Tampere
21 Sep, Tuesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Talouskasvun nousu ja (t)uho



Kirjoittanut: Tuomas Saarinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
YLE Uutiset
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Yksilöessee
Tuomas Saarinen / 10.5.2021

 

 

Talouskasvun nousu ja (t)uho

 

INTRO

Kuuntelin jonkin aikaa sitten yhteiskuntatieteitä opiskelevan siskoni suosituksesta YLE Areenan podcastia Pieleen mennyt historia. Podcast käsittelee ihmiskunnan perisyntejä ja ihmislajin aikanaan tekemiä päätöksiä ja valintoja, jotka eivät ole johtaneet meitä kansana kovin hyvään suuntaan. Erityisesti jakso nimeltä Loputtoman talouskasvun tuhoava voima sai minut ajattelemaan sitä, kuinka kasvavaa taloutta pidetään itsestäänselvyytenä ja tärkeänä asiana ajattelematta kuitenkaan sen suuremmin, mihin talouskasvu vaikuttaa.

Keskityn esseessäni viime vuosikymmenien talouskasvun kulta-aikaan ja sen vaikutuksiin, niin hyötyihin kuin haittoihinkin. Pohdin myös podcast-jakson esittämiä vaihtoehtoisia ratkaisuja nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän tilalle.

KASVU: EDELLEEN YHTEISKUNNAN KESKIÖSSÄ

1930-luvulla elänyt taloustieteilijä John Maynard Keenes kirjoitti aikanaan esseen nimeltä Economic Possibilities for our Grandchildren, jossa hän maalaa tulevaisuudenkuvan maailmasta sata vuotta myöhemmin. Esseessään Keenes ennustaa talouden eksponentiaalista kasvua, ihmisten vaurasta elämää ilman taloushuolia sekä kolmen tunnin työpäiviä yhteisten asioiden hoitamiseksi. Keenes osui puoliksi naulan kantaan, mutta puoliksi meni metsään: Maailmantalous on kahdeksankertaistunut viimeisen sadan vuoden aikana, mutta työn määrä ei ole vähentynyt.

Talouskasvu oli vielä 1980-luvulla välttämätöntä köyhyydestä pois pääsemiselle, mutta kun se tavoite oli suoritettu, alkoi keskiluokkaistuminen eikä kasvava valtion- tai maailmantalous enää lisännyt ihmiskunnan onnellisuutta. Silti tänäkin päivänä bruttokansantuote (BKT) eli valtiossa tehdyn tuotannon laajuus euroina on yksi tärkeimmistä mittareista valtion hyvinvointia tarkastellessa.

Podcastissa ensimmäisenä haastattelussa oli historian lehtori Lasse Hongisto.

HONGISTO: KESTÄVYYDEN RAJAMAILLA

Maanviljelyn ollessa valtaosan ihmiskunnasta työllistävä toimiala, ei juuri tarvinnut huolehtia taloudesta. Maatalous oli nollasummapeliä, jossa omaa pääomaa eli viljasatoa kasvatettiin yleensä omiin tarpeisiin. Maatalouden harjoittaminen oli myös paikallista toimintaa, eikä kuormittanut planeettaa, vaikka se oli lukemattomien historiallisten kansojen elinehto ympäri maailmaa.

Kun ihminen pari tuhatta vuotta myöhemmin löysi fossiiliset polttoaineet, alkoi talouskasvun ja systeemien aika. Planeetta ei enää kestä ihmisen aiheuttamia tuhoja, mistä kertoo muun muassa Earth Overshoot Day. Se tarkoittaa vuosittaista päivämäärää, jolloin ihminen on käyttänyt yhtä paljon resursseja kuin maapallomme kykenee tuottamaan yhden vuoden aikana. Noin vuonna 1970 ihmiskunta ylitti ensimmäistä kertaa sille määritellyt resurssit, ja 2020 päivämäärä koitti jo 22. elokuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että käytämme vuodessa 1,6 planeetan verran resursseja.

Vaikuttaako kestävältä kehitykseltä? Ei minustakaan.

PATOMÄKI: ERIARVOISUUDEN KUILU JA PAHOINVOINNIN JUURISYYT

Seuraavana podcastissa haastateltavana oli maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki. Hän korostaa, kuinka talouskasvu ei enää paranna ihmiskunnan valtaosan elämää, vaan ajaa maailmaa kohti yhä suurempaa eriarvoisuutta. Keskiluokan työolot ovat vuosi vuodelta epävarmemmat, ja varakkaat kykenevät sulkemaan itsensä pois yhteiskunnasta, kätkien vähävaraisten ahdingon itseltään. Patomäen arvion mukaan maailman ihmisistä noin 2 – 2,5 miljardia elää köyhyysrajan alapuolella. Eli lähes kolmannes koko ihmiskunnasta!

Globaali talous ja kuluttava keskiluokka ruokkivat nykyistä talousjärjestelmäämme. Olen itse kirjoittanut, kuinka inhoan kaikenlaista kertakäyttömuotia ja jokaisessa virtuaalisessa kadunkulmassa kaupiteltavia kulutusturhakkeita. Omaisuutta opitaan lähtökohdista riippuen käsittelemään lapsesta asti tietyllä tavalla. Karkeasti yleistäen keskiluokka kuluttaa rahaa enemmän asioihin, jotka tuovat hetken mielihyvää, ja vauraat sijoittavat omaisuutensa ja hallinnoivat sitä tarkasti säilyttääkseen vaurautensa. Onneksi tässä on kelkka kääntymässä ja keskiluokka alkaa olla jo taitavampi henkilökohtaisen talouden hallinnassa. Sijoittaminen on myös monille oiva mahdollisuus, kunhan sitä vain vähän opiskelee.

Patomäki kertoo, kuinka finanssimarkkinoiden vapauttaminen on ollut asiassa merkittävin käänne, eikä välttämättä jokaisen kannalta positiivinen sellainen. Tämä on mahdollistanut talouden kasvua osaltaan, ja yrityksien oikeus omistaa toisia yrityksiä luo loputtomia ketjuja.

KUKA HYÖTYY VIIME KÄDESSÄ?

Vaurauden epätasainen jakautuminen ja materiaalivirrat ympäri maailman ovat helpottaneet osan ihmisistä arkea, kuitenkin ajaen vielä suuremman osan syvempään ahdinkoon. Hyvinvointi on laskussa monissa kehittyneissä maissakin, koska talouden ylivalta koetaan raastavana. Länsimaissa on päästy pois köyhyydestä, joten onko syytä enää tavoitella talouskasvua?

Talouden tulisi olla ihmistä varten, ei ihmisen taloutta varten. Meillä on rajallinen elämä, jonka aika alkaa ja loppuu. Työntekijöitä on silti valtava määrä suhteessa omistajiin, ja eriarvoisuuden raamit ovat todella vankat noin vain kaadettaviksi.

Talouskasvu mahdollistaa silti Suomessa esimerkiksi kouluttautumisen mahdollisuuden kaikille taustasta huolimatta. Se myös turvaa terveydenhuollon saamisen jokaiselle sitä tarvitsevalle. Lisää hyvinvointia kasvu ei kuitenkaan tuo, vaikka nämä järjestelmät ovat olemassa. Se, mihin talouskasvua suunnataan, voi ratkaista ihmiskunnan kohtalon. Post-fossiiliset uusiutuvat polttoaineet pidentävät planeetan elinikää, ja suunta niitä kohti on jo otettu.

VAIHTOEHTOINEN MALLI KAPITALISMIN TILALLE?

Tämä on teknisesti mahdollista, mutta poliittisesti vaikeaa. Kapitalismin sydänjuuret ovat nykyisessä yhteiskunnassamme niin syvällä, että koko systeemin kaataminen tuskin tulee kysymykseen. Mutta jos kasvu jatkaa samaa vauhtia eteenpäin, yritykset saavat entistä enemmän sananvaltaa valtioiden toimintaan ja tavoittelevat voittoa ylitse kaiken muun, onko meistä edes kaatamaan järjestelmää?

Globaali talous on muodostunut monille toimijoille avaimeksi ja on heille yrityksen toiminnan mahdollistava kriittinen tekijä. Jos maailmantaloutta ollaan kykeneviä jatkamaan kestävästi, isompaa ongelmaa ei pääse syntymään. Mielestäni talouskasvua ei ole syytä enää tavoitella.

JOHTOPÄÄTÖKSET: RATTAITA KAPITALISMIN KONEESSA?

Podcastin kuunneltuani näen talouskasvun jälleen hieman uudesta vinkkelistä. Kaikki sen mukanaan tuomat asiat eivät ole pahoja, mutta meidän jokaisen on syytä kiinnittää huomiota siihen, mihin kasvua suunnataan. En näe kapitalismia pahana rakenteena, vaikka se saneleekin pitkälti yksilön mahdollisuudet rahallisiin ansioihin. Sen kanssa oppii elämään, ja yhteiskuntamme tarjoaa myös tukea huonompiosaisille.

John Maynard Keenesin essee oli talouskasvun puolesta hämmentävän tarkasti paikkansa pitävä ennustus. Työn määrää kykenisimme silti vähentämään, jotta meille jokaiselle jäisi aikaa sille, millä on eniten merkitystä. Taloutemme on hyvällä mallilla, joten voisimme aivan hyvin kokeilla lyhyempiä työviikkoja ja paremman elämän mahdollistamista yhä useammalle ihmiselle.

LÄHTEET

YLE Areena -Podcast: Pieleen mennyt historia, ”Loputtoman talouskasvun tuhoava voima” 6.1.2021
(Vieraina historian lehtori Lasse Hongisto ja maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki)

https://areena.yle.fi/audio/1-50680470

BKT:n määritelmä ja laskukaava, Elinkeinoelämän Keskusliitto 2.9.2015

https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/viikon-kysymys-mita-bruttokansantuote-mittaa-ja-miten-se-lasketaan/

Essee: Economic Possibilities for our Grandchildren (John Maynard Keenes, 1930)

http://www.econ.yale.edu/smith/econ116a/keynes1.pdf

Earth Overshoot Day, tilasto aikaväliltä 1970-2020

https://www.overshootday.org/newsroom/past-earth-overshoot-days/

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close