Tampere
24 Nov, Tuesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Suut suppuun ja kirjoittamaan!



Kirjoittanut: Tuomas Aro-Heinilä - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Miettiminen, pohtiminen, suunnittelu. Kaikki edellä mainitut ovat loistavia asioita tehdä, kun niille on varattu aikaa. Tämä ei kuitenkaan toimi, kun ollaan tilanteessa, jossa tulee tehdä ja nopeasti. Viittaan Eventan kirjapisteiden karttumiseen, joiden vauhdilla valmistumisen voi lykätä 2080-luvulle. On saatava pyörä pyörimään ja hommat hoitumaan. Nyt ei ole suunnittelulle aikaa, vaan tulee kuroa umpeen menetetty edistys.

 

Kesti kauan itsellekin myöntää, että tässähän sitä vain lykkää sitä tekemistä ainaisella suunnittelulla. Suunnittelen seuraavalle kuulle ajat jolloin luen ja kirjoitan. Todellisuudessa käytän näille varatut ajan lisäsuunnittelulle. Mietin miten voisin muotoilla esseiden kirjoittamisen prosessiksi. Uskottelen itselleni etten halua kirjoittaa ennen kuin täydellinen malli esseiden kirjoittamista varten on valmis. Lopputuloksena turhaudun saamiini tuloksiin ja tunnen pahaa oloa siitä, etten pystynyt noudattamaan suunnitelmaani. Kirjoitusteni laatu on parhaimmillaan tyydyttävää. Mitä muutakaan voi odottaa tekstiltä, joka on painettu kasaan viimeisenä päivänä, puolessatoista tunnissa.

 

Tilanne on taas ajautunut tähän: suunnittelua ja pohtimista on tehty, itse lukemistakin. Kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt taka-alalle. Nyt on aika kirjoittaa.

 

Tällä hetkellä aikaa on kymmenen päivää yhden sijaan. Puristan seuraavina kuutena päivänä tekstiä ulos kuin vimmattu. En suunnittele, vaan kirjoitan. Mutta sittenhän tekstistä tulee huonoa, kun sitä noin lähtee suunnittelematta kirjoittamaan? Niin tuleekin. Kysyn kuitenkin: onko ongelma nyt siinä saanko aikaan hyvää tekstiä vai saanko aikaan tekstiä ollenkaan? Ei se tekstiä yhtään paranna, että sitä suunnitellaan, suunnitellaan ja suunnitellaan kunnes lopulta se kirjoitetaan hosumalla viimeisenä päivänä. Miten tämä raivolla kirjoittaminen sitten ratkaisee mitään? Se ratkaisee kolme ongelmaa. Ensimmäisenä, saan tekstiä ulos. Toisena, teksti ei tule ulos viimeisenä päivänä, jolloin sitä ei ehdi lukea läpi ja parannella. Kolmantena, saan kirjoitettua kirjapisteet määräajassa.

 

Jei, saan kirjapisteet kasaan määräajassa. Tätähän voisi juhlistaa! Ei! Minulta puuttuu olennainen palanen tekemisestä, kurinalaisuus ja rutiini. Ilman niitä, olen samassa tilanteessa ensi keväänä. Miten sitten jatkan rutistuksen jälkeen? Kenties puhahdan sanoen: “Huh, nyt tuli tehtyä hommia. Aika palkita itseä ja heivata kirjat niin syvälle esteriin kuin mahdollista.”. Ei! Silloin olen samassa tilanteessa taas ensi keväänä. Rutistuksen jälkeen on aika sille kuuluisalle suunnittelulle. Eikä siinä vielä kaikki. On aika aloittaa tekeminen, kirjoittamisen rutinoiminen.

 

Mitä! Aloittaa heti uudestaan. Vastahan sitä lopetettiin. Ymmärrän. Nyt kyse ei ole kuitenkaan vimmalla kirjoittamisesta. Mietitään siis hetki. Seuraavan puolen vuoden aikana minun tulee kirjoittaa 20 kirjapistettä. Kuinka paljon se tarkoittaa päivätasolla? Alla on taulukko havainnollistamaan asiaa.

 

Päiviä aikaa Kirjapisteitä Sanaa per kirjapiste Sanaa per päivä
180 20 450 50

 

50 sanaa päivässä ei ole mitään. Tämän blogiesseen n. 450 sanaa, kirjoitin 50 minuutissa. Nopealla matikalla voidaan todeta, että kirjoittaisin 50 sanaa päivässä n, viidessä ja puolessa minuutissa. Voiko olla niin, etten löydä joka päivä viittä ja puolta minuuttia kirjoittamiselle, tai noin neljääkymmentä minuuttia viikkoon. Ainoa, mitä se vaatii on rutiinin, kirjoittamista joka kuukausi, joka viikko ja joka päivä.

 

Nyt siis suut suppuun ja kirjoittamaan!

 

Essee on julkaistu Eventan Blogissa: http://www.eventa.fi/2018/12/suut-suppuun-kirjoittamaan

Kommentit
  • Antti Rein

    Mahtavaa, että useampi Eventalainen pohdiskelee juuri saman kysymyksen äärellä. Jasmiina kirjoitti myös aiheesta esseen, jossa hän käsitteli Pomodoro-työskentelymallia. Tällä hän pystyi kirjoittamaan esseitä tehokkaasti. Kannattaa tutustua, jos itse käytännön työn kanssa on hankaluuksia.
    http://esseepankki.proakatemia.fi/kirjoita-tomaattitekniikalla/
    Itselle auttaa myös tekemisen aloittamiseen se, että suunnitelma on paperilla. Siirtää ikään kuin ajatukset siihen ja tekstiä on täten helpompi tuottaa. Voi myös koittaa tehdä itselleen ajatuksien pohjalta kysymyksiä mihin vastailee sitten esseessä ja lopuksi poistaa kyssärit.
    Ehdotan myös, että välillä kannattaa palkita itseään. Mulla henkilökohtaisesti meni Akatemian aikana osittain motivaatio lukemiseen, koska en vain ole koskaan ymmärtänyt pakotettua toimimista. Palkitseminen on auttanut siinä määrin, että esimerkiksi nyt aion ostaa itselleni jotain mukavaa, kun saan koulun maaliin.
    Viimeiseksi haluan tarttua tuohon jaksotukseen. Onko olennaista kirjoittaa 5,5min päivässä, jolloin ajatukset saattavat karkailla päivästä toiseen ja mieli muuttua moneen kertaan? Mitä kävisi, jos supistaisi kirjoitustahtia viikkotasolle? Se tekisi nopealla matikalla 38,5min/vko. Ei sekään kuulosta ollenkaan pahalta. Siinä saisi jo kirjoitettua melkein yhden kokonaisen Blogiesseen ja ainakin puolikkaan yksilöesseen. Rohkaisen myös suuresti kokeilemaan vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa kirjapisteitä. Sulla on todella hyviä ajatuksia ja kannattaa kokeilla, josko esimerkiksi podcast olisi hyvä vaihtoehto antaa niitä muille. Tsemppiä kirjapisteisiin!

    5.12.2018
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close