Syksyistä samoilua

Torstai 13.5. kello 22:35 Pyry Paaso soittaa minulle kertoakseen, että hän on hiukan harkinnut business leaderin positiota seuraavalle syksylle. Hänen ideansa on nimenomaan jaettu vastuu, eli kaksi BL: llää, minä (Markus Tervo) olisin niistä toinen. Kiinnostun heti ajatuksesta, varsinkin kun miettimisaikaa on rutkasti, aina seuraavaan aamuun kello 8:00 asti. Tällöin Samoa Projektit Osk (os. Samoa Osk) valitsee tulevan kauden vertaisjohtajansa, ja mahdollisen johtoryhmän. Puhelumme kestää joitain minuutteja yli puolen yön, päätös on tehty. Seuraavana aamuna meidät oli valittu tulevan purjehduskurssin oppaiksi. Turistiryhmä oli ostanut ideamme. Tekemisen kautta pääsisimme tutustumaan Samoan kehityksen kannalta tarvittaviin juonenkäänteisiin.

Maanantai 23.8. Samoan syksy starttaa suoraan mökkipajalla, Tervakosken liepeillä, kolmostien varrella. Ohjelmassa oli rentoa yhdessä oloa ja vähän vakavampaa ajatusten jakoa tulevasta syksystä. Olimme tähän mennessä istuneet Pyryn kanssa kaksi kertaa kunnolla alas, miettien tulevia kuvioita. Keskustelut kesällä olivat antoisia, mutta niitä oli aivan liian vähän. Meillä oli Esseen teema kirkkaana mielessä, ja hyvin vahva aavistus mahdollisesta lopetuskappaleesta. Esseen välikappaleet ja otsikko loistivat kuitenkin poissaolollaan. On erittäin paljon helpompaa hahmottaa isoa kokonaisuutta, kuten tässä kontekstissa teemaa, jos on olemassa välisatamia. Näissä pysähdyksissä tiimi voisi käydä dialogia menneen matkan kulusta ja tarkastella yrityksen kannattavuutta numeraalisesti. Mahdollisesti myös hioa kurssia, vaikka määränpää ei olisi muuttunut. More is more, kun puhutaan keskustelusta kahden johtotehtävässä olevan henkilön kanssa

Perjantai 27.8. syksyn ensimmäinen paja akatemialla, henkilökohtaisesti erittäin toivottava muutos kevätlukukauden etäilylle. Olimme Pyryn kanssa päättäneet aloittaa suoraan toiminnalla, joten kävimme pajassa kaikki jo olemassa olevat projektit ja mahdolliset ideat läpi. Tästä suoraan jakoa pienryhmiin kiinnostuksen mukaan ja hommiin. Projekteja ja ideoita olikin koko tiimin yllätyksesi monia, vaikka kevään aikana kuvittelimme, että meillä ei ole juuri mitään meneillään. Samainen teema eli innovointi pajat jatkuivat seuraavat kaksi viikkoa muuttumattomana. Tavoitteenamme oli nostaa heti alkuun tekemisen kulttuuria ja tuoda tiimiläisille osallistumisen eli merkityksen tunnetta. Ideamme toimi mielestäni oikein hyvin, mutta jälkikäteen ajateltuna on helppo huomata, että draivin säilyttämiseksi ei lopulta tehty ollenkaan konkreettisia asioita. Osa ideoista kuivui kasaan jo ennen kokeilu vaihetta. Aloittamisen ollessa yleensä hankalinta, ei ylläpitoa voi unohtaa. Olimme myös Pyryn kanssa erittäin uppoutuneita omiin projekteihimme, jonka takia meidän kuplamme hyvästä tekemisen tasosta säilyi liian pitkään.

Perjantai 1.10. unelmapaja, vetäjinä toimi allekirjoittanut, Santtu Luoma ja Miko Anttila Saawa osuuskunnasta. Olemme omistajia samassa osakeyhtiössä, ja ajattelimme antaa muille hiukan ajatuksen tynkää työnteon merkityksestä ja korvien välisen alueen kehittämisestä. Olimme valmistautuneet pajaan kohtuullisen hyvin, ja olimmekin akatemialla into piukeana jo aamu seitsemältä. Olin pukeutunut ”fuck toyota drivers” paitaan, taka-ajatuksena vältellä kaikkea normaalia ja yleistä toimintaa elämässä. Paja vedettiin läpi oikein mallikkaasti läpi ja osallistujat olivat oikein tyytyväisiä, varmasti yksi pajoista, mitä en itse tule unohtamaan. Myöhemmin aloin miettimään, että voiko ihminen innostua esimerkiksi fyysiseen harjoitteluun, jos hän ei tiedä harjoitteleeko hän triathlonia vai painonnostoa varten. Nyt tarkoitan aitoa ja tavoitteellista innostumista. Yksilön joutuessa pohtimaan turhan paljon omaa rooliaan ja merkityksellisyyden tunnetta yhteisössä, on hänen hyvin vaikea innostua omasta kehityksestä ja harjoittelusta, puhuttamattakaan muiden onnistumisien tukemisesta. Pajan ajatus oli loistava, mutta Samoan pyöriessä päiväristeilyllä lähellä kotilaituria, on yksilöiden todella haastava viedä pajan oppeja käytäntöön.

29. päivä lokakuuta – 5. päivä marraskuuta Samoa suoritti viikon sisään kaksi koko tiimiä osallistavaa puristusta. Ensimmäisenä oli Pirkkalan Bauhauksen vuosi-inventaario. Muutama pitkä päivä muistutti varmasti kaikille, että se unelmatyö on toistaiseksi jossain aivan muualla. Inventaario saatiin kuitenkin suoritettua kiitoksin läpi hyvällä osallistumisprosentilla, mikä olkoon pieni osoitus hommien aikaansaamisesta, kun sille päälle satutaan. Myyntipäivien perjantai on taas aivan toinen tarina. Saimme 4. kerroksessa aikaan aikamoisen myllerryksen, ja ylsimme tiiminä päiväennätykseen, vaikka aikaa oli puolet vähemmän. Suora osoitus, että pystytään, kun vaan ruvetaan ja tavoite on selvä kaikille. Viimeistään tuon päivän jälkeen minulle oli selvää, että tässä porukassa piilee rutkasti potentiaalia, mutta sen valjastaminen saattaa ottaa reilusti aikaa ja kokeiluja, ei pelkästään sitä selkeää visiota ja missiota, vaikka niiden merkityksen huomasi myyntipäivillä.

Marras-Joulukuun taitteessa pääsimme nyt ensimmäistä kertaa kunnolla konfliktin äärelle. Palautepaja, osakeyhtiö keskustelut ja yksittäisten henkilöiden sitoutuminen tiimin kehitykseen päällimmäisinä asioina. Epäilimme Pyryn kanssa, että nämä keskustelut olisivat nousseet itsestään ylös aikaisemmin, mutta loppujen lopuksi tämä tulee juuri oikeaan paikkaan, ennen joululomia. Konflikti sanana herättää ajatuksia negatiivisista keskusteluista ja jähmettymisestä. Ikävistä asioista on kyllä puhuttu ja turhauduttu, mutta liikkuminen ei ole mielestäni loppunut. Rankkojen pajojen välissä on kuitenkin näkynyt iloa ja naurua, minkä luulisi olevan kohtalaisen hyvä merkki syvemmän tiimidynamiikan syntymisestä. Viimeisimpänä esimerkkinä Samoan päiväristeily Helsinkiin startup tapahtumaan, kyllä me edelleen pystymme, kunhan vaan ryhdytään. Toivottavasti osaan joskus vastata, että mitä se ryhtyminen vaatii yksilötasolta aina tiimitasolle.

Syksy kauden taittuessa päätökseen on todettava, että on todella optimistinen tunne juuri tämänhetkisestä tiimin tilanteesta. Olemme aidosti keskustelemassa tulevasta ja rakentamassa kevättä paloilla, joita nyt syksyn jälkeen voimme sanoa kaipaamamme. Kumilankamaisia rajoja, yhteistä aikaa ja muutamia selkeitä tavoitteita. Opin asioita, joita voin tehdä jatkossa paremmin, yksilökohtaisuus ja strategia isoimpina. Olen silti ylpeä minusta ja Pyrystä, vedimme kauden läpi omalla tavalla, teemaa jatkuvasti muuttamatta. Uskon että parhaaksi johtajaksi ei voi tulla pyrkimällä muuttamaan radikaalisti itseään, johtamistaitoja voi taas kehittää rajattomasti ja pitääkin jos aikoo pysyä ajan hermolla oman osaamisen kanssa. Yhtenä meidän muutamasti tavoitteesta Pyryn kanssa oli tekemisen kautta pedata hienoa mahdollisuutta seuraavalle business leaderille, jos me ei olisi sitä tehty, en tiedä kuka olisi. Täysi vastuu koko kaudesta, opittu on paljon ja varmasti teen monia asioita eri tavalla seuraavan kerran, mikään ei kuitenkaan kaduta ”no regrets” niille ei valitettavasti ole aikaa. Päätän tämän syksyn muistelman 3.12 pajassa esittämääni ajatukseen Samoan syystä olla olemassa.

”Uskon mahdollisuuteen mitä en vielä täysin näe, ja mitä en muualta saa”

Markus Tervo

3.12.2021