Miten vaikeaa voi olla ottaa kirja käteensä, lukea se ja kirjoittaa sen herättämistä ajatuksista yksi parin sivun mittainen essee? Eihän se vaikeaa olekaan. Paitsi jos on valinnut täysin väärän kirjan. Tai kirjoja, niin kuin itse tein. Oli johtajuutta, ajanhallintaa ym. aiheita käsitteleviä kirjoja, jotka kaikki kyllä kiinnostivat minua, mutta jotenkin tuntui, etten saa niistä nyt tarpeeksi irti. Yhden olin ehtinyt lukea jo puoliväliin asti, kun päätin taas vaihtaa.

Sitten löytyi Terho Puustisen ja Mika Mäkeläisen teos Taivas + Helvetti. Tiesin jo ensimmäiset sivut luettuani, että nyt on tullut valittua sellainen kirja, jota todella tarvitsin ensimmäisenä. Kirjassa 21 suomalaista yrittäjää kertovat jokainen oman tarinansa todella avoimesti ja rehellisesti. Siinä ei siis kerrota mitään yhtä oikeaa tapaa tai toimintamallia, miten tulisi menetellä saavuttaakseen tavoitteensa ja tehdäkseen unelmistaan totta, vaan jokaisen yrittäjän oma polku kohti sitä, mitä menestys heille itselleen on. Mikä olisi motivoivampaa kuin onnistumiset ja menestystarinat? Monet yrittäjistä kyllä korostivat tiettyjen asioiden merkitystä menestystä tavoiteltaessa, etenkin oikeaa asennetta, rohkeutta tarttua uusiin tilaisuuksiin, itseluottamuksen kehittämistä epäonnistumisista huolimatta ja kovaa työtä tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta he ovat toteuttaneet näitä kukin omalla tavallaan. Tämä kirja antoi nimenomaan sitä kaipaamaani inspiraatiota omaan tekemiseeni ja uskoa siihen, että unelmat kyllä toteutuvat, kun niitä tietoisesti uskaltaa lähteä tavoittelemaan.

Vaikka yrittäjistä jokainen on kohdannut matkallaan vastoinkäymisiä, silti yrittäjyyden hyvät puolet veivät voiton kaikkien kohdalla. Heiltä jokaiselta on löytynyt rohkeus jatkaa eteenpäin. Kirjan edetessä epäonnistumisen pelko alkoi itseltänikin kadota, kun mieleeni nousi taas entistä kirkkaampana se, miksi olen niin kiinnostunut yrittäjyydestä. Vapaus tehdä sitä mistä todella nauttii, suunnitella itse omat aikataulunsa ja ylittää itsensä joka päivä. Etenkin oli todella hienoa huomata, että näiden yrittäjien menestys ei ole tullut niin sanotusti rahan perässä juoksemalla, vaan raha on ollut seurausta siitä, mitä he ovat tehneet puhtaasti intohimosta. Mieleeni jäi etenkin Rovion perustaja Niklas Hed, joka oli nuorempana sanonut, ettei hänestä tule koskaan yrittäjää, mutta myöhemmin tajunnut, että ”se on varmin keino järjestää asiat niin, että saa tehdä siistejä juttuja”. Ja jokaisella yrittäjällä on mahdollisuus itse valita, mitä ne siistit jutut tarkoittavat omalla kohdalla.

Paljon niitä konkreettisiakin asioita kirjasta löytyi, mitä kannattaa varmasti hyödyntää omassa tekemisessään jatkossa. Useampi yrittäjistä kertoi välttelevänsä turhanpäiväisiä kokouksia, koska niissä monesti tuhlataan vain kaikkien aikaa. Pyöritellään liian kauan asioita, joihin ei sillä hetkellä löydy ratkaisua ja etenkin nykyisin monien huomio keskittyy muihin juttuihin kuten puhelimen selailuun palaverissa käsiteltävien asioiden sijaan. Tämän olen monesti huomannut itsekin, mutta nyt vasta heräsin miettimään, että miksi niitä palavereita sitten joka asiasta täytyisi edes pitää? Takuulla löytyy muitakin vaihtoehtoja käsitellä asioita ja saada hommat etenemään.

Toinen asia, minkä osa yrittäjistä oli joutunut oppimaan kantapään kautta, oli se, miten tärkeää on valita työtehtäviin oikeat henkilöt. Moni oli päässyt isoissakin asioissa harppauksin eteenpäin vain sen takia, että käytössä oli ollut juuri oikeanlainen tiimi ja toisille vääristä henkilövalinnoista oli seurannut rajuja takapakkeja. Mika Mäkeläinen kertoi palkanneensa aikoinaan yritykseensä toimitusjohtajan, joka ei ollutkaan luottamuksen arvoinen ja menetykset voitiin laskea Mäkeläisen mukaan miljoonissa. Tämä laittoi kyllä miettimään millaisia ihmisiä tulevaisuudessa pitäisi palkata, jos perustaa oman yrityksen ja kenen kanssa haluaisi tehdä töitä. Aina ei tietenkään voi tehdä oikeita valintoja, vaikka miten miettisi etukäteen. Liiallinen varovaisuus ei kannata, jos se on este eteenpäin menemiselle ja vääristä valinnoista voi ottaa opikseen. Oli rohkaisevaa huomata, että jokainen yrittäjistä oli joutunut ottamaan pienempiä tai suurempia riskejä menestyksen saavuttaakseen.

Lopuksi vinkkinä haluan vielä sanoa, että vaikka itseänikin aluksi suunnattomasti turhautti vaihtaa kirjasta toiseen, kun omat ja tiimimme asettamat määräajat lähestyivät, niin kyllä kannatti. Ehdottomasti parasta oli kirjan aikaansaama innostus ja halu päästä toteuttamaan itseään ja ne varmasti vievät pidemmälle kuin yhdenkään kirjan lukeminen vain siksi, että voi sanoa lukeneensa sen. Suosittelen Taivas + Helvetti -teosta luettavaksi jokaiselle yrittäjyydestä kiinnostuneelle. Tämä oli todellakin nappivalinta myös Proakatemialla ensimmäisenä luettavaksi kirjaksi, mutta aion tarttua siihen myöhemminkin, jos esimerkiksi vastoinkäymiset alkavat joskus tuntua ylitsepääsemättömiltä tai jos vain yksinkertaisesti kaipaan innostusta.