Tampere
21 May, Saturday
8° C

Proakatemian esseepankki

TÄMÄ OLI TÄSSÄ: Reflektioessee matkastani Proakatemialla



Kirjoittanut: Tuomas Saarinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

KOLME VUOTTA KESTÄNYT TAIVAL TULEE PÄÄTÖKSEENSÄ

Käyn tässä esseessä läpi omaa aikaani Proakatemialla ja pohdin tutkintoa kokonaisuudessaan. Kertaan oman polkuni ja nostan esille huippuhetkiä, sekä myös kaikkea sitä, mitä olisin itse tehnyt toisin. Matkaa mullisti myös koronapandemia, joka vaikuttaa edelleen vahvasti koko Proakatemian kulttuuriin – uhaten vanhan kulttuurin säilymistä, mutta rakentaen samalla uutta.

Uskon, että esseestä voi olla hyötyä Proakatemialla vasta aloittaneelle opiskelijalle, sekä myös heille, jotka harkitsevat Proakatemialle hakemista. Yllätyin itse aikanaan tutkinnon keskeyttävien tai suorittamistapaa vaihtavien opiskelijoiden määrästä. Opiskelijan näkökulma voi olla avuksi, jotta kukaan ei päätyisi harhaanjohtavin odotuksin opiskelemaan kouluun, joka ei ole lainkaan heidän juttunsa.

AIKAJANA ENSIMMÄISESTÄ PÄIVÄSTÄ NYKYHETKEEN

2018: Ensimmäisen syyslukukauden vietimme pääosin TAMKin pääkampuksella perusopintojen parissa, ja joka keskiviikko olimme Proakatemialla. Itselleni keskiviikot olivat alkuajan kohokohtia, koska viihdyin Finlaysonin tunnelmallisella kampuksella ja olin mielestäni saanut jo lukiossa tarpeekseni ns. perinteisestä oppimismallista. Tutustuin muutamaan hyvään tyyppiin, ja koko vuosikurssimme vaikutti ihmisiltä, joiden kanssa olisi ilo viettää seuraavat kolme ja puoli vuotta.

2019: Joululoman aikana noin 40 hengen joukkomme oli jaettu kahteen tasapainoiseen tiimiin Belbin-tiimiroolitestin perusteella, ja tammikuussa aloitimme täysipäiväisesti Proakatemian tiloissa näissä tiimeissä. Oman tiimini nimeksi valikoitui Evision Osk, ja meillä oli heti vauhti päällä. Itse olin mukana parissa myyntiprojektissa, joissa henkilökohtaisesti en kuitenkaan juuri menestynyt. Kävimme jo ensimmäisinä kuukausina läpi konflikteja, joista isoimpana mieleeni jäi Evisionin mission, vision ja arvojen miettimiseen käytetty päivä. Oli vaikea rakentaa yhteistä visiota ja samaa arvopohjaa, kun jokaisella oli mielessä omanlaisiaan projekteja.

Vielä tällöin unelmanani oli hankkia esiintymiskokemusta ja edetä valmentajaksi tai ammattipuhujaksi. Hylkäsin tämän unelman kuitenkin melko pian, koska päätin mieluummin hankkia kokemusta jostain tietystä aihealueesta sen sijaan, että puhuisin vain puhumisen ilosta.

Syksy oli itselleni melko hiljaista aikaa projektien osalta. Olin jälleen mukana myyntiprojektissa, jotta tiimimme saisi kerrytettyä kassaa. Menestys oli jälleen surkeaa, mutta aloin päästä pikkuhiljaa eroon soittokammostani. Kun vaikeaakin asiaa toistaa tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu helpoksi ja vähemmän uhkaavaksi.

Vuoden lopussa tiimimme etsi tapaa löytää jokaiselle mielekästä tekemistä ja samalla nostaa liikevaihtoa. Päädyimme jakamaan tiimin kolmeen liiketoimintaan: kahvila/catering, verkkosivut ja web-markkinointi, sekä tapahtumatuotanto. Näistä kolmesta toimialasta nousisi lopulta projektit Café KATTO, Verkkotalli sekä HIGHLEVEL. Itse hyppäsin mukaan viimeksi mainittuun, sillä tapahtumat olivat jo valmiiksi lähellä sydäntä. Päätimme aloittaa tapahtumatuotannon työt alkuvuodesta 2020, jotta tiimiläiset saivat esseet ja muut ajankohtaiset opinnot paketoitua.

2020: Päätimme alkaa rakentaa sekä live- että virtuaalitapahtumia tiimin monipuolisuuden ja nykyajan mahdollisuuksien takia. Draivimme oli alusta asti todella kova, ja ensimmäistä kertaa koko elämässäni koin, että tässä voisi nyt olla se minun alani, se ”oma juttu”.

Sitten iski COVID-19.

Maaliskuun puolivälissä siirryimme etäopiskelun pariin. HIGHLEVELin toiminta näytti jatkuvan hienosti yhteiskunnan sulkeutumisesta huolimatta; itse asiassa se lähestulkoon kukoisti. Livestriimit olivat juuri sitä, mit yritykset kaipasivat tapahtumakiellon ollessa voimassa. Vauhti alkoi kuitenkin hiipua, kun projektitiimimme jäsenmäärä väheni vähenemistään, ja lopulta jäin yksin projektiin.

Työnkuvani striimien tuottajana ei sinänsä muuttunut missään vaiheessa, mutta työnteon mielekkyys kärsi valtavasti, kun ihmiset ympäriltä katosivat. Siitä oli tiimiyrittäjyys kaukana. Jäin silti itsepäisesti projektiin, koska näin siinä vielä tuolloin potentiaalisen tulevaisuuden ammatin itselleni. Jossain sisälläni hehkui vielä pieni liekki siitä roihusta, joka alkuvuodesta oli ajanut suurella voimalla eteenpäin. En halunnut luovuttaa.

Tein muutaman projektin isommille yrityksille, joiden yhteyteen olin päässyt Heimo Filmsin kautta. Yhteistyö toimi meillä hyvin: Heimolla oli loistava kuvauskalusto, mutta he keskittyivät enemmän editoituihin markkinointi- ja myyntivideoihin. Minulla taas ei ollut palaakaan kalustoa, mutta kysyntää herättävää striimausosaamista oli jo ehtinyt kertyä.

Loppukesästä hyppäsin katto-oppaiden porukkaan Roof Walkille, eli Finlaysonin alueen kattokävelylle tiimimme kahvilan Café Katon viereen. Moni tiimistämme työskenteli täällä kesän 2020, ja kotimaan matkustamisen kovan kasvun takia se olikin melkoinen hitti. Jatkoin tätä pitkälle syksyyn, omien aikataulujeni salliessa.

2021: Etätyöskentely jatkui vielä kevätlukukauden. Se tuntui sopivan valtaosalle tiimistä, mutta itse sain asioita kovin huonosti aikaan kotosalla. Opintoni alkoivat jäädä jälkeen, enkä ollut vielä päättänyt opinnäytetyöni aihetta. Toukokuussa minut valittiin tiimimme Business Leaderiksi. Yksityiselämä kuitenkin tuntui kukoistavan, ja olin onnellisempi kuin pitkään aikaan, enkä murehtinut tulevaa.

Kesällä se tunne kääntyi ympäri. Jouduin muuttamaan ja luopumaan useasta pitkäaikaisesta unelmasta kertaheitolla, enkä voinut tehdä tapahtumien kulun kääntämiseksi itse mitään. Kesälomallakaan en siis saanut opintojani eteenpäin, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma. Loma meni siis enimmäkseen töissä Roof Walkilla ja itseä keräillessä.

Syksy oli itselleni kaikista eniten stressiä ja ahdistusta aiheuttava lukukausi. Evision alkoi olla loppusuoralla kohti valmistumista, mutta itse olin edelleen kovasti jäljessä opinnoissani. Olen aina ollut huono johtamaan itseäni, ja etätyöaika sekä yksilöprojekti HIGHLEVEL olivat vain pahentaneet sitä. Business Leaderin työnkuva oli siis ensimmäinen varsinainen johtajarooli aikanani Proakatemialla. Ja kokemattomuus näkyi.

Jouduin lopulta hakemaan lisäaikaa opinnoilleni, koska toivo ajallaan valmistumisesta mureni jo keskellä syyslukukautta. Ymmärsin, että aika ja jaksaminen eivät yksinkertaisesti riitä tutkintotodistuksen saamiseen ennen joulua. Näillä näkymin valmistunen helmi-maaliskuussa 2022.

MITKÄ OLIVAT HUIPPUHETKENI?

Ensimmäinen varsinainen huippuhetki oli tiimimme ensimmäinen mökkipaja Hämeenkyrössä keväällä 2019. Vuosikurssimme oli vasta jaettu kahtia ja olimme saaneet yrityksen pystyyn, mutta tiiminä olimme vielä sekalainen ihmisjoukko. Mökkipajassa kuulimme enemmän jokaisesta tiimin jäsenestä, heidän elämäntarinansa ja kuinka he olivat Proakatemialle päätyneet. Oli turvallisen tuntuista jakaa asioita itsestään, ja luottamus alkoi rakentua kuin itsestään. Lähennyimme parissa päivässä enemmän, kuin olisin itse ikinä uskonut olevan mahdollista. Tästä oli hyvä lähteä matkaan kohti menestystä.

Toiseksi huippuajaksi nostan ehdottomasti vuoden 2020 ensimmäiset kuukaudet. Koko syksyn 2019 ajan valmisteltu vuosigaala oli jättimenestys, ja heti sen jälkeen pääsin keskittymään täysillä tapahtumatuotannon projektiimme. Tämä saisi myöhemmin nimen HIGHLEVEL. En ole sitä ennen, enkä sen jälkeenkään, tuntenut vastaavanlaista onnen ja vauhdin tunnetta. Kun ympärillä on hyviä tyyppejä ja tekeminen itsessään on tarpeeksi haastavaa mutta mielekästä ja jopa tuottaa liikevaihtoa, silloin on kohdallaan kaikki, mitä voi työltä vaatia. Isoin oppi Proakatemialta oli, että minulle ei ole niin suurta merkitystä sillä, mitä teen, vaan enemmänkin sillä, kenen kanssa teen.

Viimeinen loistokas hetki oli 24H-loppunäyttö marraskuussa 2021, jossa Evision takoi molemmista toimeksiannoistaan arvosanan 5. Olin itse pitchaamassa toimeksiantomme Ylöjärven lukiolle, ja alkujännityksen kadottua ensimmäisen minuutin aikana olin jälleen lavalla kuin kotonani.

MITÄ OLISIN ITSE TEHNYT TOISIN?

Olisin heti opintojen alusta lähtien käyttänyt omaa aikaani ja resursseja paremmin. Vasta tutkinnon loppupuolella aloin ymmärtää, miten yksilöllinen tiedonhaku, esseet, pajat, projektit ja menestyvä liiketoiminta punoutuvat yhteen ja miten asiat kannattaisi tehdä. Tietysti monia asioita oppii vasta ajamalla ensin muutamaan kuoppaan, enkä nuorena opiskelijana varmasti olisi kuunnellut jonkun muun kertomusta siitä, miten asiat kuuluu tai kannattaa tehdä.

Koronapandemian keskellä HIGHLEVELin toiminnassa jatkaminen olisi ollut mainio toimiala, josta olisi voinut rakentaa kannattavan liiketoiminnan. Mutta kuten mainitsin, intohimon palo projektia kohtaan hiipui, kun yksin joutui kaiken tekemään. Fiksu valinta olisi ollut ajaa projekti alas, tai vähintäänkin hyllyttää se joksikin aikaa ja kokeilla välissä muuta. Proakatemian tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta tuntuu, että oma taitopalettini jää valmistuttuani kovin kapeaksi, ja se on ihan omaa syytä.

Business Leaderina toimiminen syyslukukaudella 2021 oli rooli, jota en ottaisi vastaan, mikäli saisin nyt palata siihen hetkeen ja tehdä valinnan uudestaan. Oma elämä koulun ulkopuolella oli edelleen niin sekaisin, ettei johtamisesta tullut mitään ja valmistuminen viivästyy. Tämä ei jätä kovin hyvää loppufiilistä koko kouluajasta.

PARI SANAA PROAKATEMIAN KULTTUURISTA JA TIIMIYRITTÄJYYDESTÄ

Proakatemia luo visionsa aina viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyinen, Proakatemian 20-vuotissyntymäpäiväjuhlissa vuonna 2019 julkaistu visio, on olla ”uuden yrittäjyyden esikuva”. Tämä kuulostaa mukavalta ja mahtipontiselta, mutta näkyy päivittäisen tekemisen tasolla vain puoliksi.

Proakatemialla on monia osaavia ja yrittäjähenkisiä ihmisiä, jotka tekevät unelmistaan totta ja luovat toinen toistaan mahtavampia bisneksiä. Edes koronapandemia ei ole tätä hidastanut, vaan opiskelijat keksivät jatkuvasti uusia keinoja tehdä kannattavaa liiketoimintaa rajoituksista ja esteistä huolimatta.

Toisinaan tämä kuitenkin saavutetaan ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Loppuunpalamisien määrä on vuosittain edelleen kovin korkea, ja silti opiskelijat tekevät valtavan pitkiä työviikkoja. Proakatemia eroaa kurssimuotoisesta opiskelusta siten, että esimerkiksi viiden opintopisteen kokoinen kurssi ei välttämättä vaadi 5 x 27 h = 135 tuntia opiskelua, jotta tentistä pääsee läpi, mutta Proakatemialla henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan kirjataan ylös joka ikinen pajoissa, projekteissa, tiimin asioissa tai seminaareissa vietetty tunti. Oikopolkuja ei siis ole.

Koska työtuntien määrä on kurssimuotoiseen oppimismalliin verrattuna suurempi, on myös syytä kiinnittää erityistä huomiota tiimiyrittäjien jaksamiseen. Tämä ei mielestäni vielä näy Proakatemian kulttuurissa, koska burnoutin partaalla oleva 70-tuntista työviikkoa ahkeroiva ihminen ei vastaa uuden yrittäjyyden esikuvaa millään tapaa. Se on enemmän lähempänä iänikuista kuvaa raskaasta yksinyrittäjyydestä: mielikuva, josta Proakatemia pyrkii kaikin keinoin eroon.

Tiimiyrittäjyys on myös mielenkiintoinen käsite ja oppimismalli, koska moni Proakatemialla opiskeleva ei edes tähtää yrittäjäksi. Kyseessä on kuitenkin yrittäjyyden ja tiimijohtamisen tutkinto-ohjelma. Tiimien vastuulle jää siis ratkaista, miten he tällä kapealla nuoralla taiteilevat, ja miten tiimiyrityksestä saadaan kaikki hyöty irti niin yrittäjiksi kuin työntekijöiksi tähtääville ihmisille.

LOPUKSI

Matka Proakatemialla on ollut unohtumaton, ja sen varrelle on mahtunut kokemuksia ja tunteita kirjaimellisesti laidasta laitaan. Uskon oppineeni taitoja, joita mikään muu vastaava koulutus ei voi tarjota. Näitä taitoja ei ole erikseen meille opetettu, vaan ne ovat kasvaneet hiljalleen ja huomaamatta tiimioppimismallin ansiosta. Näen tämän yhtenä suurimmista vahvuuksista tulevaisuuden työelämässä.

Hakisinko uudestaan Proakatemialle, jos minut heitettäisiin takaisin kevään 2018 yhteishaun maisemiin, ja tietäisin kolikon molemmat puolet siellä opiskelusta? Osittain haluaisin hakea, ja kokea kaiken uudestaan ensimmäistä kertaa. Toisaalta taas tiimioppimismalli ei välttämättä ollut minulle paras tapa oppia, ja monta kertaa kouluaikana toivoinkin valinneeni toisin ja kaduin, että olin ylipäätään saapunut tähän kouluun.

Olen kuitenkin kasvanut ihmisenä enemmän, kuin olisin voinut aavistaakaan. Olen myös saanut korvaamattomia ystäviä osaksi elämääni, ja Proakatemian yhteisö on ollut suuri voimavara itselleni näiden vuosien aikana. Ehkä tämä oli sittenkin oikea valinta.

Kiitos Proakatemia, kiitos Evision. Nyt on aika kääntää laiva kohti isompia meriä.

Moikka!

LÄHTEET

Oma HOPS (Evisionin Onedrive)

Omat pajavihkot ja muistiinpanot

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close