslain vastaista ja näin ollen siitä luovuttiin kokonaan. Tämä tapahtuma käynnisti myöhemmin Nobel palkitun Kingin toimet kansalaisoikeuksien parissa, joten voin samaistua kirjailija Charless Duhiggiin, että tässä on erinomainen tapaus tarkasteltavaksi yhteisöjen tapojen tarkasteluun.

Monet olisivat osallistuneet Kingin johtamaan bussiboikottiin ilmankin yhteisön luomia sosiaalisia paineita, mutta kymmenet tuhannet ihmiset eivät välttämättä olisi lähteneet kansanliikkeeseen mukaan ilman sosiaalisten tapojen vaikutusta (Duhigg, 338).

King omien sanojensa mukaan onnistui herättämään Montgomeryn tummaihoisten yhteisön, mutta alkoi huolestumaan ihmisten pitkäjänteisyydestä, kun yksipäiväisestä boikotista tulikin vuosia kestänyt kansanliike. Kuten tuhannet muut liikkeiden johtajat ovat historian aikana tehneet, King siirsi vetovastuun seuraajilleen. King lähinnä opetti seuraajilleen uusia tapoja, joiden avulla kansanliike alkaa ylläpitää itse itseään – nerokasta. (Duhigg, 339.)

Toinen yhteisöjen tapoja ja siihen liittyvää sosiaalista painetta ja niiden eroja erinomaisesti havainnollistava esimerkki kertoi Mississippi Summer Projektista. Projektin ideana oli, että valkoihoisia yliopisto-opiskelijoita lähtee vapaaehtoisesti kymmeneksi viikoksi etelävaltioihin etsimään tummaihoisia äänestäjiä rekisteriin. Projektia edeltävinä kuukausina ilmestyi lehtikirjoituksia, joissa arveltiin, että tiedossa olisi väkivaltaa ja tämän muutti todeksi ensimmäisen viikon jälkeen ilmestynyt uutinen, jossa kerrottiin valkoihoisten vartijoiden tappaneen kolme vapaaehtoistyöntekijää. Kun vapaaehtoisilla koitti lähtöpäivä, yli tuhannesta hakijasta yli kolmesataa jäi kotiin. (Duhigg, 331.) Miksi näin sitten tapahtui?

Eri yhteisöissä on erilaisia olettamuksia ja odotuksia jäsenilleen. Tässä tapauksessa huomattiin, että kaikki uskonnollisiin yhteisöihin kuuluneet nuoret lähtivät vapaaehtoiseksi vaarasta huolimatta, koska he olivat tuoneet lähtemisen ilmi yhteisöissään ja yhteisössä tulleen sosiaalisen paineen ja odotusten vuoksi he eivät voineet peruuttaa lähtöään. He jotka peruivat lähtönsä, kuuluivat myös erilaisiin yhteisöihin, mutta niissä yhteisöissä toteutuivat erilaiset odotukset ja arvot. Perujat kuuluivat sellaisiin yhteisöihin, joissa vapaaehtoistyöhön osallistumista ei edellytetty ja projektiin osallistumisen pystyi peruuttamaan mainettaan menettämättä. Sellaisia yhteisöjä oli esimerkiksi harrastuspiirit, opiskelijalehden toimitus, oppilasneuvosto ja veljeskunnat. (Duhigg, 334.)

Ratkaiseva tekijä yhteisöjen tapojen muodostuksessa ja niiden jatkuvuudessa on juurikin tämä sosiaalinen paine. Yhteisö asettaa jäsenelleen tietynlaisia odotuksia ja niiden täyttämättä jättäminen vaatii yksilöltä toimimista vastoin ryhmäpainetta. Ryhmäpainetta vastoin toimiminen asettaa yksilön yhteisön jäsenenä epävarmaan tilanteeseen, jossa kaikkein eniten hän itse miettii, että mitä muut ajattelevat hänestä. Voisiko tämän kirjan opeilla ratkaista meidän omassa yhteisössämme vallitsevat epäkohdat, kuten tilojen siistiminen käytön jälkeen, kahvin keittäminen ja tiskien hoitaminen? Voisiko ongelmat purkaa ja pohtia, että millaiset tavat pitäisi istuttaa yhteisöömme, jotta nämä asiat eivät jatkossa olisi enää viikoittaisia ongelmia?

 

 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteisö

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin_Luther_King,_Jr.

Duhigg, C. 2012. Tapojen Voima

 

Aaro Berg, Emilia Taivainen, Juho Vähätalo

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close