Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Taivas vai rengashelvetti



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Pienestä asti olen oppinut, että kaikkea, tai ainakin lähes kaikkea kannattaa kokeilla, sillä silloin oppii arvostamaan erilaisia asioita. Tämä oppi sekä kevään aikana syntynyt kassavaje saivat minut lähtemään osaksi projektia, jota moni autojen kanssa työtä tekevä ystäväni välttää kuin ruttoa. Lähdin siis mukaan rengassesonkiin.

Puhutaan usein, että projektien pitäisi antaa oppeja ja koppeja elämään, mutta tässä tapauksessa on myönnettävä, että matkaan lähdettiin pelkästään rahan kiilto silmissä. Siispä tuntuikin kovin turhauttavalta, kun ensimmäiset päivät kangasalla kuluivat katsellen netflixiä, sekä elämäänsä kyllästyneen huoltomiehen loputonta tanssia harjakoneen kanssa. Pelkästään provisioon perustuva palkkaus ajoi siihen, että sämpylän ja jäätelön jälkeen päivän tulos painui jo pakkaselle.

Päivien sisältö muuttui kuitenkin roimasti, kun parin päivän jälkeen sain siirron Kalevan pisteelle, missä kuluikin sitten loppusesonki. Mikäli kangasalla oli toivonut, ettei tarvitsisi istua, niin Kalevassa puolestaan alkoi toivoa, että saisi istua. Auto toisensa jälkeen ruutuun rullaavat asiakkaat työllistivät kiitettävästi pitkin päivää ja päivät kuluivatkin nopeasti, kun ei kerinyt kelloakaan katsoa. Nopeasti päivät alkoivat kuitenkin toistamaan toisiaan ja päivittäinen parkkihallin seinien tuijottelu sai ajantajun katoamaan. Syö-vaihda renkaita-syö-nuku- ralli jatkui, ja muu maailma tuntui pultti pultilta hämärtyvän ympäriltä. Tämän huomasi vasta kun sesongin viimeisenä päivänä heräsin ajatukseen, ”vappuun 3 päivää, laikun avajaisiin päivä”. Kumpikin asia vaati reagointia, mutta siellä pulttipyssyn jatkona ollessa, olivat ne tuntuneet kovin kaukaisilta asioilta.

Mitä tästä parista viikosta sitten jäi käteen? Tällainen parin viikon jumppa sai painon putoamaan jonkin verran, sillä pakokaasun täyteisessä parkkihallissa ei tullut syötyä juuri muuta kuin proteiinivanukasta ja vissyä. Lompakon paino puolestaan nousi ihan mukavasti. Oli myös hauska huomata armeijasta tutun asian, ”yhteinen vitutus yhdistää”.

Koko projektista opittiin varmasti myöskin tiiminä paljon, sillä niin paljon asioita olisi voitu tehdä paremmin, sanoa ja jättää sanomatta. Näistä ei vielä toistaiseksi sen enempää, sillä niitä tullaan jatkossa vielä käsittelemään.

Rengassesonki on vähän kuin vesirokko, se on hyvä kokea kerran, mutta sen jälkeen toivoo, ettei sitä tarvitsisi kokea ikinä enää uudestaan.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close