”Itseltään paljon vaativa ihminen tietää äärimmäisen hyvin, että pitäisi olla itselleen armollisempi. Siitä muistuttaminen on usein sama kuin käskisi masennusta sairastavaa piristymään” – Emilia Kujala

Hyvää itsekuria on pidetty läpi historian hyvänä asiana. Parhaimmillaan se auttaa tarttumaan toimeen, saavuttamaan asioita sekä toimimaan epäitsekkäästi muiden seurassa. Liiallisena se voi kuitenkin johtaa suorittamiseen ja uupumisen kierteeseen sekä tunnetason yksinäisyyteen.

Luin Emilia Kujalan kirjoittaman kirjan Suorittajan mieli, ja tämä avasi aihetta syvemmin ja auttoi ymmärtämään, miten suorittajan mieli toimii. Proakatemian opiskelijana uskon, että sieltä löytyy luultavimmin kaveri, jos toinenkin, joka hyötyisi tämän kirjan lukemisesta.

”Voisi olla ehkä järkevämpää pyrkiä olemaan ennemmin riittämätön kuin täydellinen. Kaikki muutkin ovat keskeneräisiä. ” -Emilia Kujala

Ihmisissä, jotka ovat taipuvaisia suorittamiseen ja perfektionismiin, ei ole mitään vikaa. Itsekontrollista voi olla hyötyä, kunhan sitä osaa käyttää oikealla tavalla ja sopivissa mittasuhteissa. On siis tärkeää tunnistaa, koska itsekontrolli auttaa elämään hyvää ja merkityksellistä elämää, ja milloin se on pakonomaista tarvetta säilyttää hallinnan tunne suorittamalla.

Ylikontrollin juuret juontavat luultavasti ihmisen lapsuudesta. Yli kontrollin omaaville ihmisille on keskeistä:

• kestää tavallista enemmän epämiellyttäviä tilanteita ja tunteita
• miellyttää
• ilmaisee itseään niukastu
• keskittyy yksityiskohtiin
• havaitsee herkästi uhkia
• suorittaminen

”Kun vastuunkantajan roolin kerran oppii ja huomaa sen tuottavan turvallisuutta, on siitä myöhemmin vaikea luopua” -Emilia kujala.

Suorittajan mieli on tavallisesti jo seuraavassa hetkessä. Siellä, missä suorittajan mielessä kaikki on valmista ja täydellistä. Harvoin sitä kuitenkaan tapahtuu, mutta siinä illuusioissa suorittaja elää helposti. Onnellisuus ja tyytyväisyys eivät ole pysyviä olotiloja. Ihmiset pystyvät luomaan toden tuntuisia mielikuvia tulevasta. Niiden voimalla helposti ponnistelemme eteenpäin luottaen, että lopussa kiitos seisoo. Ilman mielikuvaa tavoitteesta, on edes vaikeaa motivoitua tekemään töistä sen eteen. Siinä on haasteena nykyhetken hienouden menettäminen. Pahimmillaan tulevaisuuden mielikuvat saattavat aiheuttaa psyykkistä kuormaa, sillä ne saavat ihmisen suorittamaan, ja tavoittelemaan täydellisyyttä. Sellaisenaan tavoitteet ovat arvokkaita ja hyviä, kunhan tasapaino säilyy.

Suorittajalle voi olla vaikeaa sietää sitä, että asiat ovat kesken. Keskeneräisyys tuntuu epävarmuudelta. Keskeneräisyyttä voi kuitenkin oppia altistamalla itseään sille. Jatkuva suorittaminen uuvuttaa, ja opettaa ihmistä pärjäämään yksin silloinin, kun olisi hyvä tukeutua toiseen. Monesti ylisuorittajat ovat sairastuneet reippauteen. Silloin voi olla vaikeaa pyytää apua ja tukeutua muihin. Se merkitsisi sitä, että tulee näkyväksi, ettei olekaan niin reipas ja jaksava, kun on antanut ymmärtää. Se voisi tarkoittaa myös hallinnasta irti päästämistä.

Monissa ihmisissä varmasti tulee esille suorittajan piirteitä välillä. Erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, kuinka tilanteisiin reagoi. Itse tunnistan itsessäni joitan piiretitä suorittajasta, mutta en kuitenkaan kaikkia. Koen enemmän olevani suurpiirteinen, kuin hyvin tarkka viimeistelijä. Siedän myös epävarmuutta, enkä koe, että asioiden täytyisi olla minulla täysin kontrollissa. Olen oppinut luottamaan siihen, että asiat järjestyy ja elämä kantaa. Silti olen kunnianhimoinen ja minulla on unelmia. Niiden ympärille on tullut silti tilaa. Silti välillä on haastavaa ottaa aikaa ja pysähtyä. Toisaalta, mitä enemmän olen tehnyt itsetutkiskelua ja tutustunut itseeni, sitä helpommaksi on tullut oleminen ja suorittamattomuus.

Pysähtyminen voi olla suorittajasta pelottavaa. Sisimmissään ehkä tunnistaa, että juuri sitä tarvitsisi, mutta se tuntuu melkein mahdottomalta. Ihmiset saattavat monesti pitää asioista selviytymiskeinona sitä, että pysytään kiireellisenä. Silloin koetaan jotain hallinnan tunnetta siitä, että ei romahda. Hallinnan kokemus symboloi monille Kujalan mukaan turvallisuutta. Sen vastakohta on pelko hallinnan menettämisestä. Se voi toimia jonkin aikaa, mutta usein johtaa kuitenkin ongelmien ja ahdistuksen voimistumiseen. Pysähtyminen voi tuntua kaikista haastavimmalta juuri silloin kuin ihminen sitä eniten tarvitsisi. Se voi johtua jopa fysiologisesta ylivireystilasta. Sympaattinen hermosto käy kierroksilla ja se johtaa rauhattomaan oloon ja keskittymis haasteisiin. Tunne siitä, että pysähtyminen on mahdotonta, on siis täysin ymmärrettävää, mutta pysähtyminen olisi sitäkin tärkeämpää.

Ylikontrollin omaavalle ihmiselle on vaikeaa sietää epävarmuutta. On ominaista, että he haluaisivat saada varmistuksen kaikesta, myös tulevaisuudesta. Varmuuden kokemus ja hallinnan tunne kulkevat käsikädessä. Kujalan mukaan meidän tulisi enemmän osata luottaa siihen, että kaikki valinnat, joita teemme hetkessä itseämme kuunnelle, on oikein tehty valinta. Myöhemmin on mahdollisuus valita toisin.

”Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? Ja elämä tapahtuu sinä aikana” -Samuli Putro.

Ylikontrolliin taipuvainen ihminen kokee, että epävarmuus on hallittavissa ajattelulla, huolellisuudella ja varmistelulla. Se ei kuitenkaan auta vaikeuteen hyväksyä epävarmuutta. Kun kohtaamme haasteita, voimme olla tekemättä mitään ja jatkaa kärsimistä. Toinen vaihtoehto on koittaa muuttaa tilannetta. Mikäli tilannetta ei voi muuttaa, on kolmas vaihtoehto hyväksyä asia. Se on aktiivinen valinta, ja tuo mahdollisuuden vaikuttaa siihen, kuinka asiaan suhtaudumme. Eli minkä merkityksen asialle annamme. (Kujala 2021)

Kujalan mukaan suorittamiseen ja ylikontrolliin taipuvaiset ihmiset elävät vahvasti mielen tasolla ja identifioituvat omiin ajatuksiinsa voimakkaasti. Tunnereaktiot, jotka ovat kehollisia, voivat näin olla jännittäviä tällaisille ihmisille. Tunteet ovat kuitenkin olemassa tärkeästä syystä. Ne antavat viestiä ja auttavat ihmistä selviytymään. Tunnesuhtautumista haastaa myös tapa, kuinka niistä puhutaan. Tunteet jaetaan usein positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin, vaikka todellisuudessa kaikki ne ovat neutraaleja. Yritys takertua positiivisiksi luokiteltuihin tunteisiin ja hankkiutua eroon negatiivisiksi luokitelluista tunteista, voimistaa vain sitä mitä emme halua ajatella. Tunteet ovat aina olemassa jostain syystä. Toiset ovat vain miellyttävämpää kokea kuin toiset. (Kujala 2021)

Kujalan mukaan yksin pärjäämisen ja reippauden ja tehokkuuden ihannointi kasvattaa hiljaista epidemiaa. Tuntuu riittämättömältä vaikka kaikin tavoin pitäisi jo riittää. On tarve suoriutua silloinkin kun se ei ole mahdollista. Suorittaminen ei ole oma vika, se on inhimillistä ja se on yritys selvitä. Se on Kujalan mukaan hätähuuto mahdottomien ja ristiriitaisten vaatimusten maailmassa. Suorittajilta odotetaan Kujalan mukaan kahta asiaa: On jatkettava suorittamista, että kaikki pysyvät tyytyväisenä ja kaikki toimii niin kuin ennenkin. Toisaalta on korjattava ylisuorittaja itsessään. Ylisuorittajan on helppo levätä vasta kun kaikki on valmista. Se on haastavaa, sillä koskaan kaikki ei tule olemaan valmista. Kaikki elämässä on lopulta keskeneräistä, sillä muutos on läsnä aina. Kuten elämä muutenkin, suorittamisenkin kanssa voi olla aaltoilevaa ja keskeneräistä. Välillä on helpompaa päästää kontrollista, ja välillä se on haastavampaa. Juuri se tekee elämästä kiinnostavaa. Aina on mahdollista oppia ja kokeilla uudestaan.