Tampere
02 Dec, Wednesday
1° C

Proakatemian esseepankki

Taas tässä kävi näin



Kirjoittanut: Aliisa Räsänen - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

1.12.2019 sunnuntai kello 7.46

Istun Laikulla läppäri auki kirjoittamassa esseetä. Töihin pitäisi alkaa tasalta– edessä on reilun 10 tunnin työpäivä. Esseepisteitä kirjoittamatta 2 kappaletta deadline huomenna.

-Eijj prkl!! Taas tässä kävi näin. Miksi ihmeessä teen tämän itselleni?

Tiedostan koko ajan, että ei ole mahdoton tehtävä lukea ja kirjoittaa – minä pystyn tähän. Olen uskotellut itselleni hiukan liiankin huolettomasti, että ei tässä ole mitään hätää. Muutama essee ja sillä selvä- helppo homma.

Unohdan vain sen tosi asian, etten koskaan ole ollut järjin tehokas kirjoittaja. Ajatukset vilisee pääkopassa sitä tahtia ettei kiinni saa. Luen tai kuuntelen kirjaa – saan siitä oivalluksia, mutta asioiden jäsentely paperille tai koneen näytölle ei kohtaa niitä ajatuksia, joita päässäni olen pohdiskellut. Olen oppinut lukemaan ainakin joskus ja niitä kirjoja, jotka eivät ole kovin paksuja. No mutta kumminkin. Kirjoittaminen on aina yksi iso työmaa. Samaa aikaan tiedostan sen, että ehkä minä osaisinkin lukea ja kirjoittaa paljon nykyistä tasoani paremmin – jos vain tekisin niin useammin.

 

Minulla on ollut tiedossa viimeiset 3,5 vuotta se päivä, jolloin opintojen on oltava kasassa. 3,5 vuotta! ja minä naputtelen viimeisiä kouluhommia sunnuntai aamuna silmät ristissä, kun hommien pitäisi olla ihan viimeistään paketissa maanantaina.

Sanoja näytöllä – ei mitään konkreettista. Olen ihminen joka nauttii siitä että näkee työnsäjäljen käytännössä. En taaskaan priorisoinut esseitä – tein mieluummin jotain muuta yleensä töitä tai rehellisesti vain laiskottelin vapaapäivänä.

1.12.2019 sunnuntai kello 20.13 kotiin päästy

Kiireinen työpäivä ja viikonloppu takana. Joulukuun alku oli saanut ihmiset liikkeelle josta johtuen oli varsin vilkas viikonloppu. Työt hiukan venyi mutta nyt takaisin naputtamaan.

Tiedän että minulla on huono tapa. Tapa jättää asioiden hoitaminen viime tippaan, varsinkin niiden asioiden, joiden tekeminen ei ole mieluisinta. Esseet ovat olleet hankalin rasti akatemialla. Vapaus lukea ja kirjoittaa mitä vain on useaan otteeseen johtanut siihen, että en ole lukenut säännöllisesti mitään ja lievässä paniikissa viime hetkellä plärään läpi useita kirjoja tai kuuntelen äänikirjaa monta tuntia putkeen samalla kirjoittaen oivalluksia kuulemastani. Eipä ole kuukauden esseetä näistä näpeistä laukaistu maailmalle.

Tämmöinen tapa juontaa juurensa jo lapsuudesta. En ole koskaan oppinut tekemään läksyjä heti koulun jälkeen tai lukemaan kokeeseen. Vanhemmat eivät painostaneet tai tentanneet olenko lukenut tai tehnyt läksyt, sillä sain kuitenkin ihan kelvollisia arvosanoja. Joten heillä ei ollut suurempaa tarvetta olla huolissaan olenko tehnyt hommani kunnolla. Tällaisista pinttyneistä tavoista on todella vaikea opetalla pois. Aina voi selitellä itselleen. ”No olihan miulla sitä ja olihan miulla tätä tällä viikolla” On myös helppo uskotella itselleen, että olen huono kirjoittaja ja en pidä lukemisesta. Tätä syytä on luontevaa käyttää tekosyynä sille, ettei tee mitään.

Kirjoittamisesta saa kuitenkin mielihyvää. Oivallusten kirjoittaminen auki – auttaa ymmärtämään ja sisäistämään asiat paljon paremmin kuin vain sillä että jättää ne päänsä sisäisiksi ajatuksiksi. Ymmärrän täysin mikä ajatus esseepisteissä on. Hiukan harmittaa oma rutiinittomuus lukemiseen ja kirjoittamiseen, sillä päämäärätietoisemmalla lukusuunnitelmalla olisi voinut oppia paljon nykyistä opittua enemmän kirjoista ja esseistä.

Lukemista en kuitenkaan aio lopettaa akatemialta valmistumisen jälkeenkään. Kirjoista saatava tieto on hiottu viimeisen päälle verraten esimerkiksi nettiartikkeleihin joiden lähteistä ei aina ole tarkkaa tietoa. Joten miksipä en lukisi jatkossakin!

2.12.2019 kello 10.09 75/75 esseepistettä kasassa!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close