Tampere
21 Nov, Thursday
2° C

Proakatemian esseepankki

Taivas + Helvetti



Kirjoittanut: Jesse Niemi - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Taivas + helvetti on kirja, josta kaikki tuntuivat puhuvan Proakatemian alussa ja jonka kaikki lukivat. Se on kirja, jossa 21 yrittäjää kertoo tarinaansa yrittäjyydestä ja sen luomista tunteista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Näihin tarinoihin kuuluu hurjia ja räjähdysmäisesti kasvaneita firmoja, sekä maltillisesti pikku hiljaa suuremmiksi kasvaneita yhden miehen/naisen yrityksiä. On hienoa lukea suurista onnistumisista, joita nimenomaan suomalaiset ovat saaneet aikaan. Samalla myös kipupisteitä ja suuria ahdistuksen tunteita käytiin läpi, mikä oli hyvin opettavaa. Kirja kuvaa yrittäjyyttä suoraan ja rehellisesti juuri sellaisten ihmisten suista, jotka ovat kaikkia erilaisia tunteita matkansa aikana kokeneet.

 

Yrittäjyys on nykyaikana trendi. Oman yrityksen luominen on coolia, StartUp yrityksiä putkahtelee esiin sieltä täältä ja koko ajan suureneva joukko suomalaisia nuoria haluaa tehdä jotain omaa mieluummin kuin työskennellä toiselle. Samanaikaisesti teknologinen murros ja täysin uudenlainen elämä ja kulttuuri, jossa nykyajan nuoret elävät ja jota välillä tuntuu olevan erittäin vaikea ymmärtää, synnyttää uusia mahdollisuuksia ja toimialoja yrittäjyydelle. Koville työjuhdille on aina tarvetta ja eniten hyötyä heistä tuntuisi saatavan yrittäjinä, jolloin he mahdollisesti tuottavat myöhemmin työpaikkoja oman ahkeruutensa ansiosta, sekä enemmän verotuloja valtiolle, kuin jos kyseinen ihminen olisi lukittuna jonkin työpaikan raameihin. Nykyajan trendeistä kertoo eritoten se, että suurin osa esimerkiksi sosiaalisen median seuratuimmista henkilöistä ovat yrittäjiä. Nuoret ihailevat ihmisiä, jotka saavat tehdä päivittäin työkseen asioita, joista pitävät. Yrittäjyydelle on siis kysyntää. Lähin esimerkki sosiaalisen media luomista mahdollisuuksista yrittäjyydessä minun kohdallani on avopuolisoni Emmi, joka on kevytyrittäjänä tehnyt juuri ensimmäiset laskutukset sosiaalisen median markkinoinnin työstä.

 

Terho Puustisen ja Mika Mäkeläisen kirjassa yrittäjyyttä tarkastellaan hyvin monen erilaisen toimialan, yrityksen ja lähtökohdan kautta. Päällimmäisenä mieleeni jäi toistuvasti korostettu työmoraalin ja ahkeruuden merkitys. Monenkin eri menestyjän tarinassa korostui, että menestykseen ei välttämättä tarvita neron älykkyysosamäärää. Management Events Oy:n Olli Muurainen oli jotakuinkin sitä mieltä, että jos tekemiseen ja työhön löytyy riittävästi himoa, jokaisesta meistä voisi tulla miljonääri. (Puustinen, Mäkeläinen, 2013 ,225)

 

Toisaalta yrittäjältä vaaditaan lähes poikkeuksetta hyvää riskinotto- ja paineensietokykyä, minkä takia se ei sovi kaikille. Tampereen Konepajat Oy:n perustaja Juhani Lehti oli jo ikäisekseen erittäin hyvin palkatussa asemassa Nokialla, kunnes kyllästyi suuren organisaation kankeisiin toimintatapoihin ja johdon vääristyneeseen käsitykseen omasta kaikkivoipaisuudestaan. Hän päätti muuttaa 20 000 euroa omaa rahaansa kahden miljoonan euroksi lainaksi ja ostaa kaksi konepajaa. Konepajan johtajana hän sai aluksi paljonkin hiljaista, sekä myös hieman äänekästäkin kritiikkiä siitä, kuinka IT-alalta ulos tullut mies ei voisi johtaa konepajaa menestyksekkäästi. Toisin kuitenkin kävi ja syynä tähän oli se, että juuri hänen kaltaistaan ulkopuolelta tullutta johtohenkilöä paikallaan polkevalle alalle tarvittiin. Asioiden katsominen tuorein silmin paljastaa juuri ne epäkohdat, miksi jokin yritys ei enää tee rahaa. Tässä tapauksessa kyseisen toimialan monet eri Konepajat olivat kangistuneet siihen, että myyntiä ei tehty lainkaan. (Puustinen, Mäkeläinen, 2013 45,46) Kuulostaa hullulta, että ns. vanhoilla aloilla löytyy yhä yrityksiä, jotka eivät panosta myyntiin, vaan luottavat edelleen tilausten tulemiseen ilman aktiivista myyntiä.

 

Tampereen Konepajat Oy:n perustajan tarina muistutti minua myös siitä, että yrittäjyyttä ei aina tarvitse aloittaa tyhjästä. Yritysostot ja sukupuolenvaihdokset ovat yksi tämän hetken suomalaisen yrittäjyyden suurimpia haasteita. Vanha ikäpolvi, joka on toiminut vuosikymmeniä omien yritystensä johdossa, on jumissa omissa yrityksissään, kun niille ei löydy jatkajia. Monille toimialoille ja yrityksille tekisi oikein hyvää, että johtoon siirtyisi sellaisia henkilöitä, jotka uudistavat toimintaa ja alaa. Vanhan yrityksen ostaminen on varteenotettava vaihtoehto yrittäjyyden aloittamiselle, kun pohja yritystoiminnalle on ollut jo pitkään olemassa, mutta toiminta polkee paikallaan ja vanhojen kaavojen mukaisesti.

 

Viimeisinä asioina kirjasta jäi mieleen Wooden Oy:n perustaja Ola Kukkasniemen tarina. Wooden Oy on massiivipuukalusteita valmistava yritys, jonka johdossa Ola on toiminut alusta lähtien. Hänelle työ puun työstämisen parissa on ollut koko hänen ikänsä suuri intohimo. Mielestäni on ihailtavaa, että joku löytää intohimonsa jo nuorena poikana ja toteuttaa koko ikänsä itseään rakastamansa lajin parissa. Olan kohdalla oli kuitenkin rivien välistä luettavissa se, että hänen rakastamansa ala on hyvin vaikea siitäkin huolimatta, että hänen yrityksensä on rautaisella ammattitaidollaan varmistanut paikkansa suurempien halpatoimijoiden joukosta.

 

Itse en ole löytänyt vielä intohimon kohdetta yrittäjyydestä. Tiedän pitäväni kovan tuloksen tekemisestä ja sen myös ainakin tiettyyn pisteeseen asti myös motivoivan minua ja ajavan minua eteenpäin. Pelkän tuloksen tekemisen lisäksi haluan kuitenkin tehdä myös toimivaa ja asiakasta aina parhaiten palvelevaa liiketoimintaa. Wooden Oy:n tapauksessa kyseessä tuntui kirjan perusteella olevan toimiala, jonka toiminta on ajautunut siihen suuntaan, että Wooden Oy:n kaltaisen toimijan täytyy jännittää aina uuden tilauksen tulemista. En tiedä, kuinka yrityksellä menee nykypäivänä, mutta mielestäni siinä vaiheessa, kun yrityksen toiminta on jatkuvasti vaakalaudalla ja työntekijöiden irtisanominen vältetään pidättämällä oma korvauksensa kokonaan, on toimintaa jollain tavalla uudistettava. Perusideaa Wooden Oy ei toki voisi muuttaa, sillä massiivipuukalusteita ei voi tehdä samoista liimapuulevyistä, mistä isot liikkeet tekevät huonolaatuiset kalusteensa. Itselleni tuli kyseisestä tarinasta kuitenkin mieleen ajatus, että en haluaisi olla kyseisen herran saappaissa. Ehkä pahinta mitä yrittäjälle voi käydä, on se, että yritys alkaa kuolemaan pois, vaikka tekijällä olisi edelleen kova palo sen jatkamiseksi. Siksi aina pitäisi olla valmis muovaamaan jotenkin toimintaa siten, että se vastaa nykypäivän kysyntää.

 

Kaiken kaikkiaan Taivas + Helvetti oli täynnä inspiroivia tarinoita yrittäjyydestä ja siitä, kuinka monella eri tavalla yrittäjäksi voi päätyä. Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun pääsen itse oppimaan akatemialla, miten yrittäjänä kannattaa toimia. Kirjassa moni ongelma, jota yrittäjät olivat kohdanneet, olivat sellaisia, jotka menevät lähinnä kokemattomuuden piikkiin yrittäjänä. On hienoa, että itse saa alkaa täyspäiväiseksi yrittäjäksi ensin harjoiteltuaan sitä 2,5 vuotta ja koettuaan jo monia yrittäjän epäonnistumisia, joita ei tarvitse enää tehdä, kun kouluaika on ohi ja olemme yrittäjinä “omillamme”.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close