Tampere
21 Jan, Thursday
-5° C

Proakatemian esseepankki

Taloustiede osa 1



Kirjoittanut: Siiri Hyytinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Taloustieteen oppikirja
Matti Pohjola
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Teen esseesarjan perustuen Matti Pohjolan teokseen Taloustieteenoppikirja. Tässä ensimmäisessä taloustieteen esseessäni lähden talouden perusteista liikkeelle.

 

Mitä taloustiede on?

Jokainen meistä tekee päivittäin taloudellisia päätöksiä ja jokaiseen meistä vaikuttaa muiden alituisesti tekemät päätökset, vaikka emme sitä välttämättä huomaa. Tätä kokonaisuutta kutsutaan taloudeksi. Talous koostuu pääpiirteittäin kansataloudesta ja maailmantaloudesta. Kansantalous pitää sisällään kansakunnan talouden ja maailmantalous taas koko maailman taloutta. Talous on ihmisen luoma järjestelmä, joka perustuu siihen, että luotamme toisiimme, jopa meille vieraisiin ihmisiin. Tämä luottamisen taito ei ole lajityypillemme automaattisesti ohjattua vaan se taito on opittu vuosien saatossa. Luotamme esimerkiksi siihen, että saamme ostettua kaupasta maitoa tai muuta tarvitsemaamme ja siihen, että ostamamme elintarvike on käyttökelpoinen eikä pilaantunut.

Talouden kokonaisuudet voidaan jakaa makro- ja mikrotalouteen. Makrotalous käsittelee kokonaisia kansantalouksia ja niiden muutoksia sekä vaikuttavia tekijöitä, kun taas mikrotalous koskee kotitalouksien ja yritysten päätöksiä ja toimintaa markkinoilla. Pohjolan kirjassa esitellään taloustieteelle määritellyt kymmenen perusperiaatetta, joiden avulla on helpompi tulkita taloudellisia havaintoja. Näistä perusperiaatteista vallitsee myös laaja yksimielisyys.

Talouden perusperiaatteet:

  1. Tehtäessä valintoja niukkuuden vallitessa on vertailtava eri vaihtoehtoja keskenään.
  2. Jonkin toimintavaihtoehdon kustannus on se vaihtoehto, josta joutuu luopumaan saadakseen valitsemansa.
  3. Vaihdanta kannattaa eli siitä voivat kaikki hyötyä.
  4. Rationaaliset taloudenpitäjät tekevät päätöksiään vertaamalla rajaetuja ja rajahaittoja.
  5. Markkinat ovat yleensä hyvä tapa järjestää talouden toimintaa.
  6. Julkinen valta voi parantaa markkinoiden toimintaa silloin, kun ne toimivat tehottomasti tai johtavat epäoikeudenmukaiseen tulonjakoon.
  7. Elintason kasvu syntyy työn tuottavuuden kasvusta, jonka lähteistä teknologinen kehitys on kaikkein tärkein.
  8. Työttömyys tasapainottaa työntekijöiden palkkavaatimukset ja yritysten palkanmaksukyvyn. Sen tasapaino määräytyy hyödyke- ja työmarkkinoiden instituutioiden toiminnan perusteella.
  9. Rahan tarjonnan kasvu on inflaation perimmäinen syy.
  10. Työttömyyden ja inflaation kesken vallitsee lyhyellä ajalla ristiriita. Täystyöllisyyttä ja vakaata hintatasoa on vaikea saavuttaa yhtä aikaa.

 

Tarpeet, tuotanto ja vaihdanta

Kaiken taloudellisen toiminnan pohjimmainen tarkoitus on ihmisten tarpeiden tyydytys. Ihmisten tarpeet muuttuvat jatkuvasti ympäristön sekä heidän itsensä muuttuessa. Esimerkiksi vauvalla on erilaiset tarpeet kuin aikuisella. Kokonaisuudessaan ihmisillä on hyvin paljon tarpeita ja niiden lopullinen tyydytys on mahdotonta, sillä käytössä olevat resurssit tulevat vastaan. Tarpeita tyydytetään ostamalla hyödykkeitä, jotka koostuvat tuotteista ja palveluista. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa maailmassa erityisesti digitaaliset hyödykkeet nostavat koko ajan enemmän päätään esiin muiden hyödykkeiden rinnalla. Hyödykkeiden valmistus koostuu käytössä olevista tuotannontekijöistä (luonnonvarat, työvoima ja pääoma), jotka määräävät olemassa olevan tuotantoteknologian. Tuotannontekijöiden saatavuus määrittää rajaehdot hyödykkeiden valmistukselle. Tuotantoteknologia ei liity pelkästään koneisiin vaan siihen sisältyy myös muun muassa työnorganisointi, työnjohto, yrityskulttuuri ja niin edelleen. Täytyy muistaa, että tarpeiden tyydytys on muutakin kuin hyödykkeiden ostamista ja kuluttamista. Kuten kirjassa kerrotaan esimerkiksi luonnossa ajan viettäminen tai rauhallinen elämä toimivat myös ”hyödykkeinä”.

Niukkuuden ja tarpeentyydytyksen suhde on keskeinen lähtökohta taloustieteelle. Ihmisillä ei ole loputtomasti resursseja tyydyttää tarpeitaan. Esimerkiksi aika on erittäin rajallinen resurssi ja meidän tulee tehdä päivittäin päätöksiä niukkuuden vallitessa, miten haluamme käyttää aikamme. Kuten talouden perusperiaatteen ensimmäisestä kohdasta selviää: ”tehtäessä valintoja niukkuuden vallitessa on vertailtava eri vaihtoehtoja keskenään” (Pohjola,2014). Päätöstä tehdessä tulee ottaa huomioon jokaisen valinnan vaihtoehtoiskustannus eli se mistä joutuu luopumaan valinnan takia. Esimerkiksi verrattaessa opiskelua ja töissä käyntiä. Opiskellessa rahavirta jää huomattavasti pienemmäksi kuin täyspäiväisenä työssä ollessa, mutta tämä vaihtoehtoiskustannus tulee ottaa huomioon, mikäli haluaa opiskella. Opiskelun voi nähdä myös investointina tulevaisuutta varten. Vaikka opiskelun aikana jää rahallisesti hetkellisesti tappiolle, pystyy opiskeluiden jälkeen todennäköisesti saamaan työstään suurempaa palkkaa kuin ilman opiskeluita olisi saanut. Tämäkin seikka löytyy suoraan talouden perusperiaatteista: ”jonkin toimintavaihtoehdon kustannus on se vaihtoehto, josta joutuu luopumaan saadakseen valitsemansa” (Pohjola, 2014).

Tuotanto ja tehokkuus on vahva pari keskenään. Usein tehokkuus nähdään kuitenkin negatiivisena asiana ja liian suureellisena vaatimuksena työntekijöitä tai vallitsevia resursseja kohtaan. Kuten kirjassa nostetaan esiin, tehokkuus ei tarkoita riistoa vaan päinvastoin, voimavarojen mahdollisimman tehokasta käyttöä mahdollisimman suureen tarpeentyydytyksen tuottamiseen. Tehokkuus on säästelijäisyyttä, tehottomuus tuhlausta (Pohjola, 2014).

 

Talousjärjestelmät

Kaikki yhteiskunnat kohtaavat samat perusongelmat: mitä hyödykkeitä ja millaisella tuotantomenetelmällä tuotetaan sekä kuka hyödykkeen saa. Päätökset ongelmiin tehdään hyvin eri tavalla eri yhteiskunnissa, josta seuraa erilaiset talousjärjestelmät. Nykyään tärkeimmät talousjärjestelmät ovat markkinatalous sekä joissain maissa vielä suunnitelmatalous. Markkinatalouden mallissa kukaan yksittäinen henkilö tai virasto ei päätä talouden peruskysymyksistä vaan ne selviävät markkinoiden kautta. Markkinoilla hyödykkeen ostajat ja myyjät kohtaavat. Markkinoita voivat olla esimerkiksi torit, kaupat sekä nettisivut. Päätöksiä tekevät lukuisat kotitaloudet, yritykset sekä muut omaa etuaan tavoittelevat talousyksiköt, joiden seurauksena vallitsevat markkinat muodostuvat. Esimerkiksi Suomessa on vahva markkinatalous. Suunnitelmataloudessa poliittiset päätöksentekijät hyväksyvät suunnitelman, jonka perusteella ongelmat ratkaistaan. Esimerkiksi Kuubassa, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa vallitsee edelleen pääasiallisesti suunnitelmatalous.

Talousjärjestelmät voidaan luokitella myös aineellisten tuotantotekijöiden (pääoma ja luonnonvarat) omistuksen perusteella. Kapitalistisessa taloudessa tuotantotekijät ovat kotitalouksien omistuksessa ja kapitalistisessa markkinataloudessa markkinat ovat auki myös muille tuotantotekijöille kuin työlle, kuten esimerkiksi pääomalle. Kapitalistisen talouden vastakohtana toimii sosialistinen talous, jossa aineelliset tuotannontekijät ovat yhteiskunnan omistuksessa.

 

Erikoistuminen ja vaihdanta

Kaikki nykyaikaiset talousjärjestelmät perustuvat erikoistumiseen eli työnjakoon. Esimerkiksi Suomi on erikoistunut puutuotantoon ja ostaa banaanit muualta. Yhden maan ei kannata siis tuottaa kaikkia hyödykkeitä itse vaan erikoistua johonkin tiettyyn tai tiettyihin asioihin. Kirjassa kerrotaan kolme erikoistumiseen vaikuttavaa tekijää:

  1. Synnynnäiset erot
  2. Erikoistumisen mahdollistama harjaantuminen
  3. Suurtuotannon edut

Työnjaon kehittyminen on elintason nousun kannalta merkittävimpiä tekijöitä, mutta sillä on myös haittapuolensa. Pieniin osiin jaettu tuotanto on monimutkaisempi ja alttiimpi häiriöille, kysynnältään heikkenevä maa voi joutua suuriin taloudellisiin vaikeuksiin sekä pitkälle jalostunut työ on tekijälleen yksitoikkoista ja raskasta niin fyysisesti kuin henkisesti, mikä saattaa aiheuttaa työmotivaation laskemista. Näiden syiden takia minkään maan ei kannattaisi erikoistua loppuun asti, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Työnjako edellyttää vaihdantaa maiden välillä. Suomen kannattaa ostaa banaanit ulkomailta, eikä tuhlata omia resursseja niiden tuottamiseen. Ennen vanhaan vaihdantaa käytiin tavaroiden välityksellä, mutta nykyään rahan avulla, mikä säästää huomattavasti aikaa.

 

Suhteellisen edun periaate

Markkinat perustuvat äsken käsiteltyyn vaihdantaan. Jokaisella maalla saattaa olla jokin absoluuttinen etu erikoistumiseen (luonnonolojen erilaisuus tai perityt tuotantomahdollisuudet), mutta joskus kyseessä on vain silkka sattuma. Esimerkiksi Suomen ja Hollannin kannattaa käydä vaihdantaa keskenään paperista ja tulppaaneista, sillä se on kannattavaa kummallekin osapuolelle. Suhteellinen etu hyödykkeen tuottamisessa on sillä tuottajalla, jolla vaihtoehtoiskustannus on pienin. Erikoistuminen ja vaihdanta johtavat molempien osalta suurempaan hyödykkeiden tuotantoon ja näin ollen suurempaan tarpeen tyydytykseen. Molemmat osapuolet siis hyötyvät vaihdannasta. Erikoistumiseen ja vaihdantaan vaikuttaa suhteellisen edun lisäksi vaihtosuhde eli hinta, jolla kauppaa käydään. Vaihtoehtoiskustannukset määrittelevät vaihdannan ehdot tuotantotekijöiden lähtökohdista. Tulee muistaa taas, että resurssit eivät ole rajattomat. Hintaan vaikuttaa oleellisesti myös kysyntätekijät, jotka muodostuvat kuluttajien tarpeista. Suhteellisen edun periaate selittää miksi kansantaloudet erikoistuvat ja käyvät keskenään vaihdantaa. Se on kansainvälisen kaupan perusta. Kuten talouden perusperiaatteen kolmannessa kohdassa todetaan: ”Vaihdanta kannattaa eli siitä voivat kaikki hyötyä” (Pohjola, 2014). Minkään maan ei kannata tuottaa omavaraisesti kaikkia hyödykkeitä. Suhteellisen edun periaate toimii myös yksittäisen ihmisen päätöksenteossa. Esimerkiksi miettiessä, mitä opiskella tai millaiseen ammattiin haluaa hakeutua.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close