Vaude mikä paja, ja kuinka paljon ahaa elämyksiä sainkaan siitä neljästä tunnista. Paja johtajuudesta Kimmo Sipaisen vetämänä. Hurjan paljon mielenkiintoisia tarinoita ja samaistuttavia mielipiteitä.

Kimmo aloitti pajan kirjoittamalla taululle: ”Palvele jokainen asiakas niin, että hän haluaa palkata sinut itselleen töihin”.       Totta tosiaan, olen huomannut tämän käyttäytymismallin puuttuvan äärimmäisen monelta asiakaspalvelijalta, mutta miksi?      En osaa samaistua laisinkaan. Olen itse työskennellyt aina työpaikassa, jonka ilmapiiri on vähintäänkin 6/5, ja olen halunnut antaa itsestäni kaiken asiakkaille, niin että heillä olisi jokainen kerta erityinen olo asioida kanssani ja saisin kenties myymälään vakavissa suin astelleen asiakkaan poistumaan hymyssä suin, myymällä tai en.

Veikkaan tämän kaiken johtuvan hyvästä johtajasta sekä työporukasta. Kun voi nauttia töissä olemisesta, saada vastuuta ja luottamusta sitä haluaa antaa myös takaisin. Joku fiksu tokaisikin pajassa, että miksi työ pitää ajatella puurtamisena ja ikävänä asiana, aivan kuin jostain luopumisena? Luovun ajastani saadakseni palkkaa. Mielikuva on varmasti juurtunut meille, mutta miksemme kääntäisi sitä toisinpäin. Saat jotain saadaksesi palkkaa. Nurinkurista, mutta totta. Tee työtä josta voit jokainen päivä saada jotain, josta nautit ja mitä et koe työnä. Itsensä kehittäminen ja taitojen muokkaaminen on kaikkein parasta ja opettavaisinta sellaisella työpaikalla. Työn ei tarvitse olla ikävää, työ voi olla kuin harrastus, josta saat palkkaa. Minä ainakin lähden tavoittelemaan sitä!

Toinen hyvä nosto Kimmolta oli “me/minä” -tapa puhua. Puhuvatko esimerkiksi esimiehemme me vai minä muodossa, tällä on suuri merkitys. Minä muoto eristää yksilön joukosta ja nostattaa aina jollain tapaa itseä jalustalle, erilleen porukasta. ”Minä sain huikean idean, ja voitimme kilpailun sillä” vai ”Me saimme huikean idean, ja voitimme kilpailun sillä”.                                             Me puhumistapa vaatii aivan erilaista itseluottamusta johtajalta, sillä hän ei tällöin pääse nostattamaan omaa egoaan ja osaamistaan tekemisillään. Tällöin onnistumiset ovatkin kaikkien yhteisiä. Tapa puhua koskee kaikkia tiimissä olevia, ei vain johtajia. Kiinnitä siis huomiota miten puhut ja miksi? Tiimissä tehdään me, ei minä!

Johtajuuden kolmas erinomainen nosto oli Kimmon piirtämä kuva taululle. Hän piirsi kruunun (johtajan,) josta lähtee viivoja työntekijöihin, jotka ovat kruunun alapuolella. Toisessa kuvassa oli kruunu (johtaja), joka oli viivojen keskellä. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Johtajuusmalleja. Ensimmäinen johtaja johtaa vaatimalla kaikkiin päätöksiin hänen hyväksyntänsä. Hän ei luota työntekijöihinsä, vaan haluaa päättää kaiken itse. Hänelle tuodaan ehdotelmat, joista hän valitsee parhaimmat. Hän siis toisinsanoen latelee käskyjä, jotka työntekijät sitten hoitavat.

Toinen johtajuusmalli puolestaan on työntekijöiden keskiössä. Johtaja on palkannut itselleen itseään fiksumpia ihmisiä ja luottaa näihin täysin. Hän ei anna lupia, vaan tietää, että hänen ammattitaitoiset ja osaavat tyyöntekijänsä osaavat taatusti tehdä päätökset ilman tämän lupaa. Hän ei nostata itseään ylemmäs, vaan on samalla tasolla muiden kanssa. Hänen tehtäväkseen jää auttaminen, sitä tarvitseville ja paketin pitäminen kasassa. Tälläinen johtaja luottaa, juttelee, arvostaa ja etenkin kunnioittaa työntekijöitään ja toisinpäin.

Pajasta poistuessani oloni oli itsevarmempi ja mielettömän inspiroitunut. Sain paljon vahvistusta ajatuksilleni sekä rutkasti uusia hienoja ajatuksia, joita voin viedä käytäntöön. Oli hienoa saada konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka uusi moderni johtaminen ja norsunluutornista pois astuminen on saanutkaan hienoja juttuja aikaan! Tätä kohti mennään!

Blogiessee -Paja Johtajuudesta feat. Kimmo Sipainen