Tampere
22 Feb, Thursday
0° C

Proakatemian esseepankki

Systeemiajattelusta ja systeemin ilmiöistä tiivistetysti



Kirjoittanut: Kari-Mikko Karjalainen - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johtaminen kompleksisessa maailmassa - Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen
Pirkko Vartiainen ja Harri Raisio
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto 

Systeemiajattelu ja -älykkyys on noussut suureksi puheenaiheeksi Proakatemialla viimeisten vuosien aikana. Systeemiajattelu on mielenkiintoinen ja puhutteleva aihe, mutta samalla hyvin haastava ja vaikeasti ymmärrettävä. Onneksi se on taito siinä missä muutkin taidot, jonka vuoksi sitä voi harjoitella. Tässä esseessä kerron tiivistetysti mikä on systeemi ja mitä on systeemiajattelu. Tämän jälkeen lukijan on mahdollisesti helpompi ymmärtää systeemissä vaikuttavia osia ja ilmiöitä, jotka puolestaan auttavat kehittymään paremmaksi systeemiajattelijaksi. Allekirjoittaneella on jonkin verran tietoa systeemiajattelusta yleisellä tasolla, jonka vuoksi haluan tässä esseessä syventyä enemmän systeemin osiin. Tämä on siinä mielessä kummallinen essee, koska teen itselleni muistilistaa systeemin ilmiöistä. Yritän kuitenkin parhaani mukaan selittää systeemissä vaikuttavia ilmiöitä lähestyttävimpien esimerkkien kautta. Käytän esseessä päälähteenä Pirkko Vartiaisen ja Harri Raision kirjaa Johtaminen kompleksisessa maailmassa. 

 

Systeemiajattelusta tiivistettynä 

Systeemin voi määrittää monella tapaa. Yleinen käsitys systeemistä on, että se koostuu vähintään kahdesta osasta, joiden välillä on vuorovaikutus. Ihmiset määrittelevät ja ylläpitävät systeemejä omilla ajattelumalleillaan ja toiminnallaan. Systeemi voi olla esimerkiksi elinympäristö tai organisaatio. Systeemistä voidaan käyttää esimerkkinä autoa. Auton perimmäinen tarkoitus on kuljettaa ihmisiä ja materiaalia. Auton moottorilla on erilainen tehtävä, mutta se on vuorovaikutuksessa muun auton kanssa. Moottori on yksi osa systeemiä (lue auto), joka kuitenkin vaikuttaa koko systeemin toimintaan. Systeemin osat muodostavat kokonaisuuden, jolla on tarkoitus. (https://issuu.com/lean-management/docs/lean2-erikoisnumero-osa1/s/21451976, n.d.) 

Systeemiajattelu lyhkäisyydessään auttaa meitä tarkastelemaan vaikeiden ongelmien keskinäisriippuvaista luonnetta. Systeemiajattelun avulla pystymme tarkastelemaan muutoksien ja verkostojen dynamiikkaa staattisten tilannekuvien sijaan. Systeemiajattelulla voimme havaita kompleksisten ilmiöiden ja ongelmien taustalla vallitsevat rakenteet. Tällä tavalla pystymme hahmottamaan, mihin kohdistuvilla teoilla voidaan saada suurta vipuvaikutusta ja mistä puolestaan pientä. Löydetyillä vipuvarsilla voimme saada vastauksia aikamme vaikeimpiin haasteisiin. (https://www.sitra.fi/blogit/viheliaiset-ongelmat-systeemiajattelu/, 2019.)  

Systeemiajattelulla pyritään siis hallitsemaan kokonaisuuksia. Vaikka puhummekin systeemiajattelusta, niin on väärin tulkita asiaa pelkästään ajatteluna. Systeemi muuttuu ja sitä voi muuttaa aktiivisten tekojen kautta. 

 

Emergenssi 

Emergenssi tarkoittaa vuorovaikutuksessa muodostuvaa ilmaantumista, jossa asioiden tapahtumisilla ei ole yhtä selkeää ja näkyvää syytä. Ilmiö on kaksisuuntainen, koska vuorovaikutuksessa ilmaantuva kokonaisuus on samalla toimijoiden ohjaava kokonaisuus. Ilmaantuvuus kuvastuu tavalla, jossa asioita vain tapahtuu ilman selkeää ja näkyvää syytä. Tästä seuraa muun muassa haaste, että emergenssin kokonaisuuden käyttäytymistä on vaikea ennakoida pelkästään huomioimalla kokonaisuuden yksittäisiä osia. Ilmaantuva emergentti on aina jotakin muuta, kuin osiensa summa. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

Emergenssin ilmentymä näkyy mielestäni parhaiten vuoden 2019 miesten jääkiekon maailmanmestaruus joukkueessa. Silloinen media kirjoitti paljon siitä, kuinka Suomen joukkue oli nimetön, suurin osa pelaajista oli ensikertalaisia, ja että Suomen joukkue on ehkä kaikkien aikojen surkein. Vuoden 2019 kisoissa Ruotsi oli suuri ennakkosuosikki; heidän joukkueensa koostui pitkälti Nhl:n tähtipelaajista. Tilastollisesti Suomella ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Toisin kuitenkin kävi. Suomi voitti Ruotsin puolivälierässä ja lopulta maailmanmestaruuden. Tästä siis emergenssissä on kyse. Kokonaisuus voi ja yleensä onkin suurempi kuin osiensa summa. Vaikka Suomella ei ollut nimekkäitä tähtipelaajia, he olivat turnauksen paras tiimi. 

 

Kytkeytyneisyys ja keskinäisriippuvuus 

Organisaatioissa ja systeemeissä kokonaisuudet koostuvat toimijoidensa välisistä yhteyksistä. Tätä tarkoittaa kytkeytyneisyys ja keskinäisriippuvuus. Yhden toimijan toiminta voi vaikuttaa paljon ja laajastikin muiden kytkeytyneiden toimijoiden toimintaan, ja vaikutukset voivat olla niin kielteisiä ja rajoittavia, kuin myönteisiä ja mahdollistavia. Kytkeytyneisyyttä esiintyy varsinkin nykypäivän verkostoituneessa yhteiskunnassa. Yritykset, organisaatiot, yhteisöt ja yhteiskunnat ovat liitoksissa ja riippuvaisia toisistaan. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

 

Yhteisevoluutio ja ekosysteemi 

Yhteisevoluutio on kytkeytyneisyyden ja keskinäisriippuvuuden tuotosta. Yhteisevoluutiolla tarkoitetaan sitä, että ymmärretään toimintaympäristön ja systeemin jatkuva ja vuorovaikutukseen perustuva kehitys. Systeemin riippuvuus muista systeemin osista johtaa tilanteeseen, jossa systeemin kehitys ei ole riippuvainen ainoastaan siitä itsestään. Yhteisevoluutiolle suotuisat kasvuympäristöt ovat ekosysteemit. Yksittäiset toimijat eivät tyydy ekosysteemissä reagoimaan ja mukautumaan muiden toimintaan, vaan ne pyrkivät kehittymään ja kasvamaan yhdessä. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on hyvä käytännön esimerkki yhteisevoluution ilmenemisestä. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

 

 

Epälineaarisuus 

Epälineaarisuutta synnyttää pienten asioiden kertaantuminen, joka aiheuttaa yllättävän lopputuloksen. Tämä näkyy tapahtumien kulussa ilmenevänä ennakoimattomana epäjatkuvuutena. Epälineaarisuus sekoittaa syitä ja seurauksia, jonka vuoksi tapahtumien kulkua on vaikea määrittää ja ennakoida. Epälineaarisuus luo myös epäsuhtaa syyn ja seurauksen välille, sillä hyvin pienillä syillä voi olla laajoja seurauksia, tai päinvastoin. Musta joutsen on termi, jota käytetään epälineaarisuudesta syntyvinä yllätyksinä. Musta joutsen tarkoittaa täysin ennakoimatonta tapahtumaa, jolla on suuria vaikutuksia. Kansainvälisesti tunnettuja mustia joutsenia ovat muun muassa 9/11-terrori-isku ja vuoden 2004 Aasian tsunami. (Raisio, H. & Vartiainen, P. s. 2020.) 

 

Attraktori 

Systeemin epälineaarisuus ei ole ääretöntä. Systeemeillä on tapana kehittyä sarjoittaisten vaiheiden kautta. Attraktorit ovat systeemissä esiintyviä elementtejä, jotka hallitsevat ja ohjaavat systeemin kehitystä. Systeemit muovautuvat jatkuvasti ulkopuolisten tekijöiden ja häiriöiden takia, jonka myötä attraktoreilla on tärkeä tehtävä saada systeemi takaisin tasapainoon. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

Jos ajatellaan attraktoreita Proakatemia kontekstissa, niin yksi Akatemian attraktoreista on tutkintohjelmamme. Proakatemia on suuressa muutoksessa. Olemme muuttaneet kuntokadulle, yhteisömme kasvaa ja kansainvälistyy ja vanhoja prosesseja uudistetaan. Ajatus tiimijohtamisesta ja yrittämisestä kuitenkin säilyy, vaikka se muuttuisikin joltain osiltaan muotoaan. 

 

Dissipatiivinen rakenne 

Kompleksinen systeemi on jatkuvasti vaarassa horjua tasapainostaan. Systeemin kehittyessä ja isoja muutoksia läpikäydessä, myös attraktorit muuttuvat tai vaihtuvat kokonaan. Hajautuva rakenne (dissipative structure) viittaa siirtymävaiheeseen, jossa syntyy uusia vaihtoehtoisia kehityssuuntia. Uuteen kehityssuuntaan siirtyminen kuvataan bifurkaatiopisteeksi (bifurcation point). Bifurkaatio tarkoittaa kahtiajakautumista, mikä sinänsä on harhaanjohtava termi, sillä usein kehityssuuntia on enemmän kuin vain kaksi. Bifurkaatiopisteistä muodostuu lopulta niin sanottu mahdollisuuksien avaruus (space of possibilities), jossa systeemi toimii. Dissipatiivisia rakenteita on tutkittu ja sovellettu erityisesti innovaatiotutkimuksessa. Innovoinnissa kehityksen haaraumakohdat ovat välttämättömiä, jotka pakottavat joko tietoisiin tai tiedostamattomiin valintoihin. Vakiintuneet toimintamallit murtuvat radikaalien innovaatioiden ja uudistusten kautta, ja niiden seurauksesta organisaatio löytää itsensä hajautuvien rakenteiden siirtymävaiheesta. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

 

Palaute 

Palaute on tärkeää ja vaikuttaa minkä tahansa systeemin toimivuuteen ja käyttäytymiseen. Positiivinen palaute yrittää piristää eli stimuloida systeemiä, kun taas negatiivinen palaute pyrkii pitämään systeemin tasapainossa. Kompleksiajattelussa on väärin ajatella positiivinen palaute ”hyvänä” ja negatiivinen ”huonona”, vaan tavalla, jossa palaute on arvolatautumaton normaali. Tässä kontekstissa palaute on monialaisten toimijoiden ja systeemin vuorovaikutusta. Olennaista palautteessa on, että systeemi sietää erilaisia näkemyksiä ja niiden olemassaoloa, jotta jatkuva tiedonvaihto ja vuorovaikutus systeemissä säilyisi. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

 

Diversiteetti 

Diversiteetti eli monimuotoisuus kuvastaa erilaisuutta ominaisuutena. Ilman monimuotoisuutta ei ole erilaisuutta ja siksi monimuotoisuutta pidetään emergenssin ja itseorganisoitumisen edellytyksenä. Systeemin kannalta monimuotoisuus parantaa sen mahdollisuuksia sopeutua ja reagoida ympäristöönsä. Systeemin uudistuminen ja innovaatiot parantuvat monimuotoisuuden myötä. Monimuotoisuutta haastaa sosiaalipsykologiasta tuttu termi ”ryhmäajattelu”, jossa päädytään ei-toivottuun kehitykseen systeemin toimijoiden ja ajatusten ollessa samankaltaisia. Ryhmäajattelua syntyy organisaatioissa usein paineen alla, jolloin organisaation jäsenet sopeuttavat oman mielipiteensä vastaamaan koko ryhmän tai organisaation mielipidettä. Tämä korostuu erityisesti kriisitilanteissa ja aikapaineen alla, jolloin ei ehditä katsoa ja tarkastella päätöksenteon taustoja riittävän tarkasti. Ryhmäajattelua vastaan on tehokasta korostaa monimuotoisuutta, ja vaikka monimuotoisuus saattaa lisätä väärinymmärryksiä, se kuitenkin tuottaa vaihtoehtoja ja ohjaa innovoinnissa toisin näkemiseen. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

 

Itseorganisoituminen 

Spontaania, ilman ulkoista käskyä tai kontrollia tapahtuvaa prosessia kutsutaan itseorganisoitumiseksi. Itseorganisoitumista syntyy, kun kompleksinen systeemi vaihtaa informaatiota ja toimii ilman suunnitelmallista ja keskitettyä kontrollia. Sen voidaan ajatella olevan systeemin sisällä syntyvää ja itseohjautuvaa toimintaa. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää kansalaisten itseohjautuvuus, niin sanottu neljännen sektorin toiminta, joka ei ole sidoksissa kolmannen sektorin järjestöihin. Neljännen sektorin toiminta näkyy muun muassa Ukrainan sodassa, jossa suomalaiset ovat auttaneet sodasta kärsiviä tarjoamalla heille pois pääsyä Ukrainasta ja majoitusta Suomesta. (Raisio, H. & Vartiainen, P. 2020.) 

 

Lopuksi 

Mikäli olet lukenut tänne asti, niin haluan onnitella. Tiedän, että teksti saattaa maistua kirjastolta. Jos et pystynyt sisäistämään kaikkia aiheita, niin ei hätää. Systeemiajattelu on haastava aihe, jonka takia olen tämän esseen kirjoittanut ikään kuin muistilistaksi. Onneksi tämän esseen ääreen voi aina palata. Kun aikaa kuluu ja kokemus karttuu, niin esseen aiheet voivat avautua aivan erilaisella tavalla. 

 

LÄHTEET 

Raisio H. & Vartiainen P. 2020. Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Helsinki: Gaudeamus Oy. 

https://www.sitra.fi/blogit/viheliaiset-ongelmat-systeemiajattelu/. Viitattu 10.11.2023. 

https://issuu.com/lean-management/docs/lean2-erikoisnumero-osa1/s/21451976. Viitattu 10.11.2023 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close