Tampere
05 Aug, Wednesday
20° C

Proakatemian esseepankki

Sytytä! – valmentavan johtamisen resepti



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Syty ja sytytä
Tapio Aaltonen
Heikki Pajunen
Kallu Tuominen
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Minun yksi tavoitteistani Proakatemialla on ollut päästä tiimimme Business Leaderiksi. Tavoitteeseen on päästy ja tulevana syksynä 2020 aloitan Evisionin BL:nä. Minua on aina kiinnostanut johtaminen ja naruista vetely. Voisiko sanoa esseen teeman mukaisesti ”syttyväni” siitä, kun saan vastuuta, haasteita ja pääsen hyödyntämään organisointitaitojani. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että johtaminen ei ole pelkästään lukuja, suunnitelmia ja tavoitteita. Pääroolissa ovat aina ihmiset. Kaikki lähtee ihmisistä. Työt pitää hoitaa, asiakas pitää tyytyväisenä ja tulostakin pitäisi saada, mutta kukaan ei voi odottaa edellä mainittuja asioita, jos ihmiset eivät voi hyvin. Tämän oivalluksen myötä paneuduin valmentavan johtamisen filosofiaan ja avaan seitsemän eri vaihetta, joiden avulla ihmiset sytytetään.

 

Johtajuus ajautuu helposti opittuihin kaavoihin, lukujen pyörittelyyn, väsyneisiin PowerPoint-dioihin, uskottaviin iskulauseisiin ja pakollisiin esityksiin, jotka luetaan suoraan ruudulta työntekijöille ilman minkäänlaista merkityksen luomista kuulijoille. Usein tavoitteet ja muut toimintamallit kerrotaan suoraan johtoportaalta käsin ja siihen ei ole muilla sanavaltaa. Palaverit ovat puuduttavaa monologia ja asioita tulee esille enemmän kuin niitä ehtisi sisäistää. Kuka kuuntelee ja kuka ei, sitäkään ei kukaan tiedä. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 23.) Äskeinen kuvaus johtajuudesta on melko raaka, mutta uskon siinä olevan perää, kun mietin omia kokemuksiani johtajuuden alaisena. Olen usein pohtinut, tarvitseeko johtajuuden olla niin vakavaa tärkeilemistä, pakottavaa ja roolia korostavaa?

 

”Mitä olisi johtajuus, joka toteutetaan heittäytymällä, roihuten, syttyen ja sytyttäen?” – Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen ja Kallu Tuominen

 

Aaltonen, Pajunen ja Tuominen (2011, 25) tuovat yllättävän ajatuksen esille kyseenalaistaessaan perinteisen johtajuuden. Tarvitseeko yrityksen olla aina paras? Tarvitseeko yrityksen tuotteet ja palvelu yltää maailman tasolle? Tarvitseeko koko ajan tehdä 100 % tehokkuudella ja joka kerta ylittää odotukset? Hauska huomata miten kyseiset kysymykset ovat useimmiten ensimmäisenä mielessä, kun lähdetään luomaan uutta tai valmistaudutaan johonkin. Ne voivat olla jopa yrityksen vaatimuslistalla työntekijöilleen, jotta voidaan mitata, kuinka hyvin työntekijä on suoriutunut työstään. Valitettavan usein kuvitellaan ihmisen olevan kone, joka suorittaa päivästä toiseen 100 % tehokkuudella, ilman virheitä ja tulosta syntyy aina paremmin ja paremmin. Todellisuudessa ihminen väsyy tai turhautuu väistämättä jossakin kohtaa. Ihminen tarvitsee motivaatiota toimiakseen. Valmentavalla johtamisella on iso merkitys siinä, kuinka ihmisiä voi motivoinnin kautta saada toimimaan itseohjautuvammin ja sitä kautta huomaamatta tehokkaammin. Sytyttäminen on avainsana.

 

Syttymisen kiertokulku

Syttymisellä tarkoitetaan hetkeä, kun jokin asia niin sanotusti loksahtaa paikoilleen. Yhtäkkiä kaikki ajatukset ovat selkeitä ja tietää, mitä pitää tehdä. Suuri oivallus valtaa mielen. Oikea suunta löytyy ja avoimina olleet asiat selkiytyvät. Olo on vapaa ja voimavarat ovat täynnä. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 29.) Jokainen muistaa varmasti sen hetken, kun on kokenut kuuluisan ”ahaa” -hetken. Tuntuu kuin koko mieli kirkastuisi ja on voittaja fiilis. Mistä tunne on lähtöisin?

 

  1. Merkityksen kokemus. Lähtökohtaisesti tietää kuka on ja miten käyttäytyy. Tunnistaa, mitkä asiat ovat itselleen tärkeitä. Ymmärtää omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Mielenkiinto herää johonkin tiettyyn asiaan, mikä vastaa omaa ajatusmaailmaa. Tutkii ja hakee tietoa enemmän asiasta. Perustelee itselleen, miksi tekee niin kuin tekee ja miksi se on tärkeää. Katsoo toimintaa laatikon ulkopuolelta, jonka myötä kokonaisuus hahmottuu tarkemmin ja kirkkaammin. Tulee vahva tunne oman tekemisen merkityksestä. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 29.) Toisin sanoen on tärkeää löytää se jokin, mikä herättää kipinöitä mahanpohjassa ja mikä motivoi jo itsessään aloittamaan. Kyseistä ilmiötä voi hyvin verrata tiimiin. En tiedä mikä roolini on tiimissä, joten tunnen turhautumista ja ahdistusta vs. roolini on tuottaa sisältömarkkinointia, koen että työni on merkityksellistä ja antoisaa.

 

  1. Unelmat, visiot ja päämäärät. Mielenkiinnon kohde valtaa ajatukset useamman kerran päivässä. Sitä huomaa ajattelevansa aamulla, päivällä, illalla ja nukkumaan mennessä. Se valtaa mielen ja sen saavuttaminen tuntuu yhä paremmalta ja paremmalta. Yksi askel eteenpäin on jo askel kohti tekemistä. Haaveilu on väistynyt tekemisen tieltä. Päämäärä on selkiytynyt ja sille voi olla jopa asetettu aika ja paikka tavoite. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 29.) Motivoituneena on helpompi löytää aikaa ja energiaa kuin pakkopullan edessä. Motivoitunut ei tunne aikaa eikä paikkaa, vaan kokee luultavasti saavansa energiaa tekemisestä sekä mielihyvää. Mielenkiinnon kohteen eteen on valmis tekemään ponnisteluja ilman, että se tuntuu vastenmieliseltä.

 

  1. Arvot luovuuden lähteinä. Tunnistetaan itselle tärkeät asiat, mitkä johtavat tekemistä. Ymmärretään, että kukaan ei voi viedä arvoja pois ja niiden merkitys tekemisessä on suuri. Arvojen ansiosta luovuudella on mahdollisuus kukkia. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 30.) Arvojen tunnistaminen on tärkeää, koska mitä paremmin tuntee itsensä sitä paremmin ja tehokkaammin on mahdollista toimia. Otetaan esimerkkinä vapaus. Miksi silloin tekee jotain, mikä sitoo täysin johonkin tiettyyn asiaan, jonka jälkeen ahdistaa. Vapauden tunnistaminen tärkeäksi arvoksi ja sitä kohti pyrkiminen sen sijaan tuottaisi paremman olotilan, mikä vapauttaisi myös luovuuden uuteen nousuun.

 

  1. Vahvuuksien tunnistaminen. Jokaisella on vahvuuksia. Niiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta ihminen tietää, mitä kohti kannattaa pyrkiä. Vahvuuksien vahvistaminen vie askeleen eteenpäin. Vahvuuksien miettiminen ja hyödyntäminen uusissa asioissa on aina parempi kuin antaa niiden olla passiivisena. Pyrkiminen tilanteisiin, joissa vahvuuksia voi hyödyntää ja kehittää. Tarkastellaan myös vahvuuksien vastapuolta eli heikkouksia ja mietitään niiden vahvistamista. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 30.) Vahvuuksien tunnistaminen on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista tiimityössä. Jokaisella on eri vahvuudet ja yhdessä ne tekevät tiimistä erittäin voimakkaan. Ihmettelen suuresti, miksi tämä ohitetaan niin helposti.

 

  1. Tiedostetaan, mitä kohti ollaan menossa. Tehdään asian eteen suunnitelmia ja toimenpiteitä. Joskus se voi olla jopa riskin ottamista, mutta taustalla on selkeä tavoite. Tehdään asioita, mitkä vievät koko ajan oikeaan suuntaan kohti päämäärää. Jatketaan eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta, koska määränpää on tärkeä. Tekeminen on kaikesta huolimatta hauskaa ja jos se ei aina tunnu siltä, siihen löydetään tapa, mikä tekee siitä hauskaa. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 30.) Olen aina vannonut suunnitelmien nimiin. Ilman niitä mitään ei tapahdu. Suunnitelmat tosin vaativat tavoitteen tai määränpään parikseen, koska miksi tehdä suunnitelmia, jos ei ymmärrä, mitä varten niitä tehdään.

 

”On sanottu, että visio on visio vasta, kun teen joka päivä jotain sen eteen, vaikka vain viisi minuuttia.” – Tapio Aaltonen, Heikki Pajunen ja Kallu Tuominen

 

  1. Esteiden voittaminen. Uskomukset ja oletukset varjostavat kaikkien elämää. Ne saattavat rajata huomattavasti tekemistä, jos niihin suhtaudutaan negatiivisesti. Ihminen voi olla erittäin motivoitunut, tehokas, kunnianhimoinen ja valmis täydellisineen sunnitelmineen, mutta jokin uskomus vie maton jalkojen alta sekunnissa. Kannattaa ennemmin miettiä uskomuksien eli esteiden olevan vain hidaste matkan varrella. Ajatella ne haasteina. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 30.) Huomaan, että olen sortunut tähän oman matkani varrella. Kaikki saattaa olla täysin valmista. Mieli, asenne, suunnitelmat ovat priimaa, mutta sitten iskee jokin kuin salama kirkkaalta taivaalta ja koko homma lässähtää. Hassua – eikö?

 

  1. Voittamisen taito. Voittaminen ei ole itsestään selvyys ja monesti sitä pitää jollain tavalla harjoitella. Ensimmäinen askel on itsensä voittaminen. Pienetkin onnistumiset kannattaa tuoda itselleen esille. Käydä itsensä kanssa keskustelua siitä, minkälaisia tuntemuksia se herätti. Itsensä palkitseminen on hyvä keino ymmärtää voittamisen merkitystä. Voittamisen ei tarvitse olla toisen murskaamista, vaan sen voi saavuttaa yhdessä jonkun muun kanssa. (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 30.) Mielestäni edellä mainitut asiat ovat erittäin tärkeitä. Liian usein jämähdetään epäkohtiin ja tappioon. Onnistumisien nostaminen epäonnistumisien sijaan tuskin ainakaan vie huonompaan suuntaan. Myös lempeämpi ote itseään kohtaan ei olisi pahitteeksi. Miksi ei voisi taputtaa itseään olalleen, kun on suoriutunut hyvin jostakin? Miksi kehut tuntuvat vaikealta vastaanottaa, kun voisi ylpeänä kiittää ja tuntea mielihyvää?

 

Syttymisen kierteestä voisi hyvin käyttää esimerkkinä Evisionin Café Katto tiimiä. Puoli vuotta he tekivät töitä yhteisen päämärän eteen – uuden kahvilan avaus. Matkalle sattui varmasti erilaisia haasteita ja esteitä, mutta yhdessä he luovivat eteenpäin kaikesta huolimatta. He ovat tiimiytyneet loistavasti ja kokeneet huipputiimin ominaisuuksia, mikä luultavasti johtuu siitä, että he ovat hyödyntäneet jäsenien vahvuuksia ja heillä on selkeä yhteinen päämäärä sekä tavoite. He ajavat samaan maaliin. Jokainen jäsen on tärkeä ja kaikki kokee omakseen uuden kahvilan synnyttämisen. Heitä ajaa sisäinen motivaatio sekä yhdessä voittamisen halu. Syttymisen kierteen jokaiseen vaiheeseen kuuluu kolme asiaa: yhteistyö, avun vastaanottaminen ja antaminen (Aaltonen, Pajunen & Tuominen 2011, 31).

 

Tulevana syksynä haluankin keskittyä valmentavaan johtamiseen ja sitä kautta sytyttämiseen. Naruista vetely ei välttämättä ole se paras keino, vaan ennemmin innostamalla, asettamalla sytyttäviä päämääriä ja pyrkiä niihin yhdessä. Tiedän mihin uskon ja miksi jotakin teen.

 

 

 

LÄHTEET

Aaltonen T., Pajunen H. & Tuominen K. 2011. Syty ja sytytä. Valmentavan johtamisen filosofia. Helsinki. Talentum Media Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close