Tampere
26 Jun, Sunday
27° C

Proakatemian esseepankki

TÄNÄÄN OLEN ELOSSA



Kirjoittanut: Elias Hämäläinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aki Hintsa - Voittamisen anatomia
Aki Hintsa- tänään olen elossa, kuolevan miehen päiväkirja
Oskari Saari
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto

 

Jokainen Proakatemiaan valittu tiimiyrittäjä on kuullut kirjasuosituksena valmentajilta tai kanssaopiskelijoilta Aki Hintsa– Voittamisen anatomian. Kirja, jossa formulamaailmasta tunnettu huippulääkäri jakaa omat oppinsa ja ajatuksensa voittamisen anatomiaan liittyen Oskari Saaren kirjoittamana (Saari 2016.).

 

Hintsan opeista kertova teos on noussut julkaisuvuotensa 2016 jälkeen omanlaisensa kulttiteoksen asemaan, kun oppeja ovat vieneet käytäntöön niin urheilijat, bisnesmaailman tekijät kuin tavalliset ihmiset omassa arjessaan. Hintsan opit ja teot ovat vaikuttaneet siis ihmisiin ympäri maailmaa, keskittyen ihmisen perustarpeisiin ja sisimpään (Saari 2021.).

 

Hintsan opit maailmalle eivät kuitenkaan jääneet vain yksien kansien sisälle, vuonna 2021 ilmestyneen Tänään olen elossa-teoksen seurauksena. Teos pureutuu Hintsan viimeiseen elinvuoteen ennen Hintsan menehtymistä syöpään, nostaen rohkeasti esille asioita, joilla oikeasti on loppupeleissä merkitystä. Karu, mutta elämänmakuinen teos sai meidät miettimään Hintsan ensimmäistä kirjaa uudelta kantilta, täydentäen, mutta samalla ristiriitoja luoden aiempaan teokseen verrattuna. Tässä esseessämme halusimme pureutua Hintsan oppeihin heijastellen niitä myös Hintsan omaan elämään (Saari 2016 & 2021.).

 

Suurimman painoarvon esseessämme saa Hintsan perusajatus ihmisen ytimestä eli coresta, sekä sen yhteydestä meidän toimintaamme. Mitä ihmisen ydin pitää sisällään? Voiko ytimen sisällä olla ristiriitoja? Miten pidämme huolta corestamme?

 

 

Core eli ydin

 

Hintsan mukaan ydin on keino hahmottaa ihmisen minuus, eli kyseessä on eräänlainen henkinen profiili. Kaiken perustana on oman ytimen tunteminen, eli omien tavoitteidensa, motiiviensa sekä itsensä perusteellista tuntemista. Kun ihminen tuntee ja tiedostaa oman ytimensä, helpottuu päätöksenteko sekä muodostuu motivaatiolle jatkuva kestävämpi lähde. Hintsan opeissa ydin muodostuu vastaamalla rehellisesti kolmeen seuraavaan kysymykseen (Saari 2016, s.85.).

 

  1. Tiedätkö kuka olet?
  2. Tiedätkö mitä haluat?
  3. Hallitsetko omaa elämääsi?

 

Tiedätkö kuka olet?

 

Ensimmäisen kysymyksen perusajatuksena on hahmottaa ihmisen identiteetti. Usein länsimaalaisessa kulttuurissa identiteetti rakennetaan vahvasti saavutusten tai ympärillä olevien olosuhteiden varaan. Hintsa kertookin usein saaneensa kysymykseensä vastaukseksi ensimmäisenä pääasiassa ulkoisia seikkoja. Ikä, titteli, lasten lukumäärä, harrastukset. Yleinen vastaus vaikeaan kysymykseen, mutta tästä huolimatta se ei vielä kerro juuri mitään vastaajan todellisestä minästä. Ainoastaan nämä ulkoiset seikat. Itsensä määritteleminen ulkoisten seikkojen kautta voi olla helpoin vastaus yllättävään kysymykseen, tai sitten valtaosa ihmisistä oikeasti määrittelee oman identiteettinsä näiden seikkojen kautta, jolloin sisäisestä identiteetistä ei tarvitse olla pienintä hajuakaan (Saari 2016, s.87.).

 

Vaikka olosuhteet voivat olla tärkeitä, sekä ne kiistatta vaikuttavat meihin, ei niiden varaan tulisi silti rakentaa koko identiteettiä. Identiteetin levätessä jonkin ulkoisen seikan varassa, olosuhteen muututtua koko minuudelta menee pohja. Aiemmin identiteetin pohjana olleen asian päättyessä, menetämme helposti identiteettimme. Hyvänä esimerkkinä eläkkeelle jäädessämme tai avioeron seurauksena, joudummekin kohtaamaan itsemme muun kuin totutun identiteetin kautta. Kohtaamme identiteettikriisin, hävitämme tärkeimmän eli käsityksen omasta identiteetistämme. Vahva identiteetti ei siis voi perustua kokonaan asioihin, jotka voidaan ottaa pois. Näitä asioita tarkastellessaan Hintsa päätyi lopputulokseen, että vahva identiteetti perustuu ihmisen omiin arvoihin (Saari 2016, s.88.).

 

Identiteetin jakautuessa tasaisesti useamman eri arvon varaan, ihmisen identiteetti ei murru yhden elämän osa-alueen ongelmien seurauksena. Tällaisessa tilanteessa ihminen kokee edelleen olevansa arvokas ja elämän olevan merkityksellistä, saadessansa voimaa muista elämän peruspilareista. Esimerkiksi ihmisen menettäessä liikuntakykynsä murtuneen jalan seurauksena, hän voi silti kokea elämässä iloa ja tasapainoa mm. läheisten, työn ja omien arvojen mukaisesti elämisen kautta. Oman arvomaailman pohjalta rakennettu kestävä identiteetti on siis yksi tärkeimmistä peruspilareista ytimen osalta (Saari 2016, s.89.).

 

Tiedätkö mitä haluat?

 

Toisen kysymyksen vastauksen tulisi kertoa jotain oman elämän tarkoituksesta. Oletko tyytyväinen siihen, mihin käytät aikasi? Ovatko tavoitteesi pysyviä, vai vaihtuvatko ne usein? Vaikuttavatko muiden ihmisten päätökset ja valinnat voimakkaasti omiisi? Tiedätkö mikä on seuraava askel elämässäsi? (Saari 2016, s.90.).

 

Hintsa huomasi monen hänen asiakkaansa olevan samanlaisessa oravanpyörässä kuin hän itsekin oli. Tilanteessa, jossa päivittäinen energia kuluu päivästä selviytymiseen, kadottaen samalla helposti elämästään suunnan. Suunnan hämärtyessä merkityksellisyyden tunne häviää. Tästä aiheutuu monille epämääräistä tyytymättömyyttä. Suunnan hämärtymisen aiheuttaa arvojen ja tavoitteiden välinen ristiriita, ihmisen toimiessa jatkuvasti omien arvojensa vastaisesti. Ihmistä revitään kahteen eri suuntaan, jonka seurauksena syntyy turhautumista sekä pahoinvointia. Hintsa tiivistääkin arvojen ja tavoitteiden välisen suhteen hyvin. Tavoitteiden pitäisi perustua arvoihin, ei toisin päin. Tavoitteiden perustuessa ihmisen omaan arvomaailmaan, voidaan välttää sisäisten ristiriitojen syntyminen (Saari 2016, s.91.).

 

Tavoitteet luovat ihmisen elämään merkityksellisyyttä. Merkityksellisyys luo elämään onnellisuutta. Kun ihminen on luonut itsellensä arvojen mukaisia tavoitteita, joiden mukaan hän tekee elämässään päätöksiä sekä tavoittelee asioita, kokee hän elämässään merkityksellisyyttä. Tavoitteiden avulla elämässä on jatkuvuutta, sekä valinnat tuntuvat helpommilta sekä niitä on helpompaa perustella itselleen ja muille. Niiden avulla pystyy määrittelemään mihin käyttää elämässään aikaa, merkityksellisiin asioihin vai pakollisiin hoidettaviin tehtäviin. Tavoitteisiin tähdätessä on kuitenkin tärkeää keskittyä myös matkaan kohti tavoitteita, sekä olla tyytyväinen nykytilaan. Suorituskeskeisessä nykymaailmassa on helppoa unohtaa tyytyväisyyden tunne, janotessaan jatkuvaa etenemistä ja kehittymistä. Tyytyväisyys ja intohimo eivät Hintsan mukaan kumoa toisiaan, vaan tyytyväisyys voi parhaimmillaan ruokkia intohimoa ja mahdollistaa onnellisuuden (Saari 2016, s.91.).

 

Hallitsetko omaa elämääsi?

 

Kolmas kysymys keskittyy hahmottamaan mahdollisia esteitä pyrkimysten mukaiselle elämälle. Kolmannen kysymyksen äärellä päästään Hintsan mukaan valintojen äärelle. Valintojen tekoon johtaa huonon olon poteminen, sillä ihminen ei pysty toiminaan omien periaatteidensa, arvojensa tai tavoitteidensa mukaisesti. Yleinen ongelma nykypäivän ns. ”selailukulttuurissa” on se, että ihmisten on helppo haalia itsellensä liikaa tehtävää, joka täyttää aikamme ja elämämme turhalla, joka  todellisuudessa ei vie kohti tavoitteitamme. Näiden aikaa vievien asioiden ei aina tarvitse olla niin inhottavia, vaan asioiden ja tekemisen karsimisesta usein hankalampaa tekeekin mukavista asioista valitseminen. Valinnat eivät ole siis helppoja, tarkoittaisi se kipuilua, pois rajaamista tai jostain mukavasta irti päästämistä. Hintsa kannustaa päätöksen teossakin omien arvojen pohtimiseen. Niiden ollessa selvillä, on helpompi tehdä vaikeitakin päätöksiä haastavien olosuhteiden keskellä (Saari 2016, s. 92.). Hintsan nyrkkisääntönä muutosten tekemisissä oli seuraava: Muutetaan enintään kolmea asiaa kerrallaan, vähintään kolmen kuukauden ajan (Oskari 2016, s.93.).

 

 

”Jos arvosi eivät maksa sinulle mitään, ne eivät ole arvoja, vaan mielipiteitä.” – J. Sarasvuo

 

 

Hyvinvoinnin koostumus

 

Hintsan coren ympärille muodostuva hyvinvointi rakentuu kuudesta elämän osa-alueesta: henkisestä energiasta, fyysisestä aktiivisuudesta, ravinnosta, palautumisesta, biomekaniikasta ja yleisestä terveydestä. (Saari 2016, s.72.)

 

Henkisessä energiassa on kyse ihmissuhteiden, työn, elämänarvojen ja elämäntapojen tasapainosta. Lähtökohtaisena ajatuksena on se, että patteria on ladattava enemmän, kuin mitä siitä otetaan virtaa (Saari 2016, s.193.). Hintsan mallissa, jolla hän havainnollisti henkisen energian käsitettä asiakaskunnassaan yliedustettuina oleville loppuun palaneille supersuorittajille oli kolme tasoa. Alimmaisella, tärkeimmällä tasolla oli läheiset ihmissuhteet. Joukkoon kuulumisen, hyväksytyksi tulemisen ja välittämisen kokemukset ovat perustarpeita, koska sosiaalisuus ja halu ryhmään kuulumiseen ovat ihmiselle ominaisia. Toimivien ja läheisten ihmissuhteiden vaikutus onnellisuuteen ja hyvinvointiin on kiistaton. (Saari 2016, s.194.)

 

Keskimmäisellä tasolla tässä pyramidissa on työ ja työympäristö. Olisi tärkeää, että myös siitä saa energiaa. Vaikka kaikille ei ole mahdollista löytää itselleen mieluista työtä juuri sopivilla ehdoilla ja eduilla, on Hintsan mielestä useimmiten löydettävissä myös jotakin positiivista. Työ olisi saatava vähintään neutraaliksi. Jos on mahdollisuus vaikuttaa vallitseviin oloihin, ei kannata ajaa itseään loppuun. (Saari 2016, s.196.)

 

Energiapyramidin huipulla on yksilö itse. Henkilökohtainen elämä. Itsestään huolehtiva ja riittävästi lepäävä henkilö toimii tehokkaammin ja näin ollen näennäisesti pienempi aika on todellisuudessa enemmän. Kasvanut työteho ja vähäisemmät sairauspoissaolot näkyvät myös numeroina. (Saari 2016, s.197.)

 

Näihin osa-alueisiin tulisi käyttää energiaa tasaisesti. Mittarina ollessa ainoastaan ajankäyttö, ei kuva välttämättä ole todenmukainen. Jos työhön käyttää enemmän energiaa, kuin aikaa ja ajattelee työasioita kotonakin, ei ajalla, jona ei ole läsnä ole juurikaan painoarvoa. Fyysisesti vapaalla ollessa, käytät energiaasi edelleen työhön ilman, että olisi läsnä. Monien Hintsan asiakkaiden ideaali kuva tästä energiajakaumasta olisi 50-30-20. Silti useimmilla työ vei energiasta valtaosan. Tämä luo tapahtuessaan arvoristiriidan helposti kiireisen arjen keskellä, jos ihminen ei tiedosta kuka hän on ja mitä hän haluaa. (Saari 2016, s.198.)

 

Yleinen terveys on Hintsan mallin mukaan paljon laajempaa, kuin lääketieteen määrittelemä tila, jossa sairautta ei ole. Kyse on kokonaisvaltaisesta alueesta, jonka sisällä ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota paljon enemmän. Hänen neljä kultaista sääntöään ovat seuraavat: selvitä ja hoidata akuutit vaivasi, selvitä perinnölliset riskitekijäsi,

selvitä henkilökohtaiset riskitekijäsi ja panosta ennaltaehkäisyyn. Hintsa sanookin kirjassaan kuoleman olevan väistämätön, muistuttaen ettei sen tarvitse olla hidas kivulias tai ennenaikainen. Suurin osa kaikista ongelmista ja vaivoista voidaan ennaltaehkäistä kiinnittämällä huomiota etukäteen. (Saari 2016, s.105.)

 

Uni on nykyajan suurimpia riskitekijöitä. Tarkemmin ottaen sen puute. Ensimmäisenä tulee väsymys, joka johtaa tarkkaavaisuuden sekä suorituskyvyn laskuun. Tätä myöten loukkaantumisen ja onnettomuuksien riski kasvaa. Tämän lisäksi väsyneenä himoitsee epäterveellisempiä ruokia, suurempia määriä. Mitä todennäköisemmin siis vähemmän nukkuessa myös lihoaa. Kysyttäessä kukaan ei halua tehdä työtä vain osaa älyllisestä kapasiteetistaan käyttäen ja altistaa itseään lukuisille terveyshaitoille. Silti suurimmalla osalla ongelma on ainoastaan se, ettei nukkumaan malteta mennä ajoissa. Arkeen yritetään sovittaa pidemmät työpäivät, sosiaalinen elämä, aika perheen kanssa sekä kaikki viihdetarjonta. Hintsa kehoittaa kaikkia kunnioittamaan omaa unentarvettaan, välttämään valoa illalla, sulkemaan älylaitteet ja näytöt, rajoittamaan kofeiinin ja alkoholin käyttöä sekä menemään nukkumaan aina samaan aikaan. (Saari 2016, s.107-118.)

 

Ravinnossa vaikutukset terveydentilassa näkyvät pitkällä aikavälillä. Sen avulla voidaan laskea kroonisten sairauksien riskiä merkittävästi. Tämän lisäksi ravinnolla on vaikutusta mielialaamme ja vastustuskykyymme. Vaikka yleisesti uskotaan, että geenit vaikuttavat yksilön sairastumiseen, todellisuudessa valtaosassa tilanteista ulkoiset tekijät, kuten elämäntavat ratkaisevat sen, mitkä geenit aktivoituvat. Päivittäisillä valinnoilla voi vaikuttaa siihen, aktivoituvatko taudin aiheuttavat geenit vai eivät. (Saari 2016, s.134.)

 

 

Tänään olen elossa

 

”Jos minulla olisi oikeasti ollut vastaukset näihin kysymyksiin, olisin tehnyt elämässä todella erilaisia valintoja, hän ajatteli” (Saari 2021, s.23, kuolevan miehen 1. tunti) Hintsa huomasi eläneensä itse ”sitten kun” -elämää. Tilanteessa, jossa tämä tuleva aika otettiin pois, hän huomasi jättäneensä perheen, harrastukset ja läsnäolon tulevaan, jota nyt kenties ei tulisikaan. Kaksi viikkoa diagnoosin saamisen jälkeen Hintsa kuvaa katuvansa elämättä jäänyttä elämää ja asioita, joita hän olisi halunnut tehdä. Hän huomasi jättäneensä kaikkein tärkeimmät ihmiset vaille aikaansa, siitä huolimatta, että hän opetti toisin asiakkailleen näyttäen heille, kuinka heidän arvonsa olivat ristiriidassa heidän tekojensa kanssa.

 

”>>Sitten>> ei vain koskaan tullut. Ei se koskaan tule.”

 

Hintsan mukaan oman identiteetin löytäminen ja siitä kiinni pitäminen olivat kaikkein keskeisin asia hyvinvoinnissa. Silti hän oli hukannut sen, kaikilla tasoilla. Hän kuvaa jälkikäteen olleensa vilpitön aikeissaan, mutta ajautuneensa etäälle niin puolisostaan, perheestään kuin itsestäänkin. Päätökset tekivät ”rooliminä”. (Saari 2021, s.67, hyvien aikeiden kirous)

 

Hintsa kuvasi pelottavammaksi asiaksi sitä, miten nopeasti, helposti ja salakavalasti kaikki tapahtui. Hän kertoo tajunneensa, että päätöksiä on tehtävä aktiivisesti. On valittava, haluaako olla isä vai haluaako olla uraohjus. Hän kertoo, ettei halunnut olla uraohjus, mutta ajautui siihen silti. (Saari 2021, s.69, Hyvien aikeiden kirous)

 

Hän kertoo, ettei tehnyt yhtään aktiivista ja isoa päätöstä elämässään, joka olisi ohjannut hänet tilanteisiin, joissa hän lopulta oli. Kaikki eteni hivuttamalla. Hintsa kertoo tämän opettaneen itselleen sen, että omaa identiteettiään on etsittävä aktiivisesti. Koska hänen missionsa oli pitkään ollut muiden ihmisten auttaminen, hänelle avautui sanonta ”tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla” vasta sairastumisensa jälkeen. Hän ihmetteli jälkikäteen kovapäisyyttään. Vaikka moni hetki oli tarjonnut mahdollisuuden järjestää elämän arvojen mukaiseksi, eivät ne siirtäneet häntä pois sitten kun -elämästä. Vasta tieto elämän loppumisesta teki sen. (Saari 2021, s.71–72, Hyvien aikeiden kirous)

 

 

Lähteet

Hintsa A. & Saari O. 2021. Tänään olen elossa. WSOY. Helsinki.

Saari O. 2016. Aki Hintsa – Voittamisen anatomia. WSOY. Helsinki.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close