Sydämen sivistystä

Kuulin Iisalmessa käydessäni Einari Vidgrenin kirjan ilmestyneen. Olen aina ihaillut Ponssea yrityksenä. En ole vielä päässyt lukemaan kirjaa, mutta aion sen varmasti lukea. Kirjasta innostuneena rupesin etsimään uutisia Einarista ja kirjasta netistä. Eksyin lukemaan Maaseuduntulevaisuuteen kirjoitettua artikkelia Einarista ja hänen elämästään. Nuorena poikana Einari oli itsellenikin tuttu näky Iisalmen jäähallilla ja muistan hänet iloisena ja puheliaana vanhana miehenä. Hänet tunnettiin Iisalmessa lupsakkana savolaismiehenä, joka ei vierastanut ketään. Hänestä liikkui hienoja tarinoita, jotka olivat varmasti ajan saatossa saaneet myös värikynää. ”Einari sai kotoaan opin, että kaikkien ihmisten kanssa pitää tulla toimeen. Kouluja käymättömällä miehellä oli sydämen sivistystä.” Tämä lause artikkelissa kolahti kovasti itsessäni. Jäin pohtimaan kuinka hienosti tämä oli sanottu, ja mitä se oikein mielestäni tarkoittaa.

Tuomitseminen

Vanha sanonta ”ulkokuori voi pettää” pitää täysin paikkansa. Olen tätä itsekin moneen kertaan todistanut. Jääkiekkoilijana törmäsin usein ennakkoluuloihin, joita ihmiset olivat rakentaneet minusta, vaikka koskaan emme olisi tavanneetkaan. Tutustumisen jälkeen kuulin, etten ollut lainkaan sellainen, kuin he olivat kuvitelleet. Tämä opetti minulle sen, että on väärin tuomita ketään pelkän ulkokuoren perusteella. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden ihonväristä, uskonnosta, taustasta, työstä tai mistään muustakaan piittaamatta.

Kateus

Jääkiekko opetti myös minulle sen, ettei toisen onni ole minulta pois. Jääkiekkojoukkue on täynnä epätasa-arvoa. Jokainen ammattijääkiekkoilija neuvottelee joko itse, tai agentin kautta oman sopimuksensa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen pelaaja saa myös palkkaa sen mukaan. Vaikka joukkueen kärkipelaajat tienaavatkin kolminkertaisesti verrattuna rivipelaajiin, on heidän silti tehtävä täysin yhtä paljon töitä. Olisi täysin mahdoton ajatus pystyä harjoittamaan ammattiurheilua, jos palkka aiheuttaisi kateutta. Se, että joku tienasi kolminkertaisesti, ei saanut vaikuttaa omaan tekemiseen ainakaan negatiivisesti. Töitä oli tehtävä ja toivottava, että meneillään oleva kausi toisi tulevaisuudessa itsellekin parempaa palkkaa.

Aito välittäminen

Jokainen on varmasti joskus törmännyt tilanteeseen, jossa on miettinyt ”tarkoittikohan tuo oikeasti mitä sanoi”. On täysin kaksi eri asiaa sanoa välittävänsä ja välittää aidosti. Sanoilla ei ole mitään merkitystä, jos teot eivät puhu puolestaan. Olin jokin aika sitten kuuntelemassa erään myyntimiehen puhetta, jossa hän kertoi kuinka tärkeää, on olla kiinnostunut kaikista ihmisistä. Ennen hänen puhettaan söimme samaan aikaa ja hän kysyi minultakin ”mikäs mies ja mistäs sinä tulet?”. Aloitin kertomalla olevani opiskelija ja kun olin kertomassa mitä kautta olin juuri kyseiseen paikkaan ajautunut, mies kääntyi jo keskustelemaan pöydässä istuneen toisen mieshenkilön kanssa. En kertonut loppuun miksi siinä istuin ja mielikuvani on täysin erilainen, kun se olisi voinut kyseisestä miehestä olla. Hänen kohdallaan voin sanoa, että hän sanoi välittävänsä, sen sijaan kuin hän olisi aidosti välittänyt. Välittäminen on kauneimmillaan vilpitöntä, eikä pyydä takaisin. Pyrin itsekin tähän, mutta tämä taiteenlajinsa on monimutkainen, enkä voi sanoa tässä onnistuvani hyvin läheskään aina. Jokainen meistä on erehtyväinen ja annettakoon se meille anteeksi. Se riittää, kun tietää tehneensä parhaansa.