Tampere
08 Aug, Saturday
23° C

Proakatemian esseepankki

Syvällä pimeydessä



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

VAROITUS: Tämä teksti saattaa sisältää pahaa oloa ja v*tutusta.

Noin vuosi sitten sain äidiltäni kirjan. Kirjan, jota tuolloin pidin turhana enkä jaksanut edes avata sitä. Laitoin sen lipaston laatikkoon ja unohdin sen sinne. Tämä kirja oli Emilia Vuorisalmen kirjoittama Sekaisin lovesta. Kuulostaa erittäin puuduttavalta kirjalta, eikö totta? Miksi lukisin jotain rakkaushömpötystä? Tuolloin olin vielä onnellisesti parisuhteessa, ilman huolia tai murheita. Noin kuukausi takaperin siivosin samaista lipastoa ja törmäsin tähän kirjaan, joka oli vuoden lojunut kaapissa. Sattumaako, sillä olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta, mieli täysin maassa ja henkisesti olin syvällä kuopassa, jonne ei pienintäkään valonheijastusta näkynyt. Pelkästään kirjan kannet saivat minut himoitsemaan sen lukemista.

Luettuani kirjan, kirosin itsekseni miksi helvetissä en avannut sitä tuolloin vuotta aikaisemmin ja sivistänyt itseäni sen sisällöllä. Näin jälkeenpäin erosta edelleen kärsivänä olisin pystynyt toimimaan omassa parisuhteessani fiksummin, ajattelevaisemmin ja osannut ymmärtää toista osapuolta sekä itseäni paljon paremmin. Mutta miksi? Tämä essee siis saattaa sisältää henkilökohtaisia tuntemuksia kuten vihaa, rakkautta, ärtymystä ja kaikkea siltä väliltä, mutta haluan silti tuoda omia näkemyksiäni käytännön kautta esille kirjan teorian pohjalta. Jos et siis halua lukea näistä asioista, suosittelen sulkemaan selaimesi nyt.

 

Dopamiini työntää toimimaan

Kirjassa käsitellään laajasti eri aivojemme välittäjäaineiden toimintaa ja vaikutusta kehoomme, mutta tässä aiheessa käsittelen niistä omaa toimintaani eniten ohjaavaa, dopamiinia. Dopamiini on siis yksi keskushermostomme välittäjäaineista, joka ohjaa aivojemme toimintaa jatkuvasti niin parisuhteessa kuin yritystoiminnassakin. Dopamiini luo uskomattoman hyvänolontunteen aina kun lähestymme tavoitettamme. Samalla se ajaa meitä kohti asetettua määränpäätä, oli sitten kyseessä rakkaus, MM-kulta, yrityskauppa tai myyntipäivien voitto. Jokainen askel lähemmäs maalia vapauttaa siis pienen määrän tuota välittäjäainetta.

Niin meidän tiimissämme, kuin varmasti myös monessa muussa tiimissä, löytyy henkilöitä jotka suorittavat velvollisuutensa ja tekevät annetut tehtävät silloin kun deadline lähestyy. Itse kuulun osittain myös tähän kastiin. Mutta miksi teemme näin? Vastaus löytyy osittain dopamiinista, nimittäin dopamiinivoittoiselle ihmiselle tyypillistä on töiden saattaminen loppuun vasta viime metreillä. Paniikki deadlinen lähestymisestä vapauttaa aivoissamme dopamiinia, joka lisää huomattavasti energiatasoamme ja keskittymiskykyämme. Se antaa ideoita ja auttaa viemään projektin loppuun. Ei siis kannata osoittaa syyttävällä sormella henkilöä, joka hoitaa työnsä viimetipassa, sillä aivotoimintamme on erilainen runsaan dopamiinin takia. Tietysti sellaiset tilanteet, joissa työn laatu kärsii kiireen takia ovat poikkeus.

Entäpä miten dopamiini vaikuttaa parisuhteessa? Emilia Vuorisalmi on tutkinut, että rakastumisen alkuvaiheessa, eli niin sanotussa ”huumavaiheessa” dopamiinia erittyy erityisen runsaasti, jolloin aivomme tekevät kaikkensa saadakseen olla rakastettunsa kanssa. Tämä siis selittää, miksi rakkauden alkuvaiheessa ihminen on valmis jättämään tärkeän työprojektin, ”luopumaan” ystävistään tai vaikka matkustamaan maailman ääriin rakkautensa perässä. Tämä olotila ei kuitenkaan valitettavasti ole pysyvä. Huumavaihe kestää keskimäärin 12-18 kuukautta, jonka jälkeen aivojen hormonitoiminta tasapainottuu ja näin olleen myös dopamiinitasot laskevat. Saatamme tuntea olomme hieman pettyneiksi ja usein rupeamme etsimään pettymykseen syytä kumppanista ja kuvittelemme hänen muuttuneen. Todellisuudessa huumavaiheessa olemme jättäneet huomioimatta kumppanimme ”negatiiviset” piirteet hormonihuuruissamme, mutta lopulta rupeamme huomaamaan kumppanissamme ei toivottuja piirteitä. Omassa suhteessani syyllistyin tähän liiankin paljon, mutta toisaalta keskustelemalla näistä asioista päästiin aina eteenpäin. En väitä, ettenkö myös itse olisi muuttunut ja varmasti myös minusta kuoriutui paljon sellaisia piirteitä, jotka kumppania ärsyttivät. Minun näkemykseni tästä tilanteesta selviämiseen on se, että on avattava oma suunsa ja keskusteltava asioista. Näin ollen pystymme miettimään paremmin omaa toimintaamme ja kehittämään itseämme paremmiksi ihmisiksi parisuhteen kannalta. Emme me voi töissäkään tehdä asioita paremmin, jos emme koskaan saa rakentavaa palautetta.

Dopamiinivoittoisilla ihmisillä on myös riskinsä, sillä dopamiini aiheuttaa tietynlaista riippuvuutta. Olen aina miettinyt, miksi en pysty olemaan pelaamatta. Vapaa-ajallani pelaan todella paljon ja yksi ahaa -elämyksistä tuli tässä kohtaa kirjaa lukiessani. Vuorisalmi kirjoittaa asiasta näin:

Dopamiinihakuisuudessa on myös riskinsä. Kun tavoite on saavutettu, vaatii elimistö aina uutta hormoniryöppyä. Rakkausriippuvuus, seksiriippuvuus, työriippuvuus ja urheiluriippuvuus ovat kaikki esimerkkejä siitä, miten dopamiinipiikin tavoittelu voi koitua ongelmaksi. Esimerkiksi tiettyjä huumeita käyttämällä tai videopelejä pelaamalla voi kotisohvalta poistumatta helposti lisätä dopamiinin eritystä. Tämä altistaa passivoitumiselle ja addiktiolle.”

Parisuhteeni yksi suurimmista kompastuskivistä oli nimenomaan tämä passivoituminen ja tietynlainen addiktio pelaamiseen. Näin ollen myös toisen huomioiminen ja toisen kuunteleminen kärsivät omassa suhteessani. Jokainen, joka ei koskaan ole pelannut ”tosissaan”, miettii varmasti, miten siihen voi jäädä niin pahasti koukkuun. Se on hyvä kysymys, sillä en itsekään osaa siihen kunnolla vastata. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että pelaaminen ei ole vain pelaamista, vaan se on myös ajan viettämistä ystävien kanssa virtuaalisessa maailmassa. Pelaamisen kautta pystyy esimerkiksi viettämään aikaa ja keskustelemaan niiden ystävien kanssa, jotka asuvat kaukana tai joiden kanssa muuten ei tule vietettyä paljon aikaa.

Välittäjäaineet ja niiden vaikutusalueet

Dopamiini: tavoitteen saavuttaminen, jännitys, uutuus, sinnikkyys

Serotiini: levollisuus, rauha, ylpeys, kunnioitus

Oksitosiini, vasopressiini: sidos, luottamus, yhteenkuuluvuuden tunne

Endorfiinit: kivuttomuus, hyvä olo

Noradrenaliini: vireystilan nousu, keskittymiskyky

Inhimillisyys ja omat tavoitteet

Eron jälkeen olen kärsinyt pahasta masennuksesta ja se on vaikuttanut omaan toimintakykyyni todella radikaalisti. Normaalisti olen erittäin toimintaorientoitunut ihminen, joka elää työstä ja omien tavoitteiden saavuttamisesta ja niiden eteen työskentelystä. Uniongelmat, ruokahaluttomuus ja motivaation pula ovat syöneet minulle tärkeitä asioita liiankin paljon. Vaikka tiedostan nämä asiat, en ole silti pystynyt juurikaan keräämään itseäni sille tasolle, jossa haluaisin ja osittain myös kuuluisikin olla. Usein minulle sanotaan, että olen liian ankara itseäni kohtaan ja joskus täytyisi joustaa tämän asian kanssa.  Emilia Vuorisalmi mainitsee kirjassaan, että se millaiset odotukset asetamme itsellemme, vaikuttaa tuntuvasti siihen, miten paljon hyvää oloa koemme. Tulisiko minun siis hetkellisesti muuttaa omaa ajatusmaailmaani ja tavoitella pienempiä asioita, jotta saan oman toimintakykyni takaisin? Normaalisti elän myös onnistumisista, jotka esimerkiksi myyntityössä ovat erityisen tärkeitä motivaation ylläpitämisen kannalta. Tällä hetkellä tuntuu, että en saa mistään edes niitä pienempiä onnistumisen tunteita, joten jos jatkan tällä tavalla tavoitellen suurta harppausta kerralla, todennäköisesti jään tänne pimeyteen. Siispä aion keskittyä nimenomaan näihin pieniin asioihin ja lähteä ihan siltä tasolta liikkeelle, että mietin itselleni seuraavan päivän tavoitteet. Kun se sujuu, voin siirtyä seuraavan viikon tavoitteisiin, sitten kuukauden jne.

 

Kolahduksia

  • Kun ymmärrämme, miten kehomme välittäjäaineet vaikuttavat tunteisiimme, voimme ehkä ymmärtää paremmin omia tuntemuksiamme ja läheisiemme mielialan vaihteluita
  • Rakastuminen ei ole taholaji, mutta rakastaminen on
  • Taloudellinen vakaus luo tänä päivänä enemmän turvaa kuin puhtaat fyysiset ominaisuudet, joten työssä menestymisestä on tullut tärkeä statuksen mittari
  • Ihminen luo ensivaikutelman puolessatoista minuutissa. Tutkimusten mukaan ensivaikutelma syntyy 55-prosenttisesti kehonkielestä, 38-prosenttisesti puheen sävystä ja vain 7-prosentin verran keskustelun sisällöstä.
  • Tutkimusten mukaan jätetyksi tulemisen aiheuttama henkinen kipu näyttää aivokuvissa pitkälti samalta kuin fyysinen kipu
  • Nauru vapauttaa ympärillä olevissa ihmisissä endorfiineja ja lisää luottamuksen tunnetta

 

Loppufiiliksiä

On jollain tavalla terapeuttista kirjoittaa näitä asioita ylös, mutta toisaalta asian läpi käyminen saa taas miettimään niitä asioita, jotka olisin voinut tehdä paremmin paljon aikaisemmin. En kaikesta huolimatta saanut tätä esseetä kirjoittaessani kaikkia ajatuksiani tuotua esille ja tuntuu, että olen taas epäonnistunut yhdessä asiassa. Siksi suosittelenkin jokaiselle lukemaan tämän kirjan, vaikka sen sisältö ei tuntuisikaan juuri nyt ajankohtaiselta. Kirja todellakin auttaa avaamaan omien sekä läheistemme ajatusmaailmaa ja käytöstä. Se myös tarjosi itselleni todella paljon kolahduksia liittyen niin parisuhteeseen kuin ihan joka päiväiseen arkeenkin. Älä siis jätä tätä kirjaa lukematta mistään hinnasta!

ps. Voit lunastaa tämän esimerkiksi e-kirjana pilkkahintaan tästä linkistä.

 

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close