“Mitä Proakatemian jälkeen” on tähän mennessä tuntunut kaukaiselta ajatukselta, mutta tällä hetkellä se alkaa kutkuttelemaan mielessä yhä useammin. Virallista opiskeluaikaa on jäljellä enää puoli vuotta, mikä tuntuu todella lyhyeltä ajalta. Tätä vauhtia ollaankin jo kohta eläkepäivillä. Toivottavasti viimeistään silloin aika hidastuu ja hetkessä elämisen nautinnot tiedostaisi paremmin. Tässä esseessä haluan perehtyä itseeni ja siihen, mitä haluan elämältäni Proakatemian jälkeen saavuttaa.

Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä ja tuottavat iloa elämääni?

Työelämään liittyen painotan vahvasti sanaa tasapaino. Tuntuu, että olen koko elämäni kulkenut vähän siellä täällä, mutta en ole löytänyt täysin omaa juttua, mikä tuntuisi samalta kuin löysin aviomieheni. Kaipaan työympäristöä, jossa voin olla oma itseni, työ on kivaa, työ tarjoaa sopivasti haasteita, voin toteuttaa luovuuttani, pääsen hyödyntämään itselleni ominaisia asioita kuten järjestelmällisyyttä, organisointia, aikataulutusta ja suunnittelua, työ olisi pääsääntöisesti itsenäistä mutta ympärillä olisi tiimi, josta tarpeen vaatiessa saisi tukea, työ olisi jossakin määrin yllätyksellistä, työssä ei olisi kilpailua keskenään paremmuudesta ja tietysti toivon joko kannustavaa esimiestä tai mahdollisesti itse voisin toimia sellaisena.

Työelämän ulkopuolella nautin treenaamisesta ja siinä kehittymisessä. Juhlien suunnittelu on edelleen vahva osa minua ja siitä saan jatkuvaa inspiraatiota. Luovuus kulkee mukanani myös työelämän ulkopuolella. Pidän vapauden tunteesta ja oman aikataulun suunnittelu antaa mielihyvän tunteita. Huumori ja nauraminen ovat tärkeä osa elämääni. Ilman niitä olisi todella tylsää enkä varmasti saisi mitään aikaiseksi. Välillä yllätän itseni nauramasta yksin autolla ajaessani, kun fiilistelen musiikkia täysillä. Musiikki on olennainen osa minua. Se antaa voimaa. Läheiset ihmiset ovat osa minun elämääni ja heidän kanssaan on ihana olla. Kaipaan kovasti ystävien seuraa ja hauskanpitoa, mikä on ollut viimeisen vuoden aikana melko minimissä.

Mitä asioita haluan saada elämääni tulevaisuudessa?

Tulevaisuudessa haluan saada mielenrauhan sisälleni. Tuntuu, että viimeiset kolmekymmentä vuotta on menty lujaa ja nyt kaipaan rauhaa. Haluan löytää vakituisen työn ja sitä kautta säännölliset tulot, jotta meidän pitkäaikainen haaveemme omasta kodista toteutuisi. Levottomassa kerrostalo ympäristössä asuminen kaiken muun stressin keskellä ei ainakaan helpota mielenrauhan löytymistä. Haluan myös toteuttaa itseäni jollakin tavalla eli luovuus tulee mukaan kuvioihin tässäkin kohtaa. Haaveilen arjesta, mikä ei tunnu suorittamiselta.

Mitkä asiat inspiroivat sinua ja saavat sinut toimimaan?

Ensimmäisenä tulee mieleen järjestäminen ja suunnittelu, varsinkin jos ne liittyvät jollakin tapaa juhliin. Pakko sanoa myös aikataulut. Ilman aikatauluja olisin melko hukassa ja tuntuu hyvältä pitää ohjat tässäkin kohtaa käsissä. Olen oppinut lukion jälkeen, kuinka tehtävien jättäminen viimeiseen iltaan ei ole kovin toimiva vaihtoehto, joten nykyään ajoitan tehtävät listalleni hyvissä ajoin. Itsensä kehittäminen on asia, mikä saa minut toimimaan. Mikään ei ole parempi sijoituskohde kuin minä itse ja tämän mantran avulla haluan kehittää itseäni jatkuvasti. Proakatemian aikana henkinen puoli on ollut vahvasti kehityskohteena ja se inspiroi edelleen. Tämän perusteella voisin kuvitella itseni työympäristöön, jossa pääsisin näitä asioita toteuttamaan luontevasti. Minulle tärkeiden ihmisten auttaminen saa minut aina toimimaan välillä jopa äärirajoilla. Olen kirjaimellisesti saanut turpaani, kun olen mennyt auttamaan ystävääni ulkopuolisen mukiloidessa tätä. Silti tekisin sen aina uudestaan.

Millaisia erilaisia mahdollisuuksia minulla on tulevaisuuteni suhteen?

Koen mahdollisuuksia olevan äärettömästi, toinen asia on se, kuinka niitä pystyy toteuttamaan. Kaikki ei ole minusta kiinni, vaan usein olosuhteet määrittävät eri mahdollisuudet ja niiden onnistumiset. Uskon verkostojeni kasvaneen Proakatemian aikana, mikä auttaa löytämään helpommin oikeat ihmiset ympärille tai kehen ottaa yhteyttä tarpeen vaatiessa. Kehitystyöni itseni kanssa on kasvattanut itseluottamustani enkä usko hätkähtävän niin helposti mahdollisia yllätyksiä tulevaisuudessa tai vähintään osaan käsitellä niitä paremmin kuin ennen. Osaamisen kehityttyä, uskon minulla olevan paremmat mahdollisuudet työllistyä erilaisiin työtehtäviin. Omista unelmista hellittäminen avaa ovia. Ei ole vain yhtä reittiä, mitä kulkea, vaan niitä löytyy yhtäkkiä kymmenen muutakin. Vaatimustasoani laskemalla en myöskään odota liikoja tai elä siinä toivossa, että jos ei avaudu toimitusjohtajan paikkaa, olisin epäonnistunut.

Miten voin lähteä toteuttamaan tavoitteitani?

Pidän tärkeimpänä avoimen mielen ja ennakkoluulottoman otteen. En halua rajata liikaa mihinkään suuntaan, vaan haluan lähteä sillä asenteella liikkeelle, että käännetään jokainen kortti ja katsotaan mitä tulee vastaan. Itsetutkiskelun myötä omien vahvuuksien ja heikkouksien sanoittaminen helpottaa suuntautumisessa sekä kaikki opit ja kopit, mitä olen Proakatemian aikana oppinut siitä mistä pidän ja mistä en pidä. Tuli mieleen myös, että voisin pyytää omalta tiimiltäni apua siihen, millaisessa työssä he näkevät minut ja mihin heidän mielestään minun kannattaisi suuntautua. Olen joskus kuullut tai lukenut jostain, että tavoitteet pitäisi sanoa ääneen. Tästä päätellen minun olisi hyvä puhua nimenomaan tulevasta työnhaustani ääneen joka paikassa, koskaan ei voi tietää, jos se onkin se avain siihen kuuluisaan oveen minun ja tulevan työpaikan välissä.

Mentori?

Moni Proakatemialla on hankkinut itselleen mentorin ja kokeneet sen erittäin toimivaksi keinoksi edistää omaa tulevaisuuden suunnitteluaan. Olen miettinyt tätä vaihtoehtoa omalle kohdalleni. Voisi olla hyödyllistä saada näkökulmaa täysin ulkopuoliselta ammattilaiselta, jolla voi olla täysin eri näkökulma tavoitteiden saavuttamiseen. Taustalla olisi tietysti hyvä olla jokin suunta jo valmiiksi, mitä mentori tulee mukaan tukemaan, mutta en tiedä onko se välttämätöntä. Pidän tämän ajatuksen alttiina, mikäli tähän tarjoutuu mahdollisuus.

Proakatemialla opiskeltu matka on ollut pitkä ja tunteiden vuoristorataa, mutta olen erittäin ylpeä itsestäni, että olen jaksanut tähän asti ja jaksan vielä valmistumiseen asti. On ollut hetkiä, jolloin on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa, mutta on ollut myös hetkiä, jolloin fiilis on ollut uskomaton ja samalla voittamaton. Tunteet kuuluvat asiaan ja vanha sanonta ”aika kultaa muistot” pitää varmasti paikkaansa. Olen kiitollinen tiimilleni, joka on opettanut minulle kärsivällisyyttä, epätietoisuuden sietoa, erilaisten ihmisten ymmärtämistä ja luottanut minuun antamalla vastuutehtäviä. Rehellisesti en uskonut sanovani tätä, mutta toivon, että Proakatemian jälkeen voidaan olla vielä yhteydessä ainakin silloin tällöin ja kokoontua yhteen pitämään hauskaa. Hartain toiveeni tällä hetkellä on kuitenkin se, että vuoden päästä tähän aikaan olen työssä, missä toteutuu ainakin muutama aikaisemmin mainituista asioista. Challenge accepted!

LÄHTEET:

Photo by Tim Mossholder on Unsplash