Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

#Surffariksi2030



Kirjoittanut: Elias Hämäläinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Think Straight
Zeke Fahron
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Nykyinen informaatiotulva on lisännyt stressiä elämiimme merkittävästi. Työn vaatimukset ovat myös kasvaneet. Ei ihme, että yhä useampi urapolku johtaa burnoutin kynnykselle, tai sen yli. Onko mahdotonta päästä haluttuun lopputulokseen?

 

Mikä on sinun haluttu lopputuloksesi? Omani on se, että oppisin olemaan läsnä, tänään. Huomaan usein eläväni seuraavaa päivää, kuukautta tai vuotta. Välillä saman päivän aikana ehdin käydä läpi tulevaisuuden voitot, ja epäonnistumisen siitä, että mihinkään ei kuitenkaan pääse. Naurahdin joku aika sitten ystävälleni ymmärtäneeni vihdoin luovan prosessin vaiheet, jotka hän oli jakanut instagramissaan vuosia aiemmin:

 

  1. Tämä on mahtavaa.
  2. Tämä on haastavaa.
  3. Tämä on paskaa.
  4. Minä olen paska.
  5. Tämä saattaa olla ok.
  6. Tämä on mahtavaa.
  7. Siirry kohtaan 2.

 

Tätä prosessia välillä huomaan käyväni korvieni välissä eilisen, tämän päivän, huomisen ja ensivuoden osalta samaan aikaan. Aiheena oma elämäni milloin minkäkin idean kautta tarkasteltuna.

 

Aivojamme ei ole luotu loistamaan ympäristössä, jossa on liikaa tietoa, liikaa tehtävää ja aivan liian vähän aikaa. Välittömästi silmämme avaamisen hetkestä alkaen juoksemme päivään. Katsomme uutiset hammasharja suussa samalla kahvia hörppien. Töihin pääset metalliputkella, joka on täynnä muita väsyneitä ja kiukkuisia. Perillä odottaa yön aikana saapuneet sähköpostit. Jotka eivät lopu.

 

Parasta olisi tehdä asioille jotain, mutta sen sijaan selaat uutiset tai somen. Lounaalla syömme sokeria ja kofeiinia. Lopputulos on se, että lähdet kotiin myöhässä ja olet vain vastaillut sähköposteihin. Olet liian väsynyt tehdäksesi ruokaa, joten valituksi tulee epäterveellinen vaihtoehto. Pankkitilille pelottaa katsoa. Joku ilmoitus muistuttaa seuraavasta päivästä, stressaannut ja saat unta tunnin liian myöhään.

 

Teemme liikaa, mutta saamme vähemmän aikaan. Korjataksemme tämän, on meidän voitettava informaatiotulva. Mutta miten tulvan voi voittaa?

 

Ei sitä voi.

 

Mutta voimme oppia surffaamaan aallon harjalla. Lautana toimii organisointi. Ajastamme ja fokuksestamme maksetaan tänä päivänä valtavia summia. Mikäli emme itse organisoi ja rajaa mitä teemme. joku sen kyllä tekee puolestamme. Pystymme syömään elefantin, pala kerrallaan. Pystymme voittamaan haasteet, askel kerrallaan.

 

Haastan sinut pysähtymään kartoittamaan, mihin aikasi viikolla kuluu. Vuonna 2019 huomasin puhelimestani päivittäisen keskiarvon olevan pelkästään instagramissa noin 2,5 tuntia. Ja kuvittele, tein siinä työpäivän joka päivä myös. Ja olin hyvä työssäni. Aikamäärä, jonka näytölläni näin, pysäytti minut. Totesin, ettei tämä näin voi mennä. Asetin omaan puhelimeeni sovellukselle käyttörajan 15 minuuttiin. Aloin kantamaan kirjaa mukanani. Sinä vuonna taisin lukea noin 20 ajattelua ja ammattitaitoa rakentavaa kirjaa.

 

Lukemisen tasoni oli lukiossa mallia: takakansi, puheenlahjat ja hyvä muisti. En tainnut lukea silloin yhtäkään kirjaa koko kolmen vuoden aikana. Äikän maikka lienee heittävän jollain painavalla kohti, jos joskus törmätään siten, että hän on tämän tunnustuksen lukenut. Taisin nimittäin saada kirja-arvostelusta kiitettävän, elävän ja yksityiskohtaisen kuvauksen johdosta. Mutta jos siirrytään kerskailusta ajanhallintaan, niin tarkoituksenani oli kertoa, etten ollut lukutoukka entuudestaan. Innostuin vain oppimisesta. Siihen yhtä-äkkiä olikin aikaa. Jos siis toisen asteen opintojesi aikana luit edes yhden kirjan, toivon, ettet kerro minulle kuinka et ole lukija tyyppiä. Kysymys ei ole pystytkö. Se on: haluatko?

 

Haluatko etsiä arkesi aikanielut ja tehdä niille jotain? Haluatko selata tunteja puhelinta valittaen instagramissa, kuinka sinulla ei ole aikaa treenata.

 

Oikeastaan syy ei ole aika, se on energia. On niin helppoa jäädä paikalleen. Kun meillä on aikaa, emme jaksa. Tahdonvoimamme laskee energiamme laskiessa. Energian hallinta onkin äärimmäisen tärkeää. Jokainen päätös vie meiltä energiaa. Olen huomannut olevani välillä paljon väsyneempi työpäivän jälkeen nykyään, kuin päivän rakennustyömaalla. Vaikka olen ollut koko päivän paikallani. Lihakseni eivät ole väsyneet, mieleni on.

 

Steve Jobs käytti päivittäin samoja vaatteita, jotta hänen ei tarvinnut käyttää energiaa päätökseen siitä, mitä pukee päällensä. Äärimmäinen esimerkki siitä, mihin voisi mennä. Uskon kuitenkin tämän kaltaisen ajattelun lisäämisen omaan arkeen olevan hyödyllistä nykypäivän yltiökiireisessä arjessa, vaikka äärimmäisyyksistä pysyttäisiinkin matkan päässä.

 

Päätöksiä voi tehdä ennalta myös ruoassa. Jos lankeat usein nälkäisenä ostamaan epäterveellisiä välipaloja tai lounaita, voi terveellisemmät päätökset tehdä etukäteen preppaamalla useamman päivän ruoat ja vaikkapa ottamalla evääksi hedelmiä ja ruisleipää. Niin sanotusti täysin peruskauraa. Useimmiten ei olekaan kyse siitä, ettemme tietäisi mitä pitää tehdä, vaan siitä ettemme vain jaksa toimia niin. Kun ruoat on tehty valmiiksi ja pakattu annoslaatikoissa ei lankea pikaruokaan niin helposti. Loppujen lopuksi kävisi kalliiksikin maksaa ruoasta toisaalla samalla kun jääkaappiin mätänee toinen jo maksettu ja parempi vaihtoehto.

 

Aivomme janoavat järjestystä. Fahron mainitsee kirjassaan väitteen siitä, kuinka siisti koti on heijastus siististä mielestä. Uskon tässä olevan perää, vaikken asiaa aivan niin mustavalkoisena näekään. Omassa arjessani kuitenkin olen huomannut, että koti pysyy huomattavasti paremmassa kunnossa silloin, kun ei ole niin kiire. Siistissä kodissa taas huomaan pystyväni rentoutumaan paremmin, kuten kirjoittaja sanoo, on rentouttava ympäristö, jossa rentoutua.

 

Kuinka aloittaisin tekemään tätä enemmän?

 

Käytännöllisenä vinkkinä Fahron esitti seuraavan: ala tinkimättömäksi ja heitä tavaraa pois. ”Kuulostaa rajulta ja aluksi saatat vastustaa tätä.” No todellakin. Mutta samaan aikaan, näinhän se on. Paljon on tavaraa, mikä vain lojuu mukana muutosta seuraavaan. Ennen seuraavaa muuttoa heitän pois tavarat, joita en ole tarvinnut tai ajatellut sen jälkeen, kun ne edellisen kerran muutin. Kun pinnat ovat siistinä, on ne helpompi pitää puhtaana.

Jos arkesi on koira, lapset ja ruuhkavuodet ja jatkuva kodin puhtaana pitäminen on kuin yrittäisi päästä juoksumatolla eteenpäin, voi pyrkiä pitämään yhden huoneen siistinä. Mene sinne lukemaan ja rentoutumaan. Siivoa ennemmin mennessäsi, kuin että jättäisit asian kasautumaan.

 

Alitajuntamme myös vaikuttaa meihin suuresti. Jos teet aina kotitöitä tietyssä huoneessa, on siellä vaikeampi rentoutua, koska yhdistät huoneen työhön. Jos siis teet työtä kotona, pyri rajaamaan työpisteesi mahdollisimman hyvin muusta tilasta. Pue työt aloittaessasi työvaatteet, vaikka olisit vain kotonasi.

 

Kuulostaa niin yksinkertaiselta, ja loppupeleissä niinhän se onkin. Silti niin vaikea toteuttaa. Oma arkeni ei usein moneltakaan osin aina näytä yllä mainitulta: siistiltä, häiriöttömältä, ärsykkeettömältä. Mutta tätäkin esseetä kirjoittaessani totean haluavani tehdä yhden uuden muutoksen, joka vie arkeani lähemmäksi sitä. En halua mennä äärimmäisyyksiin, tuskin menenkään. Mutta en myöskään halua elää elämääni olematta siinä läsnä. Jos arkipäiväni vuodesta toisiin ovat loputonta kilpajuoksua kiireen kanssa, löydän mahdollisesti itseni vuosien päästä huomaamasta, että elämä meni, enkä ollut siinä mukana.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close