Talouden psykologiaa– tuoko raha onnea?

Akateeminen essee 3ep – Fiia Ketonen

Johdanto

Viime vuonna havahduin siihen, etten kokenut talouteni olevan enää täysin omissa käsissäni. En ollut taloudellisissa vaikeuksissa, mutta en ollut varma paljonko käytän rahaa enkä ollut täysin kartalla kuukausittaisista menoistani. Säästöön en laittanut. Aloin panostamaan talousasioiden opetteluun ja tänä vuonna se on ottanut vain lisää tuulta alleen. Olen alkanut käyttää aktiivisesti taulukkoja niin henkilökohtaisen kuin oman yrityksen talouden seuraamiseen. Aloitin yrittäjän talouteen liittyvän mentoroinnin ja olen ottanut lukulistalle enemmän talouteen liittyviä kirjoja. Tämä essee sai alkunsa tästä kipinästä, sekä tiimimme budjetoinnin ja sijoittamisen pajoista. Lukulistalle otin Maarit Lassanderin kirjan Rahaviisaus, sillä halusin nimenomaan paneutua talouden psykologiseen puoleen ja rahatarinoihin. Siihen miten moni asia oikeasti vaikuttaakaan siihen, miten suhtaudumme rahaan aikuisena ja miten menestyksekkäästi toimimme sen kanssa.

Suomalaisten suhtautuminen rahaan

Vuonna 2019 OP:n, Marttaliiton ja Takuusäätiö toteuttan tutkimuksen mukaan 82 % suomalaisista ovat kiinnostuneita taloudenhallinnasta ja 89 % suunnittelevat rahankäyttöään, mutta suunnitelmat eivät aina toteudu käytännössä. Suomalaisista 59 % säästää, mutta kuukausittaiset summat ovat pieniä. Neljä kymmenestä ei kuitenkaan ole varautunut mitenkään yllättäviin menoihin eikä eläkesäästä. Tutkimuksen mukaan raha-asioista ovat kiinnostuneimpia miehet sekä korkeatuloiset, ja lähipiirillä on iso merkitys taloustaitojen hankinnassa erityisesti naisilla ja nuoremmille ikäluokille. (OP, Marttaliitto & Takuusäätiö, 2019.)

Mielestäni tämä on hieman huolestuttavaa, sillä naisena haluan itse hallita talouttani parhaalla mahdollisella tavalla enkä luottaa vain lähipiiristäni saamaan tietoon. Myös lasten talouskasvatusta tulisi lisätä ja se tulisi aloittaa mahdollisimman nuorena. Itselläni peruskoulutukseen ei ole sisältynyt minkäänlaista talouskasvatusta, ei edes lukiossa. Siihen ei ole oikeastaan tarjottu edes vapaaehtoisia kursseja tai muita tapoja omatoimisesti hankkia tietoa peruskoulutuksen parissa.

Oman rahatarinan alku

Sanoisin nykytietämykselläni olevani melko keskiluokkaisesta perheestä. Asuimme omakotitalossa maaseudulla ja meitä oli isä, äiti sekä kaksi lasta. Minä ja pikkuveljeni. Vanhempani pyörittivät omaa yritystä. Lemmikkejä meillä oli aina, koiria, kissoja, hamstereita, kaloja ja eksoottisempiakin lemmikkejä; kuten veljeni käärmeet ja liskot. Meillä oli kaksi autoa ja koska asuimme joen rannalla, isälläni oli myös pieni vene. Isällä oli myös moottoripyörä ja sellaiset hankittiin myös minulle ja veljelleni 16-vuotta täytettyämme. Me molemmat saimme myös autot 18-vuotiaana. Moottoripyöristä jouduimme tietysti luopua ennen autojen ostoa. Kävimme koko perheen voimin ulkomaanmatkoilla joka vuosi, siihen asti, kun olimme teini-ikäisiä. Meillä oli aina uusia vaatteita ja uusia leluja, saimme molemmat viikkorahaa. Saimme harrastaa erilaisia lajeja, niitä mitä maaseudulla nyt oli saatavilla. Minä pidin ainakin tanssimisesta, judosta ja ratsastamisesta. Ruokaa oli aina pöydässä ja sitä oli kavereille asti. Kaverit pääsivät välillä mukaan matkoillekin, esimerkiksi laivalla Tallinnaan.

Vaikka selkeästi rahaa on aina ollut kaikkeen tarpeelliseen, silti usein mielessäni vallitsi tunne, ettei sitä ole tarpeeksi. En oikeastaan osaa sanoa, mistä se edes tarkalleen ottaen johtuu. Muistan nykyään edesmenneen isäni olleen aina todellinen tarkanmarkan mies. Ottaessani ensimmäisiä askeliani yrittäjäni, isäni sanoi, että yrittäjän tilillä pitää olla aina vähintään 10 000 euroa. Sinänsä varmasti pätevä neuvo, mutta ei ehkä paras neuvo. Äitini puolestaan on hieman impulsiivisempi ostopäätöksissään. Tälle dynamiikalle on usein perheessämme vitsailtu, miten rahankäytössä vastakkaiset henkilöt ovatkin onnistuneet löytämään toisensa. Perheessämme ei sijoitettu osakkeisiin tai puhuttu hyvästä ja huonosta lainasta. Tärkeimpänä asiana taloudessa pidettiin sitä, että aina pitää olla iso puskuriraha turvana. Mieluiten säästötilillä tai sukanvarressa.

Ensimmäinen oma talous

Rahasta puhuminen on tabu ja valtaosa ihmisistä jännittää siitä puhumista. Talousongelmista ei puhuta ääneen, mutta myös taloudellisesta menestyksestä kertominenkin koetaan vaikeaksi. Rahapsykologia kuitenkin kertoo, että jos emme koe pystyvämme keskustelemaan aiheesta, se pitää meitä vallassaan tavalla tai toisella. Jos rahan haluaa ottaa haltuun, pitää siitä opetella myös puhumaan ääneen. (Lassander, 2022.)

Omassa perheessänikin rahasta ei puhuttu kovin avoimesti, mutta talouskasvatusta tehtiin kuitenkin perinteiseen tyyliin. Saimme viikkorahaa ja säästämisen tärkeydestä puhuttiin, mutta konkreettiset esimerkit puuttuivat. Opin, että rahaa pitää aina olla, mutta en tiennyt paljonko ja mihin säästän. Rahan sijoittamisesta ei myöskään koskaan puhuttu. Siitä on ehkä jäänyt tunne, ettei rahaa koskaan ole tarpeeksi säästössä.

Muutin 16-vuotiaana ensimmäiseen omaan asuntooni, sillä opiskelin viereisessä kaupungissa ja päivittäinen matkustaminen oli rankkaa. Tällöin aloin opiskella ensimmäistä kertaa oikeasti omien laskujen maksamista ja talouden hoitamista. Muistan vieläkin silloisen vuokrani olleen 355 euroa. Niin hyvin se on jäänyt mieleen! Olin täsmällisempääkin täsmällisempi rahojeni kanssa, mutta aina kuitenkin jännitti ja pelotti. Riittääkö rahat, onko rahaa varmasti tarpeeksi säästössä? Tietysti vanhempani avustivat minua taloudellisesti, mutta itsepäisenä halusin pärjätä mahdollisimman hyvin itse. Tein opiskelun ohessa töitä niin paljon kuin ehdin.

Ajattelin pitkälle aikuisuuteen, etten minä voi sijoittaa tai ostaa asuntoa. Niin isoon lainaan sitoutuminen jännitti liikaa ja ajattelin aina, ettei rahaa koskaan olisi tarpeeksi. Jälkiviisaus tuntuu pahalta, mutta olisinpa ostanut ensimmäisen asuntoni jo ajat sitten ja laittanut rahaa lomien lisäksi myös rahastoihin! Toisin kuin usein ajatellaan, tunteet eivät olekaan niin universaaleja.

Elämää rahan kanssa nuorena aikuisena

Olin ehtinyt viettää lähes vuosikymmenen työelämässä ja tienasin tarpeeksi hyvin, ettei raha oikeastaan vaivannut erityisemmin mieltä. Laskut maksoin joka kuukausi samana päivänä ja loppukuukauden elelin suhteellisen mukavasti kuukausibudjetillani. Absoluuttisessa ”hätätilanteessa” kävin lainaamassa säästötilin puolelta, mutta se laitettiin sinne seuraavassa kuussa takaisin. Säästötilille siirrettiin myös kelpo summa kuukausittain, jonka useimmiten käytin huvitteluun. Ostin paljon vaatteita ja vietin useimmat talvet kuukauden tai pari Aasian lämmössä.

Vuoden 2014 alussa olin lomamatkalla ystäväni kanssa Thaimaassa, jossa vietimme hauskaa parikymppisen elämää. Tutustuimme australialaiseen ystäväporukkaan, jonka kanssa vietimme paljon aikaa. Aloimme vitsailla Australiaan muutosta. Palasimme takaisin talviseen Suomeen saman vuoden helmikuussa, ja tapani mukaan olin käyttänyt edellisenä vuotena säästämäni rahat tähän parin kuukauden reissuun. Säästötili oli siis taas tyhjä, mutta se ei estänyt minua säästämään 8kk aikana uuden potin, tällä kertaa paljon normaalia isomman. Olinhan päättänyt lähteä pelkällä menolipulla Australiaan. Tehostin säästämistä muuttamalla kaverini kanssa yhteen. Lopuksi vielä myin ihan kaikki kalusteeni ja tämän rahan turvin koitti matka tuntemattomaan vielä saman vuoden lokakuussa.

Tuo matka muutti perspektiiviäni. Elelin melko mukavasti säästöjen turvin pitkään, vaikka Australia on kallis maa. Töitä aloin tehdä heti, sillä säästöt oli tarkoitettu riittämään pidemmäksi aikaa ja niillä tehtiin alkuun kalliimpia hankintoja, kuten auto ja matka Uuteen-Seelantiin. Olin ottanut matkaa varten turvakseni elämäni ensimmäisen luottokortin. Siinä oli 2000 euron raja ja minulla ei ollut aikomustakaan käyttää sitä. Koska lainat kaikissa muodoissaan olivat minulle kauhistus.

Suhtautumisen rahaan muuttui huomattavasti aiempaa rennommaksi, mikä oli toisaalta hyvä, mutta ehkä vähän liiankin rennoksi. Luottokortin otin käyttöön vielä saman matkan aikana ja siitä lähtien se on ollut enemmän tai vähemmän käytössä. Nyt olen päättänyt maksaa luoton kokonaan pois ja luottokortti on käytössä vain siihen mihin sen alun perin tarkoitin, hätätilanteisiin ja lentojen maksamiseen. Kuitenkin niin, että raha maksetaan sinne takaisin heti, ilman mahdollisuutta korkojen kertymiseen.

Taloudellinen stressi

Tutkijat ovat seuranneet pitkittäistutkimuksissa ihmisiä jopa koko heidän elämänsä ajan ja huomanneet, että taloudellinen stressi on yleisin usein toistuva stressin aihe ihmisen elämässä (Lassander, M. 2020). Opintojen aikana olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokenut olevani kuormittunut rahasta tai tarkemmin ottaen sen puutteesta. Ja lisätäkseni vielä, sen tekemiseen olevan ajan puuttumisesta. Opinnot ovat kovaa työtä, koen välillä suoriutuvani puolitehoisesti opinnoissa, koska rahastressi on pienenä äänenä taustalla.

Tunteet ovat yhdistelmä sitä kaikkea mitä aistimme yhdistettynä kaikkeen mitä olemme näihin aistimuksiin aiemmin yhdistäneet, muistojamme eri tilanteista. Tunne on oma tulkintasi tilanteesta ja sitä ohjaa paljon se, miten ajattelet reagoivasi tietyissä tilanteissa ja miten aiemmat kokemuksesi ovat muokanneet aivosolujen toimintaa ja aivorakenteita. (Lassander, 2020.) Rahaan liittyy lähestulkoon aina tunnekokemus.

Raha ja onni

”Raha, maine ja menestys ovat miellyttäviä sivuvaikutuksia, jos tiedät mihin todella haluat aikasi käyttää.”

• Derren Brown: Happy

Onnellisuus on yksi viime vuosikymmenien tutkituimmista aihepiireistä. Vielä 1500-luvulla Oxfordin englannin sanakirja määritteli onnen onnekkuudeksi, hyvän onnen tuomiksi elämän ulkoisiksi olosuhteiksi. Vasta 1960-luvulla onnellisuus alettiin nähdä henkilökohtaisena saavutuksena, jonka hankkimiseksi voi tehdä töitä. (Lassander, M. 2020)

Rahaa tietysti tarvitaan elämän perustarpeiden täyttymiseen. Tarvitsemme ravintoa, säähän sopivat vaatteet ja katon pään päälle.Tutkimukset ovat osoittaneet, että tietyn tulotason saavuttamisen jälkeen onnellisuus ei enää lisäänny, vaan alkaa laskea. Onnellisuuteen vaikuttavat paljon perintötekijät, mutta myös omat elämänvalinnat, erilaisille tilanteille altistuminen ja vuorovaikutussuhteet. Kuten toisin voisi ajatella, ympäristöllä on yllättävän vähän vaikutusta onnellisuuteen. Prosentuaalisesti ympäristön uskotaan vaikuttavan onnellisuuteen vain noin 10 prosenttia (Lassander, M. 2020). Isompi asunto, uudempi auto, kalliimmat vaatteet tai kalliimmat lomamatkat eivät lisää merkittävästi onnellisuutta.

Koen itsekin ympäristön ajattelevan tiettyjen asioiden tai materian tuovan ihmisille pysyvän onnellisuuden. Moni keskittyy tulevaisuuteen onnellisuutta etsiessään. Kunhan vain saavutan tietyn tulotason, kunhan pystyn ostamaan unelmieni asunnon tai jos vain löydän sen unelmieni työpaikan. Useimmiten nämä saavutukset tuottavat elämäämme pysyvää onnea vain vuoden tai pari (Lassander, M. 2020). Edes lottovoittajien ei ole todettu olevan onnellisempia kuin muut, vaan peräti päinvastoin. Yhtäkkinen rikastuminen on saattanut suistaa elämän raiteiltaan ja monet lottovoittajat ovat jopa tuhlanneet miljoonia nopeasti vain päätyäkseen takaisin aiempaan tulotasoonsa.

Onnellisuus ei ole staattista, sillä positiivisiin muutoksiin mukaudutaan helposti. Muistan itse saaneeni ensimmäisestä työstäni palkkaa kuusi euroa tunnilta. Se tuntui hurjan isolta summalta, sen jälkeen tulotaso on tietysti noussut ja aina uuteen tasoon on mukautunut. Kuten jo aiemmin mainitsin, ehdin itse olla työelämässä melko pitkään ennen paluuta opiskelijaelämään. Olin jo ehtinyt tottua tiettyyn tulotasoon, joten opiskelijan tulotasoon mukautuminen tuntui todella haastavalta. Rehellisyyden nimissä se ei vieläkään ole helppoa ja tuottaa itselleni stressiä.

Pohdinta

Oli todella mielenkiintoista lukea psykologiaa talouden takana ja opin paljon itsestäni näitä asioita pohtiessa. Tiivistyksenä taloudellinen tasapaino tuo ihmisen elämään rauhallisuutta ja turvallisuutta, eli täten myös tietynlaista onnea. Raha ei kuitenkaan takaa onnellisuutta, mutta poimin lähteistäni muutaman tavan ostaa onnellisuutta.

1. Käytä rahaa toisiin

Ihmiset, jotka antavat hyväntekeväisyyteen, ovat onnellisempia. Onnellisuuden tunne kasvaa, jos näemme lahjamme vaikutuksen (www.varapuu.fi)

2. Käytä rahaa materian sijaan kokemuksiin

Muistojen hankkiminen tuo enemmän onnellisuutta kuin materia. Yhteinen lomamatka, harrastuksiin panostaminen tai vaikkapa pieni hemmotteluhetki hierojalla tuo rahalle enemmän sisältöä kuin uudet, kiiltävät tavarat.

3. Osta aikaa

Aika on ainut asia, jota emme voi lisätä edes rahalla. Vai voimmeko? Voimme ostaa aikaamme vapaaksi käyttämälle rahaa palveluihin sen sijaan, että tekisimme itse. Tai hyvä taloudellinen tilanne voi mahdollistaa enemmän vapaa-aikaa ystävien tai perheen kanssa.

Lähteet

Lassander, M. Rahaviisaus, 2020. Atena Kustannus Oy.

OP & Marttaliitto & Takuusäätiö, 2019. Rahapuhetta – Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta oman talouden hallintaan. Luettu 1.12.2022.

https://www.op.fi/documents/20556/31515214/Rahapuhetta+-tutkimus/bef9bab2-734c-f1a3-87cf-80224937685d

Varapuu. Miten ostaa onnellisuutta? Luettu 20.11.2022.

https://varapuu.fi/miten-ostaa-onnellisuutta/